Yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ei ole alaikärajaa

Väitän että yhteiskunnallisista asioista kiinnostumiseen ei ole alaikärajaa.

Presidentinvaalikampanjoiden alkuvaiheessa kävelin ystäväni ja hänen 4-vuotiaan tyttärensä kanssa vaalimainosten ohi.
”Ketä sinä Minna äänestät?”, kysyi tyttö.
”Luultavasti Pekka Haavistoa”, vastasin.
”Mikset äänestä Paavo Arhinmäkeä?”, kysyi tyttö. Joka oli kuullut tuon – hei oikeasti aika vaikean nimen – vain kerran aikaisemmin.
”Noo koska Pekka Haavisto haluaa, että käytettäisiin enemmän ratikkaa ja bussia ja että kaikilla olisi hyvä olla... niin tai oikeastaan Paavo Arhinmäki haluaa sitä vielä enemmän… ehkä äänestänkin Arhinmäkeä.”
 
Jotta en syyllistyisi leveilyyn ystäväni lapsen poikkeuksellisella älykkyydellä  kerrottakoon, että toisen ystäväni KOLMEVUOTIAS poika oli ennakkoäänestyspaikalla huutanut isälleen: ”Isä kai sinä laitoit siihen lappuun sen oikean numeron?”
 
Minulle usein nauretaan, tai kauhistellaan, kun juttelen tuttujen lasten kanssa demokratiasta, mielenosoituksista, maailmanrauhasta. Ikätasoisesti, tietysti. Heille ne ovat kuin satuja, sen verran etäisiltä ne tuntuvat lapsen maailmassa, niin kuin pitääkin. Haloo, Lumikki ja seitsemän kääpiötä on huomattavasti sopimattomampi lapsille – siis oma äitipuoli yrittää tappaa nuoren tytön!
 
Olen myös neuvonut, että jos merirosvokapteeni käskee sinua tekemään pahaa toiselle, älä tottele. Aktiiviseen kansalaisuuteen kasvaminen alkaa pienestä pitäen.
 
Minna Ahola
Kirjoittaja toimii viestintäpäällikkönä Nuorten Akatemiassa.