Kansalaistarkkailijaryhmä Helsingin Smash ASEM -mielenosoituksen kulusta: poliisin toiminnasta käytävä arvokeskustelua

Yksittäisistä kansalaistoimijoista ja tutkijoista koostuva kansalaistarkkailijaryhmä seurasi lauantaina järjestetyn Smash ASEM -mielenosoituksen kulkua. Ryhmän ensimmäinen reaktio on alla. Ryhmä esittää perusteellisemman arvionsa tapahtumista ja niiden tulkinnasta ja antaa seurantaa koskevia suosituksia viranomaisille ja kansalaisyhteiskunnalle maanantaina 11.9. klo 12.00. Helsingissä järjestettävässä lehdistötilaisuudessa.

Lauantai-illan tapahtumien kulku oli pääosin rauhallinen kaikkien osapuolten osoitettua tiukoissakin tilanteissa enimmäkseen merkittävää kypsyyttä ja malttia. Poliisi toimi pääosin huomattavaa ammattitaitoa osoittaen.

Illan päällimmäiseksi huolenaiheeksi nousee poliisivoimien valitsema taktiikka ja sen taustalla olevat arvovalinnat.

Poliisin tehtävänä on ihmisten turvallisuuden ylläpitäminen, yksityisen ja julkisen omaisuuden suojelu sekä ihmisten perusoikeuksien kunnioittaminen ja puolustaminen. Operatiivisissa valinnoissaan poliisi viestittää tavoitteistaan ja niiden takana olevista arvovalinnoista.

Jo ennen mielenosoituksen alkua poliisi teki useita kiinniottoja ja ruumiintarkastuksia, joiden perusteet ovat ainakin osin kyseenalaisia. Hyvin pian kokoontumisen alettua poliisi piiritti mielenosoittajat ja ilmoitti kieltävänsä kulkueen liikkeellelähdön. Kymmenen minuuttia myöhemmin poliisi ilmoitti keskeyttävänsä mielenosoituksen luvaten samalla ihmisille oikeuden poistua piiritetyltä alueelta. Poistumisesta tehtiin hidasta myös esimerkiksi paikalla olleiden lasten osalta. Viimeiset osallistujat pääsivät poistumaan vasta reilusti yli kahden tunnin odottelun jälkeen.

Poistumisen yhteydessä poliisi valokuvasi ainakin suurimman osan piirityksen sisälle joutuneista. Monen tavarat tutkittiin ja osalle tehtiin ruumiintarkastuksia. Piirityksen jälkeen poliisi hajotti näyttävästi lähelle mielenosoitusaluetta kerääntyneitä ihmisjoukkoja. Sekä piirityksen että hajotusoperaatioiden yhteydessä tehtiin joukkopidätyksiä, jotka olivat ainakin osin perusteettomia.

Poliisin toiminnan päätavoitteena näyttää siis olleen omaisuuden, ei kansalaisoikeuksien, suojelu. Tavoitteeseen päästiin erinomaisen hyvin, mutta hinta voi nousta korkeaksi.

Mielenosoittajien pääjoukon piiritys ja illan aikana tehdyt joukkopidätykset loukkasivat monen ihmisen kokoontumis- ja mielipiteenvapautta sekä oikeudentuntoa. Sadat kansalaiset, joista moni on nuori, tulevat aina muistamaan lauantai-illan 9.9.2006 iltana, jolloin poliisi suojeli yksityistä omaisuutta tehokkaasti, mutta kohteli heitä itseään tai heidän ystäviään loukkaavasti ja uhkaavasti, eräissä tapauksissa jopa väkivaltaisesti.

Tällainen arvoviestintä ei ole poliisille eikä sen toiminnasta vastuussa olevalle hallitukselle kunniaksi. Poliisin tekemien valintojen seuraukset ovat myös pidemmällä tähtäimellä arvaamattomat.

Sekä poliisin että mielenosoittajien toiminta oli vaikeuksista huolimatta pääosin rauhallista. Illan aikana mielenosoittajien joukosta heitettiin kuitenkin yhteensä ainakin parikymmentä pulloa ja muutama kivi kohti poliiseja, mihin alkoholilla oli oma osuutensa. Poliisi käyttäytyi suurieleisesti, mutta rauhallisesti ja järjestäytyneesti eikä senkään harjoittamaa väkivaltaa suuressa mitassa ole havaittu. Illan tapahtumat nostavat kuitenkin monta vakavaa kysymystä, joita on huolellisesti analysoitava julkisuudessa.

