Mitkä ovat ne ranskalaiset kehykset, joihin nuorisoilmiöitä pyritään asettamaan? Kysymys on noussut mieleeni useaan otteeseen seuratessani viime kuukausien mediakeskustelua ja tutkijoiden debattia nuorista. Yksi silmiinpistävä ero verrattuna suomalaiseen keskusteluun on täkäläinen tapa nähdä nuorisoasiat nimenomaisesti osana alue- tai kaupunkipolitiikkaa. Sama pätee myös tutkimukseen: nuoria lähestytään tilan kuluttajina ja tuottajina – tai paikan jähmettäminä vankeina.
Talvikuukaudet ovat Intiassa suosittua hääaikaa, koska avioliiton onnistumisen kannalta tärkeiden planeettojen, Jupiterin ja Marsin, sijainti on marraskuun ja helmikuun välisenä aikana suotuisimmillaan.
Suvi Keskinen, Anna Rastas & Salla Tuori (toim.) En ole rasisti, mutta… Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Tampere: Vastapaino & Nuorisotutkimusverkosto 2009.
Väitän, että suomalainen nuorisotutkimus on Suomi-keskeistä ja että pienillä ajattelu- ja toimintatapojen muutoksilla se integroituisi paremmin osaksi globaalia nuorisotutkimusta.
Kävelen 5-vuotiaan lapseni kanssa päiväkotiin. Pariisin kadulla alkaa viikoittainen Mielen Osoitus: lapsi näyttää tunteensa ja vetoaa aikuisen tunteisiin. Hän tekee sen julkisesti, kaihtamatta ja yleisöä hakien. En halua kävellä, en halua päiväkotiin.
Matkamme alkoi torstaina 10. joulukuuta viideltä iltapäivällä Helsingin rautatieasemalta. Kyydin oli järjestänyt Vasemmistonuoret. Neljässä täydessä bussissa matkaan lähti myös vihreitä nuoria, Maan ystäviä ja sitoutumattomia Kööpenhaminaan ilmastokokoontumiseen haluavia ihmisiä. Vasemmistonuorilla oli ollut ennen matkaa oma tapaamisensa mieltä osoittamaan lähteville, ja itse osallistuin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton vastaavaan tapahtumaan. Tapaamisessa Suomen Greenpeacen ilmastovastaava kertoi Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluiden merkityksestä sekä tämän hetkisestä tilanteesta. Meille kerrottiin myös mielenosoitukseen osallistumisesta ja siitä, mitä siinä pitää ottaa huomioon. Tämän mielenosoitusmatkan 10.–15.12.09 tapahtumia käyn tässä kirjoituksessa läpi.
Median ja uusien yhteiskunnallisten ilmiöiden välinen suhde on kimurantti: välillä julkinen keskustelu laahaa maailmanmenon perässä, välillä se toimii vetojuhtana. Olipa julkisen debatin paikka mikä tahansa, ilman yhteisiä käsitteitä politiikka jää puuroiseksi.
Väitän, että halusitpa tai et, niin hakeutuessasi nuorisotyön ammattilaiseksi olet väistämättä mallina lapsille ja nuorille – ympäristöasioissakin. Se mitä teet ja miten teet, on merkityksellisempää, kuin se, mitä sanot.
How do you gather unbiased data? How can researchers influence youth policy? How do you use your findings? Do they (the youth researchers) think that they can change the world? Do youth researchers do enough to change these sometimes indifferent attitudes towards EU politics?
8-vuotias tokaluokkalainen poikani on koulupäivien jälkeen epätoivoinen: kukaan kavereista ei pääse leikkimään; kaikki kaverit ovat koulupäivän jälkeen yksityistunneilla. Minua puolestaan nolottaa, kun ajattelenkin, miten vastuuntunnottomana vanhempana muut äidit minua pitävät, kun annan lapseni juoksennella ja leikkiä ulkona kaiket illat ja viikonloput, enkä retuuta poikaa matematiikan ja englannin tunneille.
