Työväenluokan paluu. Maailman pisin blogi.
Rakas lukija, seuraavaksi tarjoan tuokiokuvan aiheesta "nuorisososiologi työssä". Kuvauksen tuloksena toivonkin Pauligin kahvimainoksen filmiryhmän kiitävän paikalle Pasilan ihanaan betoniviidakkoon kuvaamaan käsityöläisen todellista arkea. Blogiksi tämä kuvaus on liian pitkä, mutta niin on sosiologin tehtävälistakin.
Valmistelin tässä eräänä aamupäivänä (24.8.2007) esitelmääni European Sociological Associationin (ESA) jatko-opiskelijoiden työpajaan Glasgowiin syyskuun alkuun. Alla olevassa kappaleessa yritän kuvata pätkätyön järjestelmään liittyviä uuden aikuisuuden moodeja tai piirteitä (lähteet on tästä versiosta putsattu pois):
It is argued that a labour system which is based on short-term contracts and temporary employment does not encourage the development of classical virtues of citizenship. I will propose a hypothesis that in the Western world a new adulthood has emerged in the shadow of temporary employment. While people get older they do not necessarily mature. Kate Crawford has claimed that two thirds of all grown-ups in the West are failed adults, if the norms of adulthood are those of the traditional labour societies, such as, stable and accumulated working careers, economic autonomy, security and independence. In Finland the list includes making it on your own. In Britain the term of kidult is used: This grown-up individual reads Harry Potter, sends text messages, has Play Station, collects stuff, plays, and downloads music to iPod. But he or she quickly grows tired, does not want commitments and has trouble bearing boring family life. The person is insecure about the future, does not dare to commit or start a family, because he or she does not feel able to take on the role of a supporter of a family. Often this kind of a young adult, fond of playing, is male. One could observe a similar phenomenon from a female perspective through, for example, the Briget Jones -syndrome. Of course this story is about middle class, the biggest class in prosperous European Societies.
Pysähdyn viimeisen virkkeen kohdalla ja alan aprikoida, pitääkö väite paikkaansa. Siis se, että keskiluokka muodostaisi vauraiden eurooppalaisten yhteiskuntien suurimman sosiaalisen muodostelman. En löydä nopealla - mikä on kohdallani todellisuudessa hidasta - googlauksella mitään mainittavampaa todistetta tai tehokasta viitteiden ryvästä. Päätän kysäistä kollegoilta. Pamautan kyssärin sähköpostitse seitsemälle lähipiirin sellaiselle tutkijakollegalle, joiden oletan tietävän eurooppalaisten yhteiskuntien sosiaalisen koostumuksen viime aikojen trendit.
Tulos on englanniksi "hilarious". Tosin vain yksi ymmärtää toimeksiantoni maantieteellisen rajauksen - että kyse on Euroopan vauraista yhteiskunnista. Hetkessä keskustelu on siirtynyt pohtimaan Suomen luokkarakennetta.
Keskustelun toinen tausta on se, että aiemmin samalla viikolla kävimme nopeaa sananvaihtoa Nuorisotutkimusseuran hallituksen istunnossa työväenluokan termin käypyydestä nyky-yhteiskunnan analyysissä. Väitin itse, että Marx-konnotaatiossa työväenluokka ei vastaa todellisuutta Suomessa. Samalla tulin viljalti puhuneeksi keskiluokasta ja myös itsestäni keskiluokkaisena hyvinvointipalvelujen käyttäjänä. Yksi aisti tämmöisen käsitteiden käytön ristiriitaiseksi. Kieltää työväenluokan, mutta myöntää keskiluokan.
Syntyi siis päähäni tutkijan etsivää mieltä luonnehtiva kognitiivinen dissonanssi. Se toimi ponnevoimana ESA-paperia väsätessäni.
