Hallinta, kontrolli

Mitkä ovat ne ranskalaiset kehykset, joihin nuorisoilmiöitä pyritään asettamaan? Kysymys on noussut mieleeni useaan otteeseen seuratessani viime kuukausien mediakeskustelua ja tutkijoiden debattia nuorista. Yksi silmiinpistävä ero verrattuna suomalaiseen keskusteluun on täkäläinen tapa nähdä nuorisoasiat nimenomaisesti osana alue- tai kaupunkipolitiikkaa. Sama pätee myös tutkimukseen: nuoria lähestytään tilan kuluttajina ja tuottajina – tai paikan jähmettäminä vankeina.

Kun nuorilta kysytään heidän huolenaiheistaan, korkeimmalle nousee ilmastonmuutos. Vuoden 2008 nuorisobarometrin vaihtoehdoista se aiheutti eniten epävarmuuden ja turvattomuuden kokemuksia. Vuoden 2006 vaalikyselyssä enemmistö nuorista piti ilmastonmuutosta tärkeämpänä kuin mitään muuta poliittista kysymystä.

Kävelen 5-vuotiaan lapseni kanssa päiväkotiin. Pariisin kadulla alkaa viikoittainen Mielen Osoitus: lapsi näyttää tunteensa ja vetoaa aikuisen tunteisiin. Hän tekee sen julkisesti, kaihtamatta ja yleisöä hakien. En halua kävellä, en halua päiväkotiin.

Väitän, että suomalaiset eläinoikeusaktivistit ovat nykyisin aiempaa taitavampia politikoijia ja mediatoimijoita. Väitän, että aktivistit osaavat toteuttaa harkittuja kampanjoita ja artikuloida sanomansa aiempaa paremmin. Väitän, että asiapitoinen ja harkittu kampanjointi voi alkaa aiempaa enemmän näkyä ihmisten kulutusvalinnoissa.

Ainoa minua aidosti kohahduttanut ajatus, johon olen Nuorisotutkimusverkoston julkaisujen kustannustoimittajana kahden vuoden aikana törmännyt, löytyy Leo Straniuksen ja Mikko Salasuon toimittamasta verkkojulkaisusta Talonvaltaus liikkeenä – miksi squat ei antaudu? Siinä Elina Mikolan nimetön haastateltava toteaa kirjoituksessa ”Haluis, että kaikilla olis sellaisia paikkoja”:

Alkusyksyn vaelluksen jälkeen olen saanut jalan ranskalaisen rasisminvastaisen järjestökentän oven rakoon. Erityisesti olen seuraillut SOS Racisme -järjestön toiminnan lähtökohtia ja käytäntöjä – tämä järjestö kun kuuluu Ranskan näkyvimpiin rasisminvastaisiin kansalaisjärjestöihin. Viime viikonlopun tarkkailin sitä, millä tavoin järjestö kouluttaa rasisminvastaisia vapaaehtoistoimijoita.

Minä väitän tänään 27.10.2009, että kunnalliset palvelut toimivat hyvin ja lasten ja nuorten palvelut myös. Tai tarkennetaan sen verran, että minulla on kunnallisista palveluista hyviä kokemuksia. Seuraavassa todistajanlausunto:

Koulusurmatutkimusten mukaan yksi vaikuttava tekjiä koulusurmien synnyssä on, että nuorilla oleva tieto toisen nuoren väkivaltaisista aikeista ja fantasioista ei tule aikuisten tietoon. Tätä ilmiötä kutsutaan hiljaisuuden koodiksi.

Väitän että opimme ensin liikkumaan ja puhumaan, jonka jälkeen meidät lamautetaan istumaan hiljaa paikoillamme ja unohtamaan oma aktiivisuutemme*.