Taide, kulttuuri, nuorisokulttuurit

Berliinissä jos missä on helppo huomata olevansa tyylitietoisten ja persoonallisesti pukeutuvien nuorten aikuisten ympäröimänä.

Det aktuella och nyligen publicerade boken Katukulttuuri - Nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa behandlar så kallade ungdomskulturer i den finska gatubilden.

"Koko olouttamisen tarkoituksena on totuttaa ihmiset rakastamaan väistämätöntä yhteiskunnallista kohtaloaan."

Pariisin kirjamessuilla käsiteltiin useassa keskustelussa nuorten lukemista.

Kaksi lukukokemusta Mikael Brunilan, Kukka Rannan ja Eetu Virenin kirjasta Muutaman töhryn tähden.

Syyskuussa 2008 Kiasman edessä järjestettiin katutaiteen nollatoleranssia vastustanut mielenosoitus ja katutaidejuhla, johon osallistui noin tuhat henkilöä.

Satujen kerronta antoi turvapaikanhakijalapsille mahdollisuuden tuoda esiin tärkeitä ja myös ahdistavia asioita.

Jos kotoanne löytyy omaan huoneeseensa hautautunut haiseva, mikropizzoilla elävä ja tietokoneen ruutuun kiinni tarttunut kummajainen, teille on tehty Petri Kotwican ohjaama elokuva Rat King.

Kun he saapuvat, ei heillä useinkaan ole mukana muuta kuin kehonsa. Kehonsa muistissa he kantavat traumojaan: pelkoa, väkivaltaa, hengenuhkaa, jopa kidutuskokemuksia. Kun kaikki on epävarmaa, muuttuu liike katkonaiseksi. Vain vahvimmat selviytyvät tänne asti: nuoret aikuiset, useimmiten miehet – joskus kokonaiset perheet. Lapset ovat usein seuranneet vierestä vanhempiensa pahoinpitelyä – tai toisinpäin.

Satu Lidman tarkastelee kirjassaan Häpeä! Nöyryyttämisen ja häpeän jäljillä perusteellisesti häpeää ennen ja nyt erityisesti länsimaissa, mutta mukana on myös islamilaisten kulttuurien ja Kaukoidän, varsinkin Japanin, erityispiirteitä. Hän ottaa kantaa myös häpeän seurauksiin.