Pajun Petri vastaa heti:
luokkarakenteesta on kysytty suomessa ainakin siinä suomi 1999 tutkimuksessa, jota TA on raportoinut. ja sitten barometrissä nuorilta olisko ollut 2006. en muista tarkkaan tulosta mutta olisko ollut niin että pientä nousua olisi ollut työväenluokkaan itsensä mieltävien osuudessa. Se tosin taisi olla toisella tavalla barometrissä. lueskelin juuri Bourdieun käytännön järki teosta jossa se muistaakseni sanoisi Ranskassa 80% mieltävän itsensä keskiluokkaiseksi. Mutta se on himassa, en voi tarkastaa.
Myös JP Roos on nopea, mutta ei nopein (Poor JP - mietin, hän ei koskaan ehdi ensimmäisenä maaliin, ei koskaan voittanut edes minua, keskinkertaista juoksijaa maratonilla.)
kyllä sinä minun mielestäni olet oikeassa. Mutta vähän se riippuu siitä miten pätkätyö-palvelualoilla olevat huonompipalkkaiset naiset luokitellaan. Eli tulevaisuudessa voi olla niin että keskiluokkaa onkin taas selvästi vähemmän.
Vastaan:
Kiitos, ehkä mä pamautan Hallerin siihen dokariksi, ehkä en.
Hyvä pointti on tuo mihin huonopalkkaiset naiset luokitellaan. Sinä laitoit ne 80-luvulla Suomessa uuteen keskiluokkaan. Ja sillä tavoin ne itsensä määrittelevätkin tämän päivän päivityksinä: lukevat Gloriaa, kantavat Dolce&Gabbana -piraatteja ja äänestävät Uudellamaalla Niinistöä. Ei niitä voi työväenluokaksi nimittää vaikka objektiivisesti olisivatkin prekaaria nykyprolea. Vai mitä Tarja: sinähän tahdot pitää kiinni luokkaterminologiasta.
Haller on tietysti hevoshenkilöiden Google-toimistosta yhytetty Max Haller (ed.):
Class Structure in Europe. New Findings from East-West Comparisons of. Social Structure and Mobility. New York and London: M. E. Sharpe Inc. Mutta netissä on vain kirja-arvostelu.
Petri jatkaa:
vielä kotimaisesta luokkarakenteesta ja viitaten keskusteluun keskiviikkona: Mitä tulee työväenluokkaan, niin minustakin on merkillistä miten mikään ilmaisu ei ole liian pitkä ja kömpelö jos sillä voidaan välttää sanan "työväenluokka" käyttöä. Oma suosikkini ja epävirallinen ennätys on "nivelvaihetyöryhmän": "vähäisen opiskelumotivaation omaavat ja käden taitoihin suuntautuneet pojat".
Terhi-Anna Wilska pamauttaa taulukoilla päähän. Tekniikka ei valitettavasti salli niiden asentamista tähän blogi-koneeseemme. (Kyllä ne halutessaan tänne saa linkitettyä, verkkotoimittaja huomauttaa :) Mutta Tipin tiivistys on tässä:
jos saatte alla olevista tulosteista jotain selvää, niin Suomi 1999 ja 2004-tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista lukee itsensä joko alempaan tai ylempään keskiluokkaan. Työväenluokkaan identifioituminen on hieman lisääntynyt vuosien 1999 ja 2004 välillä. Ja tässä on siis kysytty vastaajan omaa käsitystä yhteiskuntaluokastaan.
Minä sitten tulkitsemaan tätä:
Kerrassaan yllättävän paljon katsoi kuuluvansa työväenluokkaan, noin 30 prossaa!
SKP:llä on sittenkin saumaa. Olin väärässä toissa päiväisessä keskustelussamme, pakko myöntää.
JP toppuuttelee kuitenkin:
toi subjektiivinen luokkakäsitys on minusta ilman muuta väärä kriteeri, siis nykyään. Jos jengi tekee hommia missä ei ole mitään sanansijaa, jossa työajat on tiukasti määritellyt, jossa suurin osa on vastoin tahtoaan liian lyhyillä työajoilla (vertailu euroopan osa-aikatyöläisistä: suomessa enemmistö on vasten tahtoaan kun esim saksassa suurin osa on omasta halustaan) ja ainoa vapaus on kulutuksessa niin kyllä se proletariaattia on... Tai sanokaamme, ei kuulu keskiluokkaan sen sananmukaisessa merkityksessä.
