Hallinta, kontrolli

Pojat ja turpiin ottamisen taito

Minä väitän, että poikakulttuurissa rakentuva lojaliteettilaskelmointi harjaannuttaa työelämän pelisääntöihin.

Kunnat eivät ota huomioon suurinta käyttäjäryhmäänsä

Kunnissa ei toteudu hallituskauden tavoite osallisuuden edistämiseksi

Minä väitän, että kunnat eivät ole vielä täyttäneet hallituskauden lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman tavoitetta, jonka mukaan jokaisen kunnan tulee järjestää aktiivinen lasten ja nuorten vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmä vuoteen 2010 mennessä. Hyvin suuressa osasta kunnista ei vielä järjestelmää ole luotu tai se on vajavainen.

Nuorisotyöttömyys. Nyt!

Väitän, että Suomen talouspoliittinen eliitti unohtaa nuorisotyöttömyyden. En kuitenkaan tarkoita sanoa, että tunnuslukuja ei seurattaisi tai että teemaa ei pidettäisi esillä. Unohtaminen tapahtuu priorisoinnin kautta. Ja tällä hetkellä jo pitkään on ollut vain yksi pääteema, jonka ympärille Suomen taloudellinen selviäminen, kestokyky, kilpailutalous kiedotaan. Tarkoitan työurien pidentämistä ja eläköitymiskysymystä.

Yhteinen suunnittelu voi jäädä näennäiseksi huolipaperiksi

Sosiologi Mirja Määttä Kuopiosta väittää, että yhteinen suunnittelu voi jäädä näennäiseksi huolipaperiksi.

Vain kipu ja kuolema todella pakottavat hidastamaan

Minä väitän, että vain kipu ja kuolema todella pakottavat hidastamaan nykymaailmassa.

Kapteeninvalintatilanne

…koulun liikuntatunneilla kapteeninvalintatilanne näyttäytyy liikuntaryhmän sisäisenä oppilaiden välisenä valtakuviona, liikunnallisten taitojen performanssina ja pahimmillaan myös häpeän näyttämönä... *

…Ja minä seison hölmistyneenä kentällä kun puolet joukkueesta ei suostu pelaamaan ja joillain on paha mieli ja joku kertoo opelle…**

Nuorisotyöstä ja yhteiskunnasta

Nuorisotyö saa eri maissa erilaisia muotoja. Tony Jeffsin ja Mark K Smithin toimittamassa teoksessa Youth Work Practice tarkastellaan nuorisotyötä Brittein saarten näkökulmasta. Se tarjoaa kiinnostavan vertailunäkökulman suomalaiseen nuorisotyöhön. Teoksessa korostetaan järjestömuotoisen nuorisotyön merkitystä.

Aggressiivinen lähiökoulu: tahra kartalla?

Mitkä ovat ne ranskalaiset kehykset, joihin nuorisoilmiöitä pyritään asettamaan? Kysymys on noussut mieleeni useaan otteeseen seuratessani viime kuukausien mediakeskustelua ja tutkijoiden debattia nuorista. Yksi silmiinpistävä ero verrattuna suomalaiseen keskusteluun on täkäläinen tapa nähdä nuorisoasiat nimenomaisesti osana alue- tai kaupunkipolitiikkaa. Sama pätee myös tutkimukseen: nuoria lähestytään tilan kuluttajina ja tuottajina – tai paikan jähmettäminä vankeina. Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa tilasta, eikä mistä tahansa nuoruudesta.

Nuorilla on yksi huoli ylitse muiden

Kun nuorilta kysytään heidän huolenaiheistaan, korkeimmalle nousee ilmastonmuutos. Vuoden 2008 nuorisobarometrin vaihtoehdoista se aiheutti eniten epävarmuuden ja turvattomuuden kokemuksia. Vuoden 2006 vaalikyselyssä enemmistö nuorista piti ilmastonmuutosta tärkeämpänä kuin mitään muuta poliittista kysymystä.

Mielen Osoituksen Tunne – kokemuksia pariisilaisilta kaduilta

Kävelen 5-vuotiaan lapseni kanssa päiväkotiin. Pariisin kadulla alkaa viikoittainen Mielen Osoitus: lapsi näyttää tunteensa ja vetoaa aikuisen tunteisiin. Hän tekee sen julkisesti, kaihtamatta ja yleisöä hakien. En halua kävellä, en halua päiväkotiin. Äidin vastaus on niin ikään tunteellinen: hän turhautuu (joko taas), on nolo (älä nyt noin äänekkäästi), yllättynyt (tällä kertaa mieltä osoitetaankin siskolle), tyytyväinen (lapsella on ainakin omaa tahtoa), huojentunut (onneksi nämä ranskalaiset eivät ymmärrä suomen kieltä).

Sivut