yhteistyö

Tiedän Opetus- ja kulttuuriministeriön ja suomalaisten yliopistojen rakentavan ja edistävän yhtenäistä eurooppalaista koulutusaluetta ja kansainvälisten yhteistutkintojen valmistelua. Silti väitän, että Suomen lainsäädäntö uhkaa estää Tampereen yliopiston osallistumisen eurooppalaiseen maisterikoulutuksen yhteistutkintoon.

Mietipä itseäsi kauppakeskuksen ovella. Pitäisi päästä toimittamaan muutama mieltä kiihottava ostos innostavassa shoppailuilmapiirissä. Kun oven edessä velloo ikävänoloinen nuorisolauma ja tuulikapissakin joutuu nuorten kanssa suorastaan kosketukseen, lienee selvää, että tunnelma on jo pilalla. Voiko ostosparatiisia lähestyä mitään kautta ilman, että joutuu kiroilevan, sotkevan, vellovan ja räkivänkin lauman ympäröimäksi?  Eikö rahansa itse tienannut ja veronsakin maksanut ihminen voi häiriöttä päästä toteuttamaan shoppailuviettiään?

The most recent experience of the European-wide co-operation of the youth sector, where more than 60 youth workers, youth researchers and youth policy makers from various European countries worked alongside, catalysed to think what these meetings actually are all about. Is this how the Europe teaches itself the European youth policy issues? Or is this how participants learn how to work internationally, to build common European-wide ground in youth policy, to share ideas and network, to learn to be productive in the teamwork when every participant have very different story to tell?

In Finland young people have nowadays even better possibilities to get their voice heard and influence issues concerning them: importance of hearing young people has been noticed in different levels. Like Section 8 of the Youth Act states “the opportunity to participate in the handling of issues relating to local and regional youth work and policy must be provided for young people. Additionally, young people must be heard during the handling of issues concerning them.” Even though young people get easily feeling that they are heard, but not listened to.

”Kaikkien suomalaisten tulee liittyä puolueisiin. Ei siksi, että puolueet ovat niin hyviä, vaan siksi että ilman meitä ne ovat vielä huonompia. Sen lisäksi voidaan tietysti riehua vapaasti muissakin esimerkiksi niin sanotuissa yhden asian liikkeissä.” Näin on todennut Thomas Wahlgren, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen johtaja ja yksi Vihreän puolueen perustajista, nykyinen demari.

Lähestyn kirjoituksessani moniammatillisen yhteistyön teemaa varsin suppeasta näkökulmasta eli omakohtaisista työkokemuksista käsin. Olen työskennellyt nuorisotyön kentällä vuosina 1980–2007: 1980 valvojana nuorisotalolla, 1981–1983 nuorisotyötutkinnon opiskelijana ja harjoittelijana, 1983–1984 ohjaajana nuorisonhuoltolaitoksissa, 1985–2007 nuorisotyöntekijänä suurehkossa kaupungissa ja lukuvuoden 1990–1991 pienen kunnan koulukuraattorina.

Moniammatillisuuden kiemurat nuorten kanssa tehtävässä työssä

Onko hallinnonalojen välinen yhteistyö edistänyt nuorten syrjäytymisen ehkäisytoimenpiteiden vaikuttavuutta?

Nuorisotyöpäivillä Jyväskylässä FM, tutkija Anne Pässilä ja minä pidimme työpajan kulttuurisesta nuorisotyöstä ihan vain harrastuneisuudestamme aiheeseen. Työpajassamme Kulttuurinen nuorisotyö toimijalähtöisenä pedagogisena innovaationa oli nelisenkymmentä kulttuurisen nuorisotyön tekijää eri puolilta Suomea.