Itse jäin pökerryksiin työväenluokka-samastumisten korkeista luvuista. Tässä katsannossa demareiden vaalitulos on entistä surkeampi. Minusta on kerrassaan merkittävä yhteiskunnallinen detaljitieto, että huolella tehdyssä kyselytutkimuksessa tulee noinkin korkeita prossaosuuksia.
On pitkään hiljaista. Ehdin jo lähettää paperini Pariisiin Catherine Delcroixille, joka vetää työpajan. Salasuon Mikko tulee kierrokseltaan ja läväyttää oikean suoran:
Ei kun näin,
Ikäväkseni Taloushistorian opintojen aikana jouduin perehtymään laajalti luokkayhteiskuntatutkimukseen. Totta hemmetissä kysyttäessä kuulutko uskovaisiin vai et, vastaat kuuluvasi jompaan kumpaan ryhmään, eli toi Terhi-Anna taulukko oli puhtaasti kysymyksen asettelun vääristämä. Oletko täysin järjissäsi vai koetko joskus lievää masennusta, jolloin olet hullu? Minä ainakin olen hullu. On täysin absurdia puhua luokkayhteiskunnasta muuten kuin retoorisen löyhänä ilmauksena. Kirvesmies, joka tienaa 5000 euroa kuussa=duunari? Koodaaja joka tienaa 1500=keskiluokkainen? Dosentti joka tienaa proffan viransijaisuudessa 5500 on ylempää keskiluokkaa, mutta viransijaisuuden päättyessä työtön jos ei tule apurahaa eli duunari vai vielä alemman luokan edustaja? Entä eetos, rahankäyttö, omistukset ym. Luokkakeskustelu ei ole järkevää, suorastaan harhaanjohtavaa ja näyttää ääliömäiseltä, jos ei käytetä muita termejä.
Leena Suurpää tempautuu myös mukaan ja alkaa jo suunnitella seuraavaa Nuorisobarometriä:
Joo, Mikko, ymmärrän tonkin pointin. Toisaalta, miettikää millainen (uusi) poliittisesti kovemmin panoksin virittyvä sukupolvi selvästi näistä 80-luvulla syntyneistä kasvaa kuin meistä 70-luvun individualistihörhöistä (vrt. prekaariruoska, jossa jengi toki oli "sangen" valikoitunutta). Uskon, että heillä myös luokkatietoisuus on toisella tavoin poliittisesti tärkeä ja latautunut käsite & ilmiö, taas uudelleen, kuin mitä se meillä 70-lukulaisilla oli (ja on?). Eli halutaan pitää yllä keskustelua muistakin kuin elämänlaatueroista ja distinktiologiikoista, halutaan muistuttaa kovista taloudellisista eriarvoisuuksista, prekariaatista, ja vaikka mistä yhteiskunnallisista eroista - ja tätä halutaan muistuttaa myös luokkatermistöä käyttämällä. Se on taatusti totta, että konnotaatiot tällaisten käsitteiden kohdalla ovat muuttuneet sitten marxilaisten keskustelujen, mutta ei se relevanssia välttämättä mihinkään poista. Käsitteet ja niiden sisällöt muuttuvat yhteiskunnan mukana, eivät ne marxilaiset konnotaatiot sen pyhempiä ole kuin muutkaan. Näinhän se menee.
Kiinnostavampi kysymys kuin kysyä strukutroiduin kysymyksin, mihin luokkaan kuulut, olisikin kysyä avoimilla kysymyksillä: mitä luokkaerot sinulle tarkoittavat? Mitä luokkakäsite Suomeen sijoitettuna merkitsee? Mihin luokkaan itsesi asettaisit? Millä perusteilla?
Tämä seuraavaan barometriin, Samia heti lobbaamaan. Tää just olis barometrin tehtävä: kysyä niin faktuaalista sosio-ekonomista positiota tarkoin kysymyksin kuin itseidentifikaatiota ja eetosta. Ja sitten vertailla näitä kahta keskenään. Voisi tulla jänniä tuloksia - ja taatusti ennakoimattomia. Sami hoi...
