Ymmärrys ja käsitteet

Mediakasvatuksen tutkimuksellinen kehittäminen -hankkeessa sukelsin avoimin silmin laajaan mediakasvatuksen tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistä käsittelevään keskusteluun ja tutkimukseen. Prosessin jälkeen oloni ei ole lainkaan toivoton. Mediakasvatuksen ja sen tutkimuksen parissa vallitsee laadukkaasti eteenpäin pyrkivä kehittävä tahtotila ja työote. Purjeen kääntämiseen tuulten mukaan tuntuu olevan uskallusta ja paikoin kiihkeäkin keskustelu kertoo muutostilasta ja teemoja monista näkökulmista tarkastelevista asiantuntijoista.

Mediakasvatuksellisen tutkimuksen kenttä laajenee nopeassa rytmissä kehittyvien median sisältöjen, muotojen ja välineiden myötä. Toisaalta media ulottuu yhä useammalle elämän osa-alueella ja on yhä monipuolistuvin tavoin läsnä lapsen ja nuoren arjessa. Mediakasvatuksen tutkimuksellinen kehittäminen -hankkeessa pyrittiin jäsentämään tätä laajenevaa kenttää uudella tavalla. Hankkeen Media + lapsi + kasvatus. Mediakasvatuksen tutkimuksellinen kehittäminen -raportissa esiteltävässä Lasten ja nuorten mediakasvatuksen tutkimuksellinen kehittäminen -tulevaisuusvisiossa tehdään näkyväksi kolme tutkimuksellista ulottuvuutta: mediakasvatuksen tutkimus median, lapsuuden ja nuoruuden sekä kasvatuksellisten teemojen näkökulmasta. Kolmen näkökulman kautta painoarvoa saa ajatus mediakasvatuksen ajankohtaisesta tutkimuksellisesta tarpeesta: kuka ja miten lapsi ja nuori on suhteessa mediakasvatuksellisiin teemoihin. Tarkastelutapa linkittää mediakasvatuksen tutkimuksen ja tutkimuksellisen kehittämisen osaksi lasten ja nuorten aktiivista toimijuutta ja elämänhallinnallisia taitoja.

Media, lapsuus ja nuoruus sekä kasvatus mediakasvatuksen tutkimuksen hahmottamisen tapana herättää kutkuttavan kysymyksen siitä, millaista mediakasvatuksellista tutkimusta tulisi tulevaisuudessa toteuttaa. Tutkimusteemoja janoavalle raportin tulevaisuusvisiosta löytyy useita keskeisiä teemoja esimerkkimäisesti nimettynä. Yksityiskohtaisten tutkimusteemojen määrittely ei kuitenkaan ole tämän hankkeen tehtävä vaan tuo tehtävä kuuluu tutkijoille, tutkimustahoille, käytännön tasolla toimiville toimijoille sekä kehittäjille. Tässä hankkeessa tutkimukselliseen kehittämiseen osallistuva voidaan kuitenkin haastaa useilla tutkimuksen osa-alueilla.

Kehittämishankkeiden ja tutkimuksellisten hankkeiden yhteistyön lisääminen on ehkä yksi keskeisimmistä toimintakulttuurin edistämisen suunnista. Hyvänä kehityskulkuna voidaan nyt jo nähdä laajempien tutkimushankkeiden moni- ja poikkitieteellistyvä lähestymistapa tai vähintäänkin siihen herännyt kiinnostus. Aito yhteistyö toimijoiden kesken ja välillä vaatii työtä. Teemojen parissa työskentelevät tahot ovat jo nyt täystyöllistettyjä, mistä johtuen innokkaita koordinaattorikopin ottajia on vähän. Helpointa olisikin tässä yhteydessä todeta resurssien rajallisuus ja ehdottaa ratkaisuksi kohdistettua lisärahoitusta. Jokainen kuitenkin tietää tämän skenaarion lähitulevaisuuden realiteetin. Käytännössä olemassa olevilla resursseilla toimittaessa merkityksellistä on vastuiden ja roolien määrittely sekä valtakunnallisella että verkostojen ja yksittäisten hankkeiden tasoilla. Paitsi toiminnassa, myös esimerkiksi hankerahoituksia haettaessa ja niitä myönnettäessä kolmen näkökulman tiedostaminen vahvistaa järjestelmällisesti monitieteistä mediakasvatuksellisen tiedon rakentumista kokonaisuutena.

