Tutkimus

Koulun kello kuuluu kauas

Vapaa-aikahankkeessa on tuon tuostakin keskusteltu vapaa-ajan määrittelemisestä, eikä siitä tietääkseni ole vielä tätä kirjoittaessani kiveen hakattua versiota. Siksi otan vapauden tarkastella käsitettä arkiajattelun kautta, jonka mukaan nuorten vapaa-aika on koulunkäyntivelvollisuudesta vapaata aikaa. Tässä pohdin juuri tuota arkista jaottelua ja siihen liittyviä jännitteitä.

Yhteinen suunnittelu voi jäädä näennäiseksi huolipaperiksi

Sosiologi Mirja Määttä Kuopiosta väittää, että yhteinen suunnittelu voi jäädä näennäiseksi huolipaperiksi.

1. Kannattaako nuorisotyötä tutkia? Missä muodossa ja miten tutkimustietoa kannattaa julkaista ja levittää ja kenelle se ensisijaisesti tulisi suunnata?

Aloittaessani tutustumisen nuorisotyöhön 1990-luvun lopulla oli ajankohtaista nuorisotyön sisältöä käsittelevää tutkimusta vähän jos lainkaan tarjolla; lähestymistä taustoittivat ja suuntaa viitoittivat harvat merkkiteokset kuten Juha Niemisen hieno kirja Nuorisossa tulevaisuus – Suomalaisen nuorisotyön historia (1995). Tuosta kirjasta löytyvät edelleenkin keskeiset suomalaisen nuorisotyön pitkän linjan tunnuspiirteet ja konteksti: ilmeiset tavoitteet, perustelut ja osa-alueet ovat pääpiirteissään pysyneet samoina – vai oletko eri mieltä.

Vapaa-ajan tavoitteellisesta toiminnasta

Vapaa-aikahankkeemme puitteissa luimme Mirja Liikkasen toimittaman teoksen Suomalainen vapaa-aika. Maun sosiologia näyttäisi olevan kovassa huudossa kun puolet kirjasta keskittyy makuasioihin (mm. musiikkimaku, television mieliohjelmat, kirjailijasuosikit). Kaksi muuta kirjoitusta käsittelee vapaa-aikaa perheessä, ja kolme viimeisintä luontoharrastuksia, aktiivista musiikkiharrastusta sekä nuorten vapaa-aikaa luottamuksen ja sosiaalisen pääoman näkökulmista.

Toimintatutkimustako koko elämä?

Ensimmäiset kokemukseni toimintatutkimuksen toteuttamisesta ovat olleet niin kannustavia ja innostavia, että voisin ajatella ”isona” ryhtyväni päätoimiseksi toimintatutkijaksi, jos joku vain minut sellaiseksi palkkaisi. Toisaalta, emmekö me kaikki ole eräänlaisia oman elämämme toimintatutkijoita koko ajan? Siis: ”Elämää, ei sen enempää, on kaikki tää…”

Viimeinen vuosi

Tutkimushanke sen kuin tiivistyy, kun viimeinen vuotemme on käsillä. (Kuulostaapa pahaenteiseltä, mutta tutkimushankkeen päätösvuodesta nyt on kyse.) Toki useilla paini jatkuu samojen aineistojen ja kysymysten äärellä tämän vapaa-aikahankkeen jälkeenkin, kenellä milläkin rahoituksella tai sivutyönä. Mutta viimeinen vuosi on viimeinen ja tarkoittaa ainakin minulla tarvetta suunnitella ja priorisoida tekemisiä tarkasti sekä arvioida tehtyjä tutkimuksellisia valintoja, mikä oli järkevää, mikä taas vähemmän järkevää. Opiksi kaikki.

Nuorisotyöstä ja yhteiskunnasta

Nuorisotyö saa eri maissa erilaisia muotoja. Tony Jeffsin ja Mark K Smithin toimittamassa teoksessa Youth Work Practice tarkastellaan nuorisotyötä Brittein saarten näkökulmasta. Se tarjoaa kiinnostavan vertailunäkökulman suomalaiseen nuorisotyöhön. Teoksessa korostetaan järjestömuotoisen nuorisotyön merkitystä.

Nuorilla on yksi huoli ylitse muiden

Kun nuorilta kysytään heidän huolenaiheistaan, korkeimmalle nousee ilmastonmuutos. Vuoden 2008 nuorisobarometrin vaihtoehdoista se aiheutti eniten epävarmuuden ja turvattomuuden kokemuksia. Vuoden 2006 vaalikyselyssä enemmistö nuorista piti ilmastonmuutosta tärkeämpänä kuin mitään muuta poliittista kysymystä.

Kommentti on osa globaalia nuorisotutkimusta

Väitän, että suomalainen nuorisotutkimus on Suomi-keskeistä ja että pienillä ajattelu- ja toimintatapojen muutoksilla se integroituisi paremmin osaksi globaalia nuorisotutkimusta.

Mielen Osoituksen Tunne – kokemuksia pariisilaisilta kaduilta

Kävelen 5-vuotiaan lapseni kanssa päiväkotiin. Pariisin kadulla alkaa viikoittainen Mielen Osoitus: lapsi näyttää tunteensa ja vetoaa aikuisen tunteisiin. Hän tekee sen julkisesti, kaihtamatta ja yleisöä hakien. En halua kävellä, en halua päiväkotiin. Äidin vastaus on niin ikään tunteellinen: hän turhautuu (joko taas), on nolo (älä nyt noin äänekkäästi), yllättynyt (tällä kertaa mieltä osoitetaankin siskolle), tyytyväinen (lapsella on ainakin omaa tahtoa), huojentunut (onneksi nämä ranskalaiset eivät ymmärrä suomen kieltä).

Sivut