Mikko suostuu tarkentamaan:
Kysymys on, kuten Tommin kanssa puhuimme paljolti sidottu yhteiskuntarakenteeseen ja siihen, onko kyse itseidentifikaatiosta vai faktuaalisesta mitattavasta tulot, koulutus, omistus ym. ulottuvuudesta. Jälkimmäisessä mielessä pidän työväenluokkakäsitettä absurdina. Sen sijaan konnotaationa yhteiskunnalliseen positioon, eetokseen tai johonkin muuhun luokkaterminologia on tehokas. Kysymys voisi olla Barossa onko luokkayhteiskuntaa olemassa ja siitä yksityisempiin.
Myllyniemen Sami, tilastosuunnittelijamme heruttaa asiantuntemustaan näin:
Tervehdys sinne jonnekin luokkasotarintamien taakse,
en koske tikullakaan siihen onko "luokkaa" olemassa. Mutta sosiekonominen asema on toki tässä ihan eri juttu kuin luokka. Leenan ajatus itseidentifikaation ja "virallisen" sosioekonomisen aseman vertailusta on nykyisilläkin aineistoilla mahdollista. Tämän vuoden barossa kysyttiin vastaajilta itseltään sosioekonomista asemaa (mitä ei oikeastaan voi tehdä, ja jos kuitenkin tekee, niin pitää hokea ettei niin oikeastaan voi tehdä), 2004 se pääteltiin pääasiallisesta toiminnasta, ammatista, ammattiasemasta ja toimialasta (mikä on siis oikeaoppinen tapa).
2005 Elinolot-vuosikirja "Kuluttava nuoruus" sipaisi luokkakysymystä. Sivulla 42 kuvio, jonka lähteenä on TK:n vapaa-aikatutkimus 2004. Tässä kuviossa on huomion arvoista se, että nuoret ovat keskiluokkaisempia kuin keski-ikäiset vaikka taloudellinen ja yht.k. asema asiallisesti ottaen ovat heikompia. Kyse onkin identiteeteistä, mikä ei välttämättä samalla tavalla päde sos.ekon. luokkiin "työläinen", "alempi toimihenkilö", "ylempi toimihenkilö"...
Rundi on hiljetä tähän. Tilastojannu lämmää faktansa pöytään, mutta kieltäytyy ottamasta kantaa itse asiaan ja siis alkuperäiseen kysymykseen. Hän ei myöskään lupaa laatia seuraavaa Nuorisobarometria luokkateemasta. JP Roos on kuitenkin toisaalla päättänyt panna uuden vaihteen silmään:
Vilkaiskaapa myös allekirjoittaneen pikku tekstiä nationalismin käsitteestä, jota Hesari ei tietenkään julkaissut.
Ja erityisesti sen loppupontta: Se mitä ihmiset pitävät totena on yleensä todella olemassaolevaa ja sillä on myös todellisia seurauksia. Vaikka siis luokkien nimissä voi olla jotain häikkää niin kyllä meillä yhteiskuntaluokkia on todella, erot ovat isoja ja kasvavia ja niiden perustana ovat omistus, suhde valtaan, kulttuuriin ja tietoon.
Itse sanoisin että meillä on nyt neljä luokkaa: "herrat" , "toimeenpanijat" , "palvelijat" ja "turhat". Herroilla on rahaa, valtaa ja kulttuuria ja mahdollisuus vaikuttaa tietoon. Toimeenpanijoilla ei ole omistusta, vähän valtaa, suht paljon kulttuuria ja tietoa (sen mukaan jakautuvat ylempään ja alempaan toimeenpanijaluokkaan). Palvelijoilla on hiukan kulttuuria ja tietoa mutta ei työsuhdeturvaa eikä määräysvaltaa työhönsä. Turhilla ei ole mitään, paitsi vapaata aikaa
Herroja on tosi vähän ja toimeenpanijoiden määrä vähenee koko ajan, palvelijat ja turhat lisääntyvät. Herra-nimitys on tarkoituksella sukupuolitettu!