Median ilmiöiden, välineiden ja tilojen nopeasti muuttuva maailma luo vauhdilla painetta uusiin ilmiöihin pureutuvalle tutkimukselliselle kehittämiselle. On totta, että tutkimuksen tulee kulkea myös sekä hiljaisten että vahvojen signaalien etujoukoissa uusien tai toisaalta laajasti koskettavien ilmiöiden ymmärtämisen näkökulmasta. Uutta syntyvää ilmiöllistä, välineellistä tai tilallista tarttumapintaa tematisoimalla voi myös perustella resurssien tarvetta. On huolestuttavaa, jos ad hoc -tyyppinen reagointi nousee vallitsevaksi tutkimuksellisen kehittämisen lippulaivaksi. Kuten raportissakin tuodaan esiin, on tasapaino ’pysyvän ja muuttuvan’ mediakasvatuksen tutkimuksen välillä tarpeen säilyttää. Tämänhetkisen tarpeen näkisin painottuvan laadullisen ymmärryksen lisäksi mediakasvatuksen käsitteistön johdonmukaiseen kehittämiseen. Tilausta olisi esimerkiksi mediakasvatuksen perusteisiin keskittyvälle median, lapsuuden ja nuoruuden sekä kasvatuksen näkökulmia huomioivalle, kehittävällä otteella toteutettavalle tutkimushankkeelle. Käsitteiden juurtumattomuus ja jopa sattumanvaraisuus eivät edistä mediakasvatuksen tutkimuksellisen tietopohjan vahvistumista pitkällä aikavälillä.

Raportissa lähes huomiotta jäävät, mutta lasten ja nuorten mediakasvatukseen suoraan liittyvät monilukutaito ja aikuisten mediakasvatus ansaitsisivat molemmat huolellisen tutkimuksellisen tarkastelun. Uuden opetussuunnitelman myötä monilukutaidon ymmärtäminen edellyttää myös mediakasvatuksen tutkimuksen näkökulmien tarkentamista ja uudelleenarviointia.  Monilukutaito konseptina myötäilee mediakasvatukselle tyypillistä poikkileikkaavuutta luoden uusia mahdollisuuksia monitieteiselle tutkimukselliselle kehittämiselle koulussa ja nimenomaan koulun ulkopuolella. Toisaalta myös aikuisiin liittyvä mediakasvatuksen tutkimus liittyy olennaisesti lasten ja nuorten mediakasvatukseen paitsi kasvatuksen myös ’kanssaelämisen’ näkökulmasta. Aikuisten mediakasvatuksen tutkimus ja tutkimuksellinen kehittäminen ovat lapsen kengissä ja nyt olisi hyvä aika ostaa numeroa isommat kengät.

Mediakasvatuksen tutkimuksellinen kehittäminen -hankkeessa tuotetussa visiossa peräänkuulutetaan sekä määrällisten että eritoten laadullisten menetelmien innovatiivista kehittämistä: kyselykaavakkeet ja sanalliset haastattelut eivät lasten ja nuorten kohdalla yksinään riitä. Laadullisen, turvallisesti ja luottamuksellisesti lähelle menevän tutkimusotteen vahvistaminen antaa tietoa ja toimintamahdollisuuksia, joita on vaikea tavoittaa laajoilla määrällisillä aineistoilla. Erilaisten mediakasvatuksessa käytössä olevien menetelmien tehokkaampi tutkimuksellinen hyödyntäminen vahvistaa tutkimuksen ja toiminnan välistä suhdetta. Tutkimusmenetelmällisiä yhteistyön muotoja voidaan hyödyntää myös esimerkiksi keräämällä yhteisiä aineistoja sekä toiminnan, kehittämisen että tutkimuksen tarpeisiin. Jalkautumalla lasten ja nuorten ehdoilla heidän arkiympäristöihinsä ja ottamalla lasten elämässä olevia aikuisia mukaan tutkimukselliseen kehittämiseen syvennetään sekä toiminnasta nousevaa että akateemisesta yhteisöstä lähtevää tiedontuottamisen tapaa.

Ehkä ensimmäinen yhteinen keskustelu mediakasvatuksen tutkimuksellisesta kehittämisestä median, lapsuuden ja nuoruuden sekä kasvatuksen näkökulmista voidaan käydä jollakin vuosittaisista mediakasvatuksen foorumeista ja seminaareista. Ehkä esittelyssä voisivat painotetusti olla päättyneiden tutkimushankkeiden sijaan suunnitteilla tai käynnissä olevat hankkeet. Ehkä paikalliselta, alueelliselta tai valtakunnalliselta rahoituspuolelta löydetään teemallinen rahoitettava kokonaisuus, joka kohdistetaan painotetusti vaikkapa lapsuuden ja median suhteen ymmärtämiseksi lähisuhteiden näkökulmasta. Ehkä joku spontaanisti ottaa kopin tutkimuksellisen kehittämisen yhteistyön vahvistamiseen liittyvästä tiedollisesta koordinoinnista. Ehkä vision herättämät ajatukset innostavat myös seuraavan askeleen ottamiseen.

Fanny Vilmilä

tutkija, Nuorisotutkimusseura ry

***

Tämä kirjoitus on osa Mediakasvatuksen tutkimuksellinen kehittäminen -teemasarjaa, jossa pyritään tuomaan esiin näkökulmia ja ajatuksia erityisesti samannimisessä hankkeessa tuotetun lasten ja nuorten mediakasvatuksellisen tutkimuksen tulevaisuusvisioon nähden.