Voimalla 17 tytön

17 girls (17 filles), 2011. Ohjaaja: Delphine ja Muriel Coulin. Kuvaus: Jean-Louis Vialard. Pääosissa: Louise Grinberg, Yara Pilartz, Roxane Duran

Ranskalainen 17 girls (17 filles, 2011) on elokuva siitä, kuinka pitkälle nuorten idealismi ja trendit voivat mennä. Delphine ja Muriel Coulinin ohjaamassa elokuvassa on hyvin vähän perinteisen tyttöelokuvan elementtejä. Kyse ei ole kouluarvosanoista, pojista, harrastuksista tai suosiosta. Kyse on kontrollista.

Kaikki alkaa siitä kun lukiolainen Camille (Louise Grinberg) paljastaa olevansa raskaana. Hän päättää pitää lapsen, sillä ”siten minulla on aina joku joka rakastaa minua”. Pian kehittyy idea: tyttöjoukko päättää hankkiutua raskaaksi, odottaa ja kasvattaa lapset yhdessä.

Yhteinen hanke kasvattaa tyttöjen keskinäistä yhteenkuuluvuutta. Teini-iän ja aikuistumisen myllerryksessä olevan turvattomuuden tunnetta varmasti lievittää tieto siitä, että ympärillä on kohtalotovereita: he ovat kuin perhettä, mutta sellaista josta ei tarvitse kasvaa irti. Syntymättömät lapset liittävät heidät verivalan tavoin yhteen. Tavalliselle teini-iän elämälle on olemassa vaihtoehto – itse asiassa sen voi jättää kokonaan välistä ja hypätä suoraan perheidylliin. Suunnitelmat yhteisestä odotusajasta, kämpästä ja kasvatuksen ajan tuesta saavat monet muutkin lähtemään trendin vietäviksi.

Kaikilla valinnan toteuttaminen ei kuitenkaan suju niin helposti. Kuten monen muunkin trendin kohdalla, joidenkin on nähtävä enemmän vaivaa kuuluakseen porukkaan. Clémentine (Yara Pilartz) joutuu maksamaan pojalle, jotta tämä harrastaisi seksiä hänen kanssaan. Lisäksi tytön tultua raskaaksi hänen vanhempansa yrittävät pakottaa hänet tekemään abortin. Clémentine karkaa kotoa, mutta pelko saa pian vallan, ja hän palaa vanhempiensa luokse.

Raskaus on keino paeta tavallisen teinitytön elämää ja ottaa oma keho haltuun. Yhteiskunnallista kommenttia elokuvaan saadaan, kun opettajat ja vanhemmat kokoontuvat neuvonpitoon siitä, miten raskaaksi tulemisen trendin saisi loppumaan. Kohtaus saa elokuvan näyttämään todella omaperäiseltä pro-choice-kannanotolta: teinitytöt, joiden raskaaksi tulemista yleensä pelätään, ottavat ohjat omiin käsiinsä. Vapaus päättää omasta kehostaan merkitsee myös vapautta olla tekemättä aborttia.

Päähenkilöiden käsitys raskaudesta on kuitenkin epärealistisen aurinkoinen ja vailla vastuuta: he juovat, polttavat ja ajavat ajokortitta autoa. Lapsi hankitaan puhtaasti itsekkäistä syistä. Raskaus on siisti juttu ja jopa raskaustestimallien vertaileminen hauskaa puuhaa. Elokuva muistuttaakin Rosa Liksomin Kesävauva-novellia, jossa päähenkilö hankkiutuu raskaaksi siksi, että vauvan kanssa voi tehdä kaikkea kivaa auringossa. Vähän niin kuin lemmikin tai polkupyörän. Syksyn tullen päähenkilö kyllästyy vauvaan ja sysää sen äidilleen.

Trendit ovat hulluja. Voimakkaimmin ne näkyvät yleensä juuri teinien elämässä. Ne voivat olla jopa niin äärimmäisiä, että niihin liittyy ihmiselämällä leikkimistä. Ne nousevat ja laskevat, yhdistävät ja erottavat. Elokuvan lopussa trendi hiipuu. Raskaus ei olekaan enää siistiä ja jännittävää.

Tytöt ovat vielä lapsia ja kaikki tuntuu olevan heitä varten: viis pojista joita he käyttivät siittämiseen ja viis syntymättömistä lapsista. He suhtautuvat maailmaan ihmetellen ja ihastellen kuin leppäkerttuihin, jotka kiipeilevät heidän ihollaan. Elokuvan suurin vahvuus on kaunis elokuvaus (Jean-Louis Vialard). Se yhdistettynä hyviin roolisuorituksiin tuo elokuvaan syvällisyyttä, joka jäisi muuten yksiulotteisesta tarinasta puuttumaan. Useista päähenkilöistä ei saa kunnolla otetta, mutta yleisenä kuvauksena tyttöydestä, nuoruudesta ja perheestä elokuva toimii hyvin.

Laura Luoto
Kirjoittaja on elokuviin intohimoisesti suhtautuva valtiotieteiden opiskelija.

Elokuvaa esitetään Helsingissä Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla 27. ja 29.9.2012 (www.hiff.fi)