Huikea loppunousu sähköpostitse tapahtuneelle luokka-analyysillemme. Copyright-sniidaajille lopuksi tieto: olen saanut luvan kollegoilta käyttää heidän postejaan tätä kuvausta varten.
Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla
Valmistelin tässä eräänä aamupäivänä (24.8.2007) esitelmääni European Sociological Associationin (ESA) jatko-opiskelijoiden työpajaan Glasgowiin syyskuun alkuun. Alla olevassa kappaleessa yritän kuvata pätkätyön järjestelmään liittyviä uuden aikuisuuden moodeja tai piirteitä (lähteet on tästä versiosta putsattu pois):
It is argued that a labour system which is based on short-term contracts and temporary employment does not encourage the development of classical virtues of citizenship. I will propose a hypothesis that in the Western world a new adulthood has emerged in the shadow of temporary employment. While people get older they do not necessarily mature. Kate Crawford has claimed that two thirds of all grown-ups in the West are failed adults, if the norms of adulthood are those of the traditional labour societies, such as, stable and accumulated working careers, economic autonomy, security and independence. In Finland the list includes making it on your own. In Britain the term of kidult is used: This grown-up individual reads Harry Potter, sends text messages, has Play Station, collects stuff, plays, and downloads music to iPod. But he or she quickly grows tired, does not want commitments and has trouble bearing boring family life. The person is insecure about the future, does not dare to commit or start a family, because he or she does not feel able to take on the role of a supporter of a family. Often this kind of a young adult, fond of playing, is male. One could observe a similar phenomenon from a female perspective through, for example, the Briget Jones -syndrome. Of course this story is about middle class, the biggest class in prosperous European Societies.
Pysähdyn viimeisen virkkeen kohdalla ja alan aprikoida, pitääkö väite paikkaansa. Siis se, että keskiluokka muodostaisi vauraiden eurooppalaisten yhteiskuntien suurimman sosiaalisen muodostelman. En löydä nopealla - mikä on kohdallani todellisuudessa hidasta - googlauksella mitään mainittavampaa todistetta tai tehokasta viitteiden ryvästä. Päätän kysäistä kollegoilta. Pamautan kyssärin sähköpostitse seitsemälle lähipiirin sellaiselle tutkijakollegalle, joiden oletan tietävän eurooppalaisten yhteiskuntien sosiaalisen koostumuksen viime aikojen trendit.
Tulos on englanniksi "hilarious". Tosin vain yksi ymmärtää toimeksiantoni maantieteellisen rajauksen - että kyse on Euroopan vauraista yhteiskunnista. Hetkessä keskustelu on siirtynyt pohtimaan Suomen luokkarakennetta.
Keskustelun toinen tausta on se, että aiemmin samalla viikolla kävimme nopeaa sananvaihtoa Nuorisotutkimusseuran hallituksen istunnossa työväenluokan termin käypyydestä nyky-yhteiskunnan analyysissä. Väitin itse, että Marx-konnotaatiossa työväenluokka ei vastaa todellisuutta Suomessa. Samalla tulin viljalti puhuneeksi keskiluokasta ja myös itsestäni keskiluokkaisena hyvinvointipalvelujen käyttäjänä. Yksi aisti tämmöisen käsitteiden käytön ristiriitaiseksi. Kieltää työväenluokan, mutta myöntää keskiluokan.
Syntyi siis päähäni tutkijan etsivää mieltä luonnehtiva kognitiivinen dissonanssi. Se toimi ponnevoimana ESA-paperia väsätessäni.
Pajun Petri vastaa heti:
luokkarakenteesta on kysytty suomessa ainakin siinä suomi 1999 tutkimuksessa, jota TA on raportoinut. ja sitten barometrissä nuorilta olisko ollut 2006. en muista tarkkaan tulosta mutta olisko ollut niin että pientä nousua olisi ollut työväenluokkaan itsensä mieltävien osuudessa. Se tosin taisi olla toisella tavalla barometrissä. lueskelin juuri Bourdieun käytännön järki teosta jossa se muistaakseni sanoisi Ranskassa 80% mieltävän itsensä keskiluokkaiseksi. Mutta se on himassa, en voi tarkastaa.
