Irti yhteiskunnan noidankehästä?

Barrio (1998). Käsikirjoitus ja ohjaus: Fernando León de Aranoa
Pääosissa: Críspulo Cabezas, Timy Benito & Eloi Yebra

Espanjalainen elokuva Barrio (suom. ”lähiö”) on valmistunut jo 14 vuotta sitten, mutta se on yksi niistä elokuvista, jotka ovat säilyttäneet tuoreutensa. Elokuva voisi sijoittua mihin tahansa tämän päivän länsimaiseen kaupunkiin. Se ei kuitenkaan ole pelkästään hyvä asia, sillä elokuvan tarina ei ole kovin onnellinen; se on kertomus työläiskaupunginosan alemman keskiluokan vastoinkäymisistä: aiheesta, joka koskettaa suurta osaa läntisistä yhteiskunnista. Tällä kertaa tämä työläiskaupunginosa sijaitsee Madridissa.

Tarina seuraa kolmea teini-ikäistä kaverusta, Raita, Manua ja Javia, heidän edesottamuksiaan ja kohtaloitaan työläiskaupunginosan nuorina. Kukin heistä tulee jollain tapaa ongelmaisista tai rikkinäisistä perheistä – on lähestyvää avioeroa, leskeksi jäänyttä isää ja kadonnutta veljeä – ja kukin kamppailee saavuttaakseen unelmansa menestyksestä sekä päästäkseen muuttamaan pois lähiöstä.

Vaikka elokuva käsitteleekin aihettaan vakavasti, huumori on alati läsnä, eivätkä hauskat tilanteet tai katkeransuloiset hetket ole harvinaisia. Erikoismaininnan ansaitsee kohtaus, jossa Rai on voittanut palkinnon jugurttipurkin kansia keräämällä: palkinto-vesiskootterin kohtalona on jäädä parkkiin kadunvarteen, kun rantalomasta ei sen kalliuden vuoksi ole toivoakaan.

Kukin päähenkilöistä valitsee toisistaan hyvin poikkeavan polun saavuttaakseen tuon vaikeasti tavoitettavan menestyksensä. Rai siirtyy lain väärälle puolelle tekemään pikavoittoja, kun taas Manu valitsee kovan työnteon. Pizzalähetin pestin saadakseen hän tosin joutuu valehtelemaan omistavansa mopon, jolloin elokuvan katkeransuloinen huumori nousee jälleen esiin Manun viedessä pizzalähetyksiä perille bussilla – ja luonnollisesti jatkuvasti myöhässä. Javi on kolmikon mietiskelyyn taipuvainen jäsen. Hän pohtii eri vaihtoehtoja, joilla nousta pois köyhyyden tuntumasta, ja on tietoinen niiden vähäisestä määrästä. Loppujen lopuksi kaikkien kolmen ponnistelut säännöllisen toimeentulon saamiseksi epäonnistuvat.

Elokuva kuvaa myös nuorten kasvavaa kiinnostusta seksiin. Siihen liittyvät fantasiat ja uskomukset ovat puheenaiheina, mutta paljon puheita pidemmälle ei mennä. Keskinäinen ystävyys on tärkeämpää.

Ystävyys onkin kolmikon yhdistävä voima. Persoonallisuuksiltaan he ovat hyvin erilaisia, mutta pitävät yhtä samankaltaisten elämäntilanteidensa vuoksi. Sosiaalisesta asemasta johtuvat ongelmat, lähes toivottomat tulevaisuuden näkymät tai rikkinäiset perheetkään eivät pysty rikkomaan heidän välillään olevaa vahvaa sidettä. Ne saattavat oikeastaan jopa vahvistaa sitä, sillä kaveruksilla on tilaa olla oma itsensä vain toistensa seurassa. Ja vaikka erimielisyydet välillä yltyvät riidoiksi, side pysyy vahvana.

Kaiken kaikkiaan Barrio on varsin tarkka kuvaus nuorten elämästä alemman keskiluokan asuinalueilla Espanjassa. Ja kuten aiemmin mainittua, saman tarinan voisi kertoa mistä tahansa tämän päivän läntisen maailman työläiskaupunginosasta. Mutta se on toki muutakin: tarina rikkinäisistä perheistä ja särkyneistä unelmista sekä kolmen nuoren yrityksestä rakentaa tulevaisuuttaan nauttien samalla nykyhetkestä. Kerronnassa on karheutta ja huumoria, tuntuvasti realismia ja reippaasti herkkyyttä – kuten aidossa nuoruudessa itsessäänkin.

Fernando Izquierdo
Kirjoittaja on pohjoisespanjalainen oikeustieteiden maisteri, joka on asunut viimeiset viisi vuotta Suomessa.