verkostot

Tässä kirjoituksessa en suoranaisesti käsittele mieserityisiä kysymyksiä, vaan enemmänkin yleisellä tasolla pohdin moniammatillisen verkostotyön merkitystä palveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa. On tosiasia, että jokainen ammattilainen työskentelee uransa aikana samanaikaisesti useissa eri verkostoissa. Nämä verkostot voivat olla moniammatillisia verkostoja tai asiakkaan omia verkostoja. Mielestäni on oleellisen tärkeää aktiivisesti tiedostaa verkostojen merkitys.

Tutkimushanke sen kuin tiivistyy, kun viimeinen vuotemme on käsillä. (Kuulostaapa pahaenteiseltä, mutta tutkimushankkeen päätösvuodesta nyt on kyse.) Toki useilla paini jatkuu samojen aineistojen ja kysymysten äärellä tämän vapaa-aikahankkeen jälkeenkin, kenellä milläkin rahoituksella tai sivutyönä.

Pähkäily näyttää kuuluvan tutkijan elämään. Tällä hetkellä pähkäilen, millaisen esityksen tekisin kesäkuun alussa Tampereella pidettäville lapsuuden tutkimuksen päiville. Vastaavia kysymyksiä näyttää tulevan jatkuvasti eteen työssäni, ehkä olen ammattipohtija. Onneksi on erilaisia verkostoja, kuten tämä Vapaa-ajan hanke ja tutkimussuuntautunut työyhteisö Kuopion yliopistossa, joissa tiettyyn rajaan saakka on lupa märehtiä.

Vielä viime vuosikymmenellä ihmiset tutustuivat toisiinsa pääsääntöisesti niiden sosiaalisten verkostojen kautta joita heillä oli tai sattumanvaraisesti siellä missä liikkuivat fyysisesti. Tänään lukiolaisista 50 prosenttia on tavannut nettituttuja "tosielämässä" (Toinen Elämä -hankkeen alustavia lukuja). Muutos perinteisestä "tosielämästä" virtuaaliseen on ollut nopeaa ja muutoksen parhaiten omaksuneet ovat lapsia ja nuoria.

Vuoden 2008 alussa julkaistu Suomen lukiolaisten liiton tutkimus puhuu karua kieltä suomalaisten nuorten hyvinvoinnista: suurella enemmistöllä menee aina vain paremmin, mutta sitten on vähemmistö, jolle psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat.

Mirja Määttä (kolumni Kommentissa 10.11.2007 ja väitös) viitoittaa meille ansiokkaasti ja varovaisen analyyttisesti verkostotyön mahdollisuuksia 2000-luvun alun Suomessa.

Nuorisotyöpäivillä Jyväskylässä FM, tutkija Anne Pässilä ja minä pidimme työpajan kulttuurisesta nuorisotyöstä ihan vain harrastuneisuudestamme aiheeseen. Työpajassamme Kulttuurinen nuorisotyö toimijalähtöisenä pedagogisena innovaationa oli nelisenkymmentä kulttuurisen nuorisotyön tekijää eri puolilta Suomea.