Myös JP Roos on nopea, mutta ei nopein (Poor JP - mietin, hän ei koskaan ehdi ensimmäisenä maaliin, ei koskaan voittanut edes minua, keskinkertaista juoksijaa maratonilla.)
kyllä sinä minun mielestäni olet oikeassa. Mutta vähän se riippuu siitä miten pätkätyö-palvelualoilla olevat huonompipalkkaiset naiset luokitellaan. Eli tulevaisuudessa voi olla niin että keskiluokkaa onkin taas selvästi vähemmän.
Vastaan:
Kiitos, ehkä mä pamautan Hallerin siihen dokariksi, ehkä en.
Hyvä pointti on tuo mihin huonopalkkaiset naiset luokitellaan. Sinä laitoit ne 80-luvulla Suomessa uuteen keskiluokkaan. Ja sillä tavoin ne itsensä määrittelevätkin tämän päivän päivityksinä: lukevat Gloriaa, kantavat Dolce&Gabbana -piraatteja ja äänestävät Uudellamaalla Niinistöä. Ei niitä voi työväenluokaksi nimittää vaikka objektiivisesti olisivatkin prekaaria nykyprolea. Vai mitä Tarja: sinähän tahdot pitää kiinni luokkaterminologiasta.
Haller on tietysti hevoshenkilöiden Google-toimistosta yhytetty Max Haller (ed.):
Class Structure in Europe. New Findings from East-West Comparisons of. Social Structure and Mobility. New York and London: M. E. Sharpe Inc. Mutta netissä on vain kirja-arvostelu.
Petri jatkaa:
vielä kotimaisesta luokkarakenteesta ja viitaten keskusteluun keskiviikkona: Mitä tulee työväenluokkaan, niin minustakin on merkillistä miten mikään ilmaisu ei ole liian pitkä ja kömpelö jos sillä voidaan välttää sanan "työväenluokka" käyttöä. Oma suosikkini ja epävirallinen ennätys on "nivelvaihetyöryhmän": "vähäisen opiskelumotivaation omaavat ja käden taitoihin suuntautuneet pojat".
Terhi-Anna Wilska pamauttaa taulukoilla päähän. Tekniikka ei valitettavasti salli niiden asentamista tähän blogi-koneeseemme. (Kyllä ne halutessaan tänne saa linkitettyä, verkkotoimittaja huomauttaa :) Mutta Tipin tiivistys on tässä:
jos saatte alla olevista tulosteista jotain selvää, niin Suomi 1999 ja 2004-tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista lukee itsensä joko alempaan tai ylempään keskiluokkaan. Työväenluokkaan identifioituminen on hieman lisääntynyt vuosien 1999 ja 2004 välillä. Ja tässä on siis kysytty vastaajan omaa käsitystä yhteiskuntaluokastaan.
Minä sitten tulkitsemaan tätä:
Kerrassaan yllättävän paljon katsoi kuuluvansa työväenluokkaan, noin 30 prossaa!
SKP:llä on sittenkin saumaa. Olin väärässä toissa päiväisessä keskustelussamme, pakko myöntää.
JP toppuuttelee kuitenkin:
toi subjektiivinen luokkakäsitys on minusta ilman muuta väärä kriteeri, siis nykyään. Jos jengi tekee hommia missä ei ole mitään sanansijaa, jossa työajat on tiukasti määritellyt, jossa suurin osa on vastoin tahtoaan liian lyhyillä työajoilla (vertailu euroopan osa-aikatyöläisistä: suomessa enemmistö on vasten tahtoaan kun esim saksassa suurin osa on omasta halustaan) ja ainoa vapaus on kulutuksessa niin kyllä se proletariaattia on... Tai sanokaamme, ei kuulu keskiluokkaan sen sananmukaisessa merkityksessä.
Itse jäin pökerryksiin työväenluokka-samastumisten korkeista luvuista. Tässä katsannossa demareiden vaalitulos on entistä surkeampi. Minusta on kerrassaan merkittävä yhteiskunnallinen detaljitieto, että huolella tehdyssä kyselytutkimuksessa tulee noinkin korkeita prossaosuuksia.
