Mitä teknologisoituminen tarkoittaa kasvatuksessa?

Tomi Kiilakoski (2012) Kasvatus teknologisessa maailmassa. Tutkimus teknologisoituvasta kasvatuksesta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.

Tomi Kiilakosken väitöskirja Kasvatus teknologisessa maailmassa – tutkimus teknologisoituvasta kasvatuksesta lähestyy kasvatuksen monikasvoista teknologiasuhdetta seitsemässä artikkelissa ja näitä pohjustavissa teorialuvuissa. Artikkelien I, II, III, V ja VII kirjoittajakumppaneina ovat olleet Sami Hautakangas, Aini Oravakangas, Atte Oksanen ja Janne Taiponen.

Väitöskirjan johdanto-osassa kasvatuksen suhde teknologiaan määrittyy paitsi kasvatusta ja kasvattamisen pedagogisia välineitä myös kasvatusajattelua suuntaavaksi kulttuuriseksi malliksi. Kiilakoski esittää, että tapa, jolla kasvatuksen teknologisoituminen rinnastetaan kehittymiseen, asettaa kehittymisen kysymykseksi oppimisen ja opetuksen tehostamisesta. Tällaisessa ajattelussa teknologian nähdään ratkaisevan kaikki kasvattamisen ongelmat. Kiilakosken mielestä keskeisempi kysymys on kuitenkin se, minkälaiseen kulttuuriin ja käytäntöihin teknologia kasvattaa meidät.

Alun yhteisartikkeleissa kysymys kasvatuksen järkiperäistämisestä (ja tehostamisesta) teknologialla etenee pohdinnaksi e-oppimisympäristöjen mahdollistamasta kontrollista. Kasvatuksen teknologisoituminen kytketään osaksi koulutuspolitiikkaa ja esitetään uuden julkishallinnon keskeisenä hallinnan välineenä. Kiilakosken henkilökohtainen artikkeli on kehitysoptimismin kritiikki. Tässä paperissa koulun kehittymistä tarkastellaan kasvattamisen ja tieteen käytännöistä käsin. Koulun kehittyminen jonkinlaisena edistymisenä asettuu osaksi sivistymisen ja kehittymisen normatiivista luonnetta. Käytännössä hedelmällisemmäksi kasvattamis- ja kehittämismenettelyksi Kiilakoski nostaa paikallisen ja tilannesidonnaisen vapauden kehittyä ja kasvattaa.

Kolme viimeistä artikkelia katsovat kasvatusta ja sen mahdollisuuksia yhdestä teknologiasovelluksesta, Internetistä, käsin. Verkkoa tarkastellaan artikkeleissa tilana, jolla nuoret korvaavat reaalimaailman vinouttamia sosiaalisia suhteita. Virtuaalimaailma asettuu minän teknologiaksi. Internet tarjoaa tilan myös väkivaltaisia identiteettejä tuottaville kulttuurisille käsikirjoituksille. Pekka-Eric Auvisen esitutkinta-aineiston avulla osoitetaan, kuinka käsikirjoituksessa toistuu (myös) läntisen kulttuuriperinnön kannattelema ajatus väkivallasta jonkinlaisena puhdistavana käytäntönä. Seitsemäs artikkeli osoittaa verkkopedagogiikan välinearvon ja kiinnitykset kasvatuksen resursseihin. Kahdeksannessa esitetään, että verkossa toimiminen edellyttää myös nuorisotyössä osallistumisen ja osallisuuden käsitteiden uudelleenmäärittelyä.

Kiilakoski jäsentää kasvatuksen suhdetta teknologiaan erityisesti Martin Heideggerin ja Max Weberin ajattelun avulla. Artikkeleissa on myös selkeä kiinnitys kriittisen pedagogisen koulukunnan ajatteluun. Alaviitteenä väitöskirjaprojektin osana mainitut, mutta väitöstyöstä pois jätetyt, artikkelit ovat kuitenkin yksityiskohta, josta olisin kaivannut lisää tietoa. Ajankohtaisista kirjoituksista koostuva kokonaisuus välittää lukijalle erinomaisesti kuvan kuluneen vuosikymmenen kasvatusta haastaneista teknologian kysymyksistä. Valitut teknologia-artikkelit on onnistuttu kanavoimaan yhteiskunnan teknologistumisilmiöksi ja väitöstyö näyttää, kuinka välineelliset menettelyt tuottavat välineellistyvää ajattelua. Tässä kokoonpanossa projektin kokoava kysymys kasvatuksesta on temaattisesti läsnä jokaisessa analyysissä, mutta jää kuitenkin osin teknologiakysymyksen ja monen metodologisen lähestymistavan varjoon. 

Pidin erityisesti osioista, jossa kasvatusta käsiteltiin Heideggerin teknologiakysymyksenä. Näissä Kiilakoski on onnistunut jäsentämään filosofin ajattelun logiikan myös lukijan ulottuville. Heideggerin ajattelussa kysyminen luo suhteen käsiteltävään ilmiöön. Kysymisessä keskeistä on tutkittavan ilmiön asettaminen tuotantoprosessiinsa, jolloin näkökulmaksi avautuu tuotannon edellyttämä tapa järjestää sosiaaliset, ekologiset ja kulttuurisuhteet. Hyvä kysymys myös sosiologille.

Sirkku Ranta
Kirjoittaja on itäsuomalainen sosiologi, jonka kiinnostuksen kohteita ovat aika, tieto ja ammattikasvatus.