1. Helsingin keskusta militarisoitiin lauantai-iltana useaksi tunniksi. Ihmisten liikkumista estettiin laajamittaisesti kymmenien poliisiautojen ja bussien avulla sekä mellakkavarusteisiin pukeutuneiden poliisien toimesta. Kansalaistarkkailijaryhmä epäilee, että illan tapahtumat ovat oire yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymisestä.
   Kansalaisliikkeissä Suomen syvenevän köyhyysongelman ja yleistyvän syrjäytymisen arvioidaan laajasti olevan uusliberalistisen politiikan seurausta. Vaaraksi nähdään myös koko maan ja taloudellisen eliitin etujen samaistaminen. Jos poliittinen ja taloudellinen eliitti lähenevät toisiaan liikaa, julkisten viranomaisten suhtautuminen kansalaisiin voi kriisiytyä.
   Helsingissä poliisi käytti lauantaina kovia otteita estääkseen mielenosoituksen, ja seiniin piirtelevää nuorten alakulttuuria vainotaan kuin kyse olisi vakavien rikosten tekijöistä. Tällainen viranomaistoiminta on omiaan synnyttämään syrjäytetyissä ihmisissä turhautumista ja jopa vihaa heitä kurittavaa järjestelmää kohtaan.
2. Mielenosoituksessa poliisi kuvasi erityisesti Postitalon eteen saarrettuja mielenosoittajia jatkuvasti. Kun heidät tuntien seisottamisen jälkeen yksitellen päästettiin pois paikalta, heidän henkilötietonsa kerättiin, vaikka he olivat vain olleet paikalla eikä useimpia heistä ole syytä epäillä mistään rötöksestä.
   Kansalaistarkkailijaryhmä pitää tärkeänä, että poliisi antaa kattavan selvityksen siitä mitä tietoja poliisi on keräännyt, mitä varten ja millä perustein tietoja kerättiin, mitä mielenosoittajien henkilötiedoilla tehdään, siitä millä tavalla poliisin keräämien tietojen varmentaminen voi tapahtua sekä siitä miten poliisin tietorekisteriä ja sen käyttöä valvotaan ja ohjataan.
   Ryhmä pitää vakavana ongelmana sitä, että mielenosoittajien tietoja saatetaan levitellä muiden maiden poliisivoimille, vaikka kyse ei ole vaarallisista rikollisista, vaan poliisin Postitalon edessä saartamista mielenosoittajista. Esimerkiksi ennen tätä ASEM-kokousta Suomen rajoilla on lehtitietojen mukaan käännytetty kymmeniä ihmisiä. Käännytettyjen määrää tai käännytysten perusteita ei ole kerrottu.
3. Tarkkailijaryhmän arvion mukaan poliisin toiminnan ohjaavana motiivina oli vaaratilanteiden ja aineellisen vahingon välttäminen. Tavoitteen saavuttamiseksi poliisi toimi kuitenkin tavalla, jota suurin osa mielenosoittajista ja merkittävä osa tapahtumia seuranneista ohikulkijoista pitivät provosoivana. Poliisin toiminnan kehittämisessä tämä kaksoiskuva olisi syytä ottaa huomioon.
4. Väkivalta mielenosoituksissa syntyy usein poliisin ja mielenosoittajien vuorovaikutuksessa. Molemmilla on valittavanaan erilaisia lähestymistapoja ja keinoja, joista on maassamme keskusteltu liian vähän. Uhkailu ja voimankäyttö eivät suinkaan välttämättä vähennä vastapuolen aggressioita.
5. Mielenosoitusta seurasi suuri määrä sivullisia jotka tarkkailivat tilannetta sivulta tai taka-alalta. Heille mielenosoitus oli varmasti jännittävä spektaakkeli. Kansalaistarkkailijaryhmä pani merkille, että monien sivullisten sympatiat olivat mielenosoittajien puolella. Tilanne ei ollut omiaan parantamaan paikalla olijoiden luottamusta poliisiin. Mielenosoitusten yhteydessä olisi otettava huomioon myös ylimitoitettujen poliisitoimien vaikutus valtion legitimiteettiin. Jos valtio ei näytä luottavan kansalaisiinsa, on heidänkin vaikea luottaa valtioon.

Helsingissä 10.9.2006
eri tutkijoita

www.nuorisotutkimusseura.fi | webmaster@kommentti.fi