Nuorisopolitiikan epäonnistumisesta / Nuorten työssäjaksamiseen tarvitaan panostusta

Nuorisotyö-lehden toimitussihteeri Kirsi Alasaari väittää tällä viikolla, että suomalainen nuorisopolitiikka on kaikista hyvistä pyrkimyksistä ja ohjelmista huolimatta epäonnistunutta, jos nuorten syrjäyttäminen elannon tarjoavasta työstä saa jatkua nykyisellä vauhdilla. Nuorisotiedon kirjaston informaatikko Vappu Turunen puolestaan on huolissaan työttömyyden kasvun ohella myös nuorten työssä jaksamisesta.

***
Nuorisopolitiikan epäonnistumisesta

Me suomalaiset nuorisoalan toimijat kuljemme mielellämme rinta rottingilla kansainvälisillä areenoilla esittelemässä suomalaisen nuorisopolitiikan kolmiyhteyttä, jossa hallinto, kolmas sektori ja nuorisotutkimus kommunikoivat ja löytävät yhteisen kielen, usein mielenkin. Meiltä löytyvät myös hienot lait ja asetukset, kehittämis- ja politiikkaohjelmista puhumattakaan. Sopii siis vaan tulla ottamaan mallia muidenkin!

Kriittinen ulkomaalainen – jos hän ylipäätään tästä intoilusta kiinnostuu – saattaa kysäistä, että mitä te oikein olette saaneet aikaan hienolla kolmikannallanne ja politiikkaohjelmillanne. Meneekö suomalaisnuorella jotenkin paremmin kuin eurooppalaisella ikätoverillaan? Tähän kysymykseen on varmasti aihepiiristä ja näkökulmasta riippuen useita vastauksia. Puutun nyt vain yhteen niistä. Uskaltaudun väittämään että niin kauan kuin suomalaisten nuorten vapaa pudotus elannon tarjoavasta työstä saa jatkua nykyisellä vauhdilla ja syrjäytyneiden nuorten aikuisten joukko paisuu pitkälle tulevaisuuteen, emme voi kehuskella asioiden hyvällä hoidolla – emme kotona, emmekä vieraissa!

Hienolla järjestelmällä hehkuttelu ei auta, kun kaiken puheen, politiikkapaperienpyörittelyn ja kokoustamisen jälkeen suomalaisten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste on jopa korkeampi kuin eurooppalaisissa yhteisvaluutta-alueen maisssa keskimäärin. Bonuksena vielä tämä: nuorten työttömyysaste on euromaissa yleensä kaksinkertainen verrattuna koko työvoiman työttömyysasteeseen, mitä sitäkin voi pitää hyvää vauhtia harmaantuvissa yhteiskunnissa melkoisena välinpitämättömyyden osoituksena. Mutta meillä Suomessa nuorisotyöttömyys on muuhun työttömyyteen nähden vielä tätäkin suurempaa! Kausi- ja satunnaisvaihteluista tasoitettu yleinen työttömyysaste oli viime marraskuussa 9,0 %, mutta 15–24-vuotiaiden kohdalla työttömyysaste oli peräti 22,3 %. Tilastokeskuksen marraskuuta koskevasta työvoimatilastosta voi myös päätellä että 15–24-vuotiaiden kohdalla on tapahtunut vuoden aikana muunikäistä väestöä huomattavasti enemmän siirtymistä kategoriaan ”työvoimaan kuulumattomat” (siis esim. kokopäiväopiskeluun, vanhempainvapaille jne.), mitä ilman nuorten työttömyysaste olisi vielä nykyistä lukemaa korkeampi. Vertailun vuoksi: euromaista parhaiten pärjäävässä Hollannissa alle 25-vuotiaasta työvoimasta työttömänä on alle 8 prosenttia.