On pitkään hiljaista. Ehdin jo lähettää paperini Pariisiin Catherine Delcroixille, joka vetää työpajan. Salasuon Mikko tulee kierrokseltaan ja läväyttää oikean suoran:
Ei kun näin,
Ikäväkseni Taloushistorian opintojen aikana jouduin perehtymään laajalti luokkayhteiskuntatutkimukseen. Totta hemmetissä kysyttäessä kuulutko uskovaisiin vai et, vastaat kuuluvasi jompaan kumpaan ryhmään, eli toi Terhi-Anna taulukko oli puhtaasti kysymyksen asettelun vääristämä. Oletko täysin järjissäsi vai koetko joskus lievää masennusta, jolloin olet hullu? Minä ainakin olen hullu. On täysin absurdia puhua luokkayhteiskunnasta muuten kuin retoorisen löyhänä ilmauksena. Kirvesmies, joka tienaa 5000 euroa kuussa=duunari? Koodaaja joka tienaa 1500=keskiluokkainen? Dosentti joka tienaa proffan viransijaisuudessa 5500 on ylempää keskiluokkaa, mutta viransijaisuuden päättyessä työtön jos ei tule apurahaa eli duunari vai vielä alemman luokan edustaja? Entä eetos, rahankäyttö, omistukset ym. Luokkakeskustelu ei ole järkevää, suorastaan harhaanjohtavaa ja näyttää ääliömäiseltä, jos ei käytetä muita termejä.
Leena Suurpää tempautuu myös mukaan ja alkaa jo suunnitella seuraavaa Nuorisobarometriä:
Joo, Mikko, ymmärrän tonkin pointin. Toisaalta, miettikää millainen (uusi) poliittisesti kovemmin panoksin virittyvä sukupolvi selvästi näistä 80-luvulla syntyneistä kasvaa kuin meistä 70-luvun individualistihörhöistä (vrt. prekaariruoska, jossa jengi toki oli "sangen" valikoitunutta). Uskon, että heillä myös luokkatietoisuus on toisella tavoin poliittisesti tärkeä ja latautunut käsite & ilmiö, taas uudelleen, kuin mitä se meillä 70-lukulaisilla oli (ja on?). Eli halutaan pitää yllä keskustelua muistakin kuin elämänlaatueroista ja distinktiologiikoista, halutaan muistuttaa kovista taloudellisista eriarvoisuuksista, prekariaatista, ja vaikka mistä yhteiskunnallisista eroista - ja tätä halutaan muistuttaa myös luokkatermistöä käyttämällä. Se on taatusti totta, että konnotaatiot tällaisten käsitteiden kohdalla ovat muuttuneet sitten marxilaisten keskustelujen, mutta ei se relevanssia välttämättä mihinkään poista. Käsitteet ja niiden sisällöt muuttuvat yhteiskunnan mukana, eivät ne marxilaiset konnotaatiot sen pyhempiä ole kuin muutkaan. Näinhän se menee.
Kiinnostavampi kysymys kuin kysyä strukutroiduin kysymyksin, mihin luokkaan kuulut, olisikin kysyä avoimilla kysymyksillä: mitä luokkaerot sinulle tarkoittavat? Mitä luokkakäsite Suomeen sijoitettuna merkitsee? Mihin luokkaan itsesi asettaisit? Millä perusteilla?
Tämä seuraavaan barometriin, Samia heti lobbaamaan. Tää just olis barometrin tehtävä: kysyä niin faktuaalista sosio-ekonomista positiota tarkoin kysymyksin kuin itseidentifikaatiota ja eetosta. Ja sitten vertailla näitä kahta keskenään. Voisi tulla jänniä tuloksia - ja taatusti ennakoimattomia. Sami hoi...
