Pätkätyöt eivät ole vain paskaduuneja

Provosoiva otsikko kimpoaa neljän vuoden takaisesta EuroMayDayn yhteydessä julkisuuteen nousseesta kommentista ja sitä seuranneesta keskustelusta. Väitänkin tässä, että nuorten muuttuvat työasenteet saavat myös paskaduuneiksi kutsutut pätkätyöt tuntumaan houkuttelevilta.

Olen haastatellut Lapin turistikeskuksissa vuoden aikana kahtakymmentä nuorta pätkätyöläistä sekä juhannus-, ruska-, joulu- ja pääsiäissesonkien aikana. Useimmilla näistä nuorista oli ammattikorkeakoulutausta. He olivat tradenomeja tai restonomeja eli heillä oli liiketalouden ja matkailualan ammattikorkeakoulututkinto. Useilla oli lisäkoulutusta esimerkiksi hiihdon opettajiksi tai luonto-oppaiksi. Näihin pätkätöihin tultiin kuukaudeksi tai kahdeksi ja sen jälkeisestä työllistymisestä ei ollut varmuutta – useille kuitenkin pätkätyöt Lapin hiihtokeskuksissa jatkuivat muutaman kuukauden pätkätyöttömyyden jälkeen Savonlinnan oopperajuhlien tai Hangon juhannusjuhlien ja Regatan pätkätöissä. Jotkut lähtivät ulkomaille. Australia ja Uusi Seelanti olivat tulleet tutuiksi extreem lajien harrastusten kautta monille. Nämä nuoret ovat hyvin koulutettuja ja kielitaitoisia maailmankansalaisia, joilla näyttää olevan vaihtoehtoja pätkätöissään.

Kuitenkin pätkätöihin liittyy väliaikaisuus, määrä-aikaisuus, epävarmuus, usein myös huono palkka ja sosiaalinen suojattomuus. Haastattelemani pätkätyöläiset arvostivat pätkätyötä, koska se mahdollisti luonnossa vaeltamisen, laskettelun, hiihtämisen, lumilautailun ja työn kautta myös ilmaiset lasketteluliput sekä hyvän kaveriporukan ja sen kautta hyvän työpaikan ilmapiirin.

Tutkimukseni nuorten arvojen muutoksesta edellisen laman ajalta (Helve 2002) osoitti jo heikkoja signaaleja nuorten lisääntyneestä valmiudesta lyhytkestoisiin, mielenkiintoisiin projekti- ja pätkätöihin. Vakinaista työtä tärkeämpänä pidettiin työn mielenkiintoisuutta ja itsenäisyyttä. Elämänlaadulliset asiat tulivat tärkeämmäksi samalla kuin nuorten maailmankuvat vihertyivät ja yksilöllistyivät.

Väitänkin, että jos nuorten tulevaisuuden perspektiivi lyhenee pätkätyökeikasta toiseen, työn arvostamisen korvaavat vapaa-ajan ja harrastusten arvostaminen. Tämä näkyy jo haastattelemieni nuorten elämäntavoissa. Tämä on kohtalon paikka Suomen talouselämälle, jos koulutettujen nuorten perinteinen työhön sitoutuminen (työkeskeisyys) on heikkoa. Nuoret tottuvat pätkätöihin ja monet myös oppivat arvostamaan enemmän vapaa-aikaa kuin vakinaista työtä. Jos näin käy yleisemminkin, niin haastavaksi kysymykseksi nousee miten saada työmarkkinoille vakinaisiin töihin sitoutuvia nuoria, jos työkeskeisyys on muuttunut vapaa-aikakeskeisyydeksi?

Muuttuneet työasenteet olisi otettava huomioon työelämässä mahdollisuuksina yhteensovittaa paremmin työ- ja vapaa-aikaa. Työtyytyväisyyden sosiaaliseen puoleen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, kun työn itseisarvo vähenee. Uusi työkulttuuri vaatii joustavia työrakenteita. Kun nuorten työorientaatio on elämyshakuista ja töiden pätkittyminen luo nuorille oman episodinomaisen elämäntyylin tapahtumasta ja koetuista hetkistä toiseen, epätyypillisistä pätkätöistä voi tulla tyypillisiä ja haluttuja.

Helena Helve

Kirjoittaja toimii nuorisotutkimuksen professorina Tampereen yliopistolla.