Päihteet

2000-luvun toisen vuosikymmenen keskustelu heijastelee päihdekysymysten politisoitumista. Keskustelu sirpaloituu ja tiedon tulkintakehyksissä kilpailevat yksilön, kansanterveyden ja yhteiskunnallisen vastuunkannon näkökulmat. Valistuksen perustelut eriytyvät vaikuttavuustutkimuksen ulkopuolelle. 

Huumerintamalla kulunut vuosi on tuonut paljon uutta tutkimustietoa. Uusi tieto on sekä vaikuttanut kannabiksen yhteiskunnalliseen paikka että nostanut lääkkeiden väärinkäytön erääksi vakavaksi huolenaiheeksi. Varsinaisessa seminaarissa puheenvuorossa oli mukana myös kolmas teema. Se liittyi alkoholin paikkaan suomalaisessa kulttuurissa ja erilaisten ehkäisytoimien logiikkaan – alkoholin mielikuvamainonnan vuoksi hyvinkin ajankohtainen teema.

Kotimaisen huumausainepolitiikan koordinaatiovastuu on sosiaali- ja terveysministeriöllä. Koordinaatiolla sovitetaan yhteen kansallisia huumausainepolitiikkaan liittyviä toimenpiteitä. Huumepolitiikan koordinaation kannalta tärkein yhteistyöelin on sosiaali- ja terveysministeriön johtama kansallinen huumausainepoliittinen koordinaatioryhmä, johon kukin hallinnonala tuo keskusteltavaksi sellaiset valmistelussa olevat asiat, joilla on yleistä huumausainepoliittista merkitystä.

Menetelmäkehittäjänä puhun siitä. kuinka nuorten juomiseen on tarkoituksenmukaista vaikuttaa. Aineistonani on noin 50 tekemääni haastattelua, jossa erilaisia opiskelijaryhmiä pyydetään kertomaan heidän mielestään hauskoista ja inhottavista juomistilanteista. Kertomusten pohjalta saadaan ilmaisuvoimaista tietoa siitä, mitä eri ryhmät juomisellaan tavoittelevat ja mistä haluavat sanoutua irti − vastauksia kysymyksiin miksi juodaan.

Päihdevalistusta – lähinnä päihdekasvatusohjelmia ja joukkotiedotuskampanjoita – on tutkittu ja arvioitu paljon ja ne on todettu keinona melko mitättömiksi. Käytetyt tutkimusmenetelmät eivät kuitenkaan kykene jäljittämään valistuksen todellisia vaikutuksia eivätkä tukemaan sen arviointia.

Joskus nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset valittelevat, että tutkijoiden kirjoitukset ja puheet ovat vaikeaselkoisia, eikä niistä pysty ammentamaan työssä tarvittavaa tietoperustaa. Samoin nuorisotutkijat tuskailevat ajoittain käytännön työntekijöiden piittaamattomuuden tai ymmärtämättömyyden kanssa, koska heidän kirjoituksiaan tai puheitaan ei riittävästi noteerata työelämässä.

Kesän kynnyksellä julkaistussa kirjassa Nuoret ja alkoholi tehdään yllättävä ja hieman kiusallinen huomio. Nuorten juomatapoja on enimmäkseen tutkittu erillään nuorten ja nuoruuden yleisistä elinehdoista, elämänmenosta ja muotivirtauksista. On ollut vahvaa alkoholitutkimusta ja vilkasta nuorisotutkimusta, mutta nämä kaksi tutkimusaluetta eivät ole juuri kohdanneet.

Kuinka jokin uusi asia, esimerkiksi uusi musiikkityyli, vaatemuoti, harrastus tai päihde, leviää nuorison keskuudessa? Leviämisprosessi alkaa samaan aikaan monesta eri pisteestä, kun nykyisin erityisesti internetin kautta saadaan tietoa ja "näytteitä" tuosta uudesta asiasta, keskustellaan siitä kaveripiirissä ja aletaan testata sen toimivuutta.