Mikko suostuu tarkentamaan:
Kysymys on, kuten Tommin kanssa puhuimme paljolti sidottu yhteiskuntarakenteeseen ja siihen, onko kyse itseidentifikaatiosta vai faktuaalisesta mitattavasta tulot, koulutus, omistus ym. ulottuvuudesta. Jälkimmäisessä mielessä pidän työväenluokkakäsitettä absurdina. Sen sijaan konnotaationa yhteiskunnalliseen positioon, eetokseen tai johonkin muuhun luokkaterminologia on tehokas. Kysymys voisi olla Barossa onko luokkayhteiskuntaa olemassa ja siitä yksityisempiin.
Myllyniemen Sami, tilastosuunnittelijamme heruttaa asiantuntemustaan näin:
Tervehdys sinne jonnekin luokkasotarintamien taakse,
en koske tikullakaan siihen onko "luokkaa" olemassa. Mutta sosiekonominen asema on toki tässä ihan eri juttu kuin luokka. Leenan ajatus itseidentifikaation ja "virallisen" sosioekonomisen aseman vertailusta on nykyisilläkin aineistoilla mahdollista. Tämän vuoden barossa kysyttiin vastaajilta itseltään sosioekonomista asemaa (mitä ei oikeastaan voi tehdä, ja jos kuitenkin tekee, niin pitää hokea ettei niin oikeastaan voi tehdä), 2004 se pääteltiin pääasiallisesta toiminnasta, ammatista, ammattiasemasta ja toimialasta (mikä on siis oikeaoppinen tapa).
2005 Elinolot-vuosikirja "Kuluttava nuoruus" sipaisi luokkakysymystä. Sivulla 42 kuvio, jonka lähteenä on TK:n vapaa-aikatutkimus 2004. Tässä kuviossa on huomion arvoista se, että nuoret ovat keskiluokkaisempia kuin keski-ikäiset vaikka taloudellinen ja yht.k. asema asiallisesti ottaen ovat heikompia. Kyse onkin identiteeteistä, mikä ei välttämättä samalla tavalla päde sos.ekon. luokkiin "työläinen", "alempi toimihenkilö", "ylempi toimihenkilö"...
Rundi on hiljetä tähän. Tilastojannu lämmää faktansa pöytään, mutta kieltäytyy ottamasta kantaa itse asiaan ja siis alkuperäiseen kysymykseen. Hän ei myöskään lupaa laatia seuraavaa Nuorisobarometria luokkateemasta. JP Roos on kuitenkin toisaalla päättänyt panna uuden vaihteen silmään:
Vilkaiskaapa myös allekirjoittaneen pikku tekstiä nationalismin käsitteestä, jota Hesari ei tietenkään julkaissut.
Ja erityisesti sen loppupontta: Se mitä ihmiset pitävät totena on yleensä todella olemassaolevaa ja sillä on myös todellisia seurauksia. Vaikka siis luokkien nimissä voi olla jotain häikkää niin kyllä meillä yhteiskuntaluokkia on todella, erot ovat isoja ja kasvavia ja niiden perustana ovat omistus, suhde valtaan, kulttuuriin ja tietoon.
Itse sanoisin että meillä on nyt neljä luokkaa: "herrat" , "toimeenpanijat" , "palvelijat" ja "turhat". Herroilla on rahaa, valtaa ja kulttuuria ja mahdollisuus vaikuttaa tietoon. Toimeenpanijoilla ei ole omistusta, vähän valtaa, suht paljon kulttuuria ja tietoa (sen mukaan jakautuvat ylempään ja alempaan toimeenpanijaluokkaan). Palvelijoilla on hiukan kulttuuria ja tietoa mutta ei työsuhdeturvaa eikä määräysvaltaa työhönsä. Turhilla ei ole mitään, paitsi vapaata aikaa
Herroja on tosi vähän ja toimeenpanijoiden määrä vähenee koko ajan, palvelijat ja turhat lisääntyvät. Herra-nimitys on tarkoituksella sukupuolitettu!
Huikea loppunousu sähköpostitse tapahtuneelle luokka-analyysillemme. Copyright-sniidaajille lopuksi tieto: olen saanut luvan kollegoilta käyttää heidän postejaan tätä kuvausta varten.
Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla
kirjoitti Tommi Hoikkala 10:02
<< Aloitussivulle