19.1.2010 * Sofia Laine * Kommentti on osa globaalia nuorisotutkimusta
Väitän, että suomalainen nuorisotutkimus on Suomi-keskeistä ja että pienillä ajattelu- ja toimintatapojen muutoksilla se integroituisi paremmin osaksi globaalia nuorisotutkimusta.
Nuorisotutkimuksen globaalia tietoa pohdittiin viime Nuorisotutkimuspäivillä ensimmäistä kertaa omana työryhmänään. Työryhmässä päädyttiin siihen, että nykypäivän globalisoituneissa arjen toiminnoissa ja yhteisöissä nuorisotutkimuksen globaalia tietoa voidaan tuottaa lähes mistä ilmiöstä tahansa – kyse on enemmän näkökulmasta kun paikasta tai aiheesta: Kulutustuotteet banaaneista tv-sarjoihin tuotetaan toisella puolella palloa, internetin ja kännykän avulla otamme vaivattomasti yhteyden sinne minne haluamme. Olemme globaalisti sidoksissa mitä kummallisimpiin asioihin.
Lokaalit ilmiöt globalisoituvat – globaalit ilmiöt lokalisoituvat. Mirja Määttä törmäsi neulegraffitiin Pieksämäen asemalla, taloja puolestaan vallataan Joensuussa, Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Malmössä. Samat ilmiöt kiertävät ympäri palloa, ja paikalliset ilmiöt päätyvät internetiin. Minna Ahola kirjoitti Suomen uudesta mopokulttuurista. Mopomiittejä voi seurata jälkikäteen videotaltiointeina ainakin juuri nuorten suosimasta YouTubesta: Etelä-Karjala, Lappeenranta, Ylivieska, Lahti, Rovaniemi, Iisalmi ja niin edelleen.. huikea määrä paikkoja ja mopoja virittää kysymään onko tämä aidosti suomalainen ilmiö? Eivätkö minkään muun maan nuoret miittaa mopojensa kanssa ja vertaile koneitaan, tietojaan ja taitojaan?
Koskaan aiemmin ihmiskunnan historian aikana ei maailmassa ole ollut yhtä paljon nuoria mitä tällä hetkellä. Ei luulis hommien siis nuorisotutkijoilta aivan kättelyssä loppuvan! Suurin osa näistä nuorista elää nuoruuttaan vaarallisissa, epäterveellisissä tai muilla tavoin haitallisissa olosuhteissa maissa, joissa tutkimukselle on paljon niukemmin resursseja kuin mitä meillä on täällä Koto-Suomessa käytettävissämme. Länsimaiset mallit – niin tieteessä, demokratiakäsityksissä, maailmankaupan ja markkinoiden järjestelmässä kuin koulutusjärjestelmässä – jyräävät alleen toisen tiedon, toiset tekemisen ja ajattelemisen tavat.
Siksi nuorisotutkimuksen globaaliin tietoon kuuluu ymmärrys siitä, miten meidän toimintamme täällä Pohjolassa vaikuttaa toisaalla meitä heikommassa asemassa olevien maailmankansalaisten elämään. Lapsilla ja nuorilla tällainen maailmankansalaisen etiikka on usein herkempää kuin paatuneilla aikuisilla. Ehkä me nuorisotutkijat voisimme oppia tässä(kin) nuorilta, pysähtyä välillä miettimään onko meidän hyvinvointimme tuotettu joidenkin toisten maailmankansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella? Tai tutkimustietomme tuotettu pönkittämään länsimaista tieteellisen tiedon käsitystä ainoana oikeana tapana tuottaa tietoa ja tehdä tutkimusta? Nuorisotutkija, joka on kiinnostunut nuorten tiedosta ja tavoista tehdä asiat toisin on jo herkistynyt ”toisen” kuunteluun.
Suomalainen nuorisotutkimus on hyvin resursoitu. Maailmalla myös kiinnostuneina kuullaan tästä uniikista, nopeasta ja tuottavasta sektoritutkimuslaitoksesta. Suomalaiset nuorisotutkijat ovat kohtalaisen hyvin verkostoituneet yksilö- ja hanketasolla maailmalle, mutta kansainvälistä yhteistyötä saisi toki olla enemmänkin – ja uudenlaista! Kansainvälistä synergiaa olisi syytä viritellä myös tänne Kommenttiin. Ajauduin vastikään mielenkiintoiselle antropologien ja etnografien kansainväliselle alustalle. Kun nyt kevään aikana toteutetaan Kommentti-sivuston uudistusta niin tässä voisi olla yksi kehittämisen paikka: nuorisotutkimuksen kansainvälinen keskusteluareena, jossa voisi myös hakea projektikumppaneita ja kuulostella tekeekö joku toinen nuorisotutkija tällä pallolla mahdollisesti samanlaista tutkimusta.
Luotsaan syksyyn asti Kommenttia parhaan navigointitaitoni mukaan, ja toivon lukijoilta palautetta ja toiveita siitä, mihin suuntaan Kommenttia olisi syytä kehittää, minkälaisia kirjoituksia tai multimediaspektaakkeleita kanavalle toivottaisiin lisää – mihin suuntaan internetin valtamerellä seilaavan Kommentin olisi syytä kurssi seuraavaksi ottaa!
Kirjoittaja työskentelee tutkijana Nuorisotutkimusverkostossa ja toimii Kommentin päätoimittajana 31.7.2010 saakka.
