Virtuaalinen vapaa-aika

Työryhmän esittelyssä kannustettiin pohtimaan ennakkoon sitä, mitä virtuaalisella vapaa-ajalla tarkoitetaan ja miten se todentuu yhteiskunnassa. Keskustelua oli tarkoitus alustaa sopivasti erilaisista, mutta toisiinsa limittyvistä näkökulmista. Vaikka tutkija Teo Keipi Tampereen yliopistolta (Effects of the Internet Anonymity on Youth Identity) joutui valitettavasti jäämään pois työryhmästä, onnistuivat erikoistutkija Minna Ruckenstein (Lappeenrannan teknillinen yliopisto) ja assistentti Sirpa Kannasoja (Jyväskylän yliopisto) antamaan aamuyhdeksään mennessä Tieteiden talolle Helsinkiin saapuneelle yleisölle vastinetta rahoilleen. Raikas aamu oli virittänyt myös yleisön kielet. Heidän aktiivinen osallisuutensa kannusti alustajia parhaimpaansa ja työryhmälle laskettu kaksituntinen istunto kului lopulta kuin siivillä.

Ensimmäisenä lavalle astunut Minna Ruckenstein tarkasteli lapsuuden tilallisia laajentumia virtuaalilemmikkien ja -maailmojen näkökulmasta. Hänen esitelmänsä keskeinen sanoma kietoutui lasten ja nuorten tapaan nähdä tietokonevälitteisyys osana heidän omaa maailmaansa. Lisäksi Ruckenstein herätteli kuulijoita pohtimaan sanomansa kääntöpuolta: ”Miten käy heidän, jotka eivät ole osana tietokonevälitteistä tilallisuutta?”

Virtuaalimaailmoihin tullaan, koska se täyttää sellaisia tarpeita, joita verkon ulkopuolella ei ole saatavilla. Yksi näistä tarpeista on lasten ja nuorten omaehtoisuus. Se on tila, joka vertautuu koulun välitunteihin, jossa he eivät koe olevansa aikuisten jatkuvan holhouksen alla. Kenties eniten keskustelua kuitenkin herätti yhtäältä se, kuinka hyvin näiden virtuaalitilojen ylläpitäjät tuntevat nuoret käyttäjänsä ja toisaalta se, miten ylläpitäjät ovat onnistuneet osallistamaan tarjoamiensa virtuaalipalveluidensa asiakkaat osaksi taloudellista toimintaa ja tuotekehitystä. Ruckensteinin mukaan virtuaalimaailmojen kehittäjät todella ”tuntevat nämä lapset”. He kuuntelevat käyttäjiä, heittävät heille palloja ja onnistuvat toistuvasti tarjoamaan sitä, mitä nämä kaipaavat. Erikoistutkija näkeekin, että vaikka julkisen ja yksityisen sektorin tavoitteissa on paljon soviteltavaa, siinä on myös paljon hyvää. Hän lopetteli puheenvuoroaan muistuttamalla, että se taitotieto, joka virtuaalimaailmojen ylläpitäjillä on, tukisi myös lapsi- ja nuorisotutkijoita.

Ruckensteinin jälkeen työryhmän toinen alustaja Sirpa Kannasoja käänsi nuorten virtuaalista vapaa-aikaa pohtineen työryhmän katseet tilallisuuksista kohti internet-sosiaalisuutta, jonka käsitettä hän avasi esityksessään varsin laajasti. Kannasoja nojasi puheensa tutkimukseen, jossa hän oli tutkinut, mitkä eri tekijät ovat yhteydessä nuorten koulun jälkeiseen vähäiseen tai runsaaseen tietokoneen käyttöön sekä internet-sosiaalisuuteen. Esitys sivuaa hänen väitöskirjaansa, jonka tutkimusongelma kytkeytyy nuorten sosiaalisen toimintakyvyn ympärille.

Työryhmässä arvioitiin erittäin kiinnostavaksi muun muassa se, että Kannasoja oli tutkinut aihettaan niin vanhempien kuin lastenkin näkökulmasta. Aineistotriangulaatiota tuki myös niin kvalitatiivisten (fokusryhmähaastattelut ja valokuvat!) kuin kvantitatiivisten (lasten ja vanhempien kyselyt, jotka yhdistettävissä toisiinsa) tutkimusmenetelmien hyödyntäminen. Ilahduttavaa oli se, ettei Kannasoja ollut tyytynyt ainoastaan frekvenssijakaumien esittelyyn, vaan hän oli hyödyntänyt tarkoituksenmukaisia tilastollisia menetelmiä ja aikaisempaan kirjallisuuteen nojautuvia kysymyspatteristoja.

Niin, ne tulokset! Ne nuoret, jotka käyttivät paljon internetiä koulun jälkeen, olivat hieman masentuneempia kuin internetiä vähän käyttäneet nuoret. Toisaalta heillä oli enemmän ystäviä ja he saivat myös enemmän tukea ongelmiinsa. Liekö sitten kiinni kovemmasta ryhmäpaineesta ja vanhempien valvonnan puutteesta, mutta internetiä paljon käyttävät nuoret kuluttivat hieman muita enemmän alkoholia.

Yleisö kuunteli keskittyneesti Kannasojan esittämiä tuloksia ja niistä johdettuja päätelmiä. Lisäksi he kysyivät tarkentavia kysymyksiä muun muassa siitä, kuinka suuri osa nuorten ajasta kului internetin käyttöön ja pelaamiseen. Tilaisuuden jälkeen keskustelu jatkui vielä käytävillä, kun osallistujat suuntasivat kohti alakerran ruokalaa. Mukava tapahtuma kerrassaan!

Jani Merikivi (Nuorisotutkimusverkosto) & Irma Hirsjärvi (Jyväskylän yliopisto)