Tilastojen kertomaa ja erilaisia laskutapoja voidaan pyöritellä loputtomiin, joten se niistä tällä erää. Taloustaantuma iski Suomeen yllätyksenä, mutta sen, että nuoret joutuvat siitä eniten kärsimään, ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään. Sekä varautuminen että tähänastiset toimenpiteet ovat kuitenkin olleet täysin riittämättömiä. Osavastuuta tästä kannamme myös me nuorisoalan toimijat – Allianssiperheestä Nuorisotutkimusverkostoon ja kuntien nuorisotoimista opetusministeriön nuorisovirkamiehiin! Meillä, jos kenellä, on ollut tietoa syistä ja seurauksista 1990-luvun kokemusten valossa, mutta olemmeko tehneet tarpeeksi vakuuttaaksemme muita yhteiskunnan toimijoita. Väitän: emme ole. Pystymmekö vielä korjaamaan juoksuamme?

Kirsi Alasaari

***
Nuorten työssäjaksamiseen tarvitaan panostusta

Nuorisotyöttömyyden nopeaa tai pikemminkin räjähdysmäistä kasvua on uutisoitu, mutta sitä on myös hyssytelty. On annettu ymmärtää, ettei vielä oltaisi samoissa lukemissa kuin 1990-luvun lamavuosina. Hallituksen talouspolitiikan ykkösasiaksi siitä ei näytä olevan, vaikka oppositio tätä on kovin sanoin vaatinutkin. 

Nuorten joustavampaa työmarkkinoille pääsyä on odoteltu niin kauan jo. Paljon puhuttu suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen ei ole tunnetusti purrut vielä lainkaan. Uusi hokema on, että sen vaikutukset alkavat näkyä kahden vuoden päästä (vuonna 2012). Suurin osa 1945–1950 syntyneestä suuresta sukupolvesta on eläköitynyt vuoteen 2015 mennessä. Tuntuu olevan jotenkin helpompaa puhua yleisesti siitä, miten sitä seuraava työvoimapula hoidetaan, eikä siitä, miten sitä kautta ryhdytään oikeasti työllistämään nuorempia ikäluokkia. 

Työttömyyden kasvun lisäksi nuorten työelämän tiimoilta kuuluu myös toisenlaisia huolestuttavia uutisia. Nuori ikä ei nimittäin näytä takaavan sitä, että työtä jaksetaan tehdä. Työeläkeyhtiö Varman teettämästä laajasta Suomalaisen työntekijän hyvinvoinnin selvityksestä (2009) käy ilmi, että huomattava osa vasta työelämänsä alussa olevista nuorista ovat hyvin epäileväisiä kyvyistään selviytyä työssä. Peräti kahdeksan prosenttia työssä käyvistä 18–29-vuotiaista nuorista ei usko olevansa työkykyisiä enää kahden vuoden kuluttua. Nuoret kokevat työelämän henkiset paineet liian koviksi, ja etenkin kolmikymppiset tarvitsevat tukea mielialaongelmiinsa, kun taas vanhemmilla työntekijöillä ongelmat painottuvat fyysiseen jaksamiseen. Nuorten työntekijöiden riskejä ovat huono terveyskäyttäytyminen  (tupakointi, ei liikuntaharrastuksia), runsaat poissaolot ja tulevaisuuden näkymien epävarmuus.

Kun työikäisiä on tulevaisuudessa yhä vähemmän, heistä olisi osattava myös pitää kiinni. Tämän asenteen soisi näkyvän työmarkkinoilla jo tässä ja nyt. Mutta näin ei ole, vaan olemme jo tottumassa siihen, että on luonnollista teettää suuri osa liikenevästä työstä ilmaisilla tai ruokapalkalla ahertavilla nuorilla. Heillä, joita me kutsumme ”hyviksi harjoittelijoiksi”, kun he osoittautuvat fiksummiksi ja taitavammiksi kuin me itse, jotka jo olemme ”ansainneet elämän, johon kuuluu myös työelämä”. 

Tuulikki Petäjäniemi veti 2000-luvun laajaa työelämän jaksamisohjelmaa, jossa tuettiin ikääntyvän työväestömme kohtelua muuttuvissa olosuhteissa. Väittäisinköhän, että nuorten työllisyyden hoitoon kaivataan nyt kansanliikettä, joka pitäisi jo ennakoiden nimetä Nuorten työllistämis- ja työssäjaksamisohjelmaksi?

Vappu Turunen
 
Kirjoittajat ovat Kommentti.fi:n toimituskunnan jäseniä.