Merirosvoutopioita ja talonvaltaajafilosofiaa
Elina Mikola
Hakim Bey: TAZ – tilapäinen autonominen alue, ontologinen anarkismi ja poeettinen terrorismi. Savukeidas 2009
Hakim Beyn tekstikokoelma TAZ – tilapäinen autonominen alue, ontologinen anarkismi ja poeettinen terrorismi yhdistelee punkfilosofiaa kryptiseen lyriikkaan ja itämaiseen mystiikkaan. Klassikkopamfletti ilmestyi suomeksi syksyllä 2009 Savukeitaan kustantamana, ja kääntäjä Mikael Brygger on tehnyt erinomaista työtä haastavan teoksen kanssa. Beyn tekstien polte ei ole jäähtynyt astettakaan, ja suomennos on vähintään yhtä polveileva kuin englanninkielinen alkuperäisteos.
Jo ennen suomennoksen ilmestymistä TAZ on kuulunut vallattujen sosiaalikeskusten, anarkististen kirjakahviloiden ja muiden vaihtoehtoluolien kirjahyllyn vakiovarustukseen vähintään verkosta tulostettuna versiona. Kirjoittaja Hakim Bey – oikealta nimeltään Peter Lamborn Wilson – on myös saanut TAZ:n myötä maineen talonvaltaajien ja verkkopiraattien filosofisena oppi-isänä. Nimitystä ”oppi-isä” voi pitää sikäli harhaanjohtavana, että antiautoritääristen liikkeiden ja vastakulttuureiden ajatusmaailmoja tuskin voi palauttaa yksittäiseen kirjoittajaan. Beyn teksteissä kuitenkin kiistatta tiivistyy ajatuksia, jotka kiehtovat tämän päivän nettipiraatteja ja talonvaltaajia siinä missä aikaisempien vuosikymmenten hippejä, beatnikkeja tai situationistejakin.
TAZ:n keskeinen sanoma on, että vapaus ei tarkoita nykysysteemin korvaamista jollakin uudella järjestyksellä. Todellinen vapautuminen on mahdollista ainoastaan hetkellisenä autonomiana, vakiintuneen järjestyksen pienissä säröissä ja halkeamissa – tilapäisissä autonomisissa tiloissa (Temporary Autonomous Zone). Sen sijaan että kaivattaisiin vallankumousta, joka muuttaisi kerralla ja pysyvästi koko järjestelmän, Bey peräänkuuluttaa arjen vastarintaa ja pieniä kapinan saarekkeita, joissa ihmiset voivat rakentaa vaihtoehtoja vallitsevalle järjestykselle ja toimia yhdessä toisten samanhenkisten kanssa.
Kirjoituksissaan Hakim Bey rohkaisee karnevalistisiin tempauksiin ja aktioihin: valtaamaan taloja, järjestämään luvattomia bileitä, maalaamaan graffiteja, kirjoittamaan runoja yleisten käymälöiden seiniin tai tekemään tarpeensa Citybankin automaattiselle asiakaspalvelupisteelle –mitä tahansa säpinää, joka pistää sovinnaisen systeemin sekaisin! Hän myös maalailee romanttisia näkyjä merirosvojen vapaavaltioista, mystikkojen temppeleistä ja maaseutuköyhälistön hökkelikylistä. Ne ovat esimerkkejä yhteisöistä, jotka ovat luoneet omat järjestelmänsä virallisen yhteiskunnan laidoille ja ulkopuolelle.
”(T)arkoituksena ei ollut (…) pystyttää jälleen uutta vallankumouksellista diktatuuria. Joko maailma muuttuisi tai sitten ei. Sillä välin on pysyttävä liikkeessä ja elettävä täysillä,” tiivistää Bey tilapäisen autonomian idean. TAZ-filosofia manifestoituu myös tämän päivän talon- ja kadunvaltausaktivismissa. Monen järjestäytyneempiin kansalaistoiminnan muotoihin tottuneiden on vaikea ymmärtää karnevalististen happeningien ja niihin kokoontuneiden ihmisten tavoitteita. Valtaajille se, saadaanko toiminnalla aikaan joitakin pysyviä muutoksia, on kuitenkin toissijaista sen rinnalla, että on luotu omia vaihtoehtoisia tiloja – vaikka vain muutaman tunnin ajaksi. Näillä tilapäisillä autonomisilla alueilla voi vaalia vastakulttuurista yhteisöllisyyttä, toteuttaa itseään ja pitää hauskaa – elää täysillä.
Varoituksen sanana lukijalle mainittakoon, että TAZ ei ole kevyttä ja helppoa luettavaa. Hakim Bey kirjoittaa polveilevaa tajunnanvirtaa, jossa visiot assasiinien linnoituksista vuorottelevat anarkismin teorian, postmodernin filosofian ja kaunokirjallisten viittausten kanssa. Etenkin TAZ:n alkupuolisko, joka koostuu kokoelmista Beyn kirjoittamia ”lehtisiä” ja ”tiedotteita” ontologisesta anarkismista, pistää lukijan lujille. Suosittelenkin aloittamaan TAZ:n lukemisen sen viimeisestä luvusta “Tilapäinen autonominen alue”, joka on teksteistä yhtenäisin ja avaa selkeimmin Beyn ajatuksia. Tässä osiossa Bey kirjoittaa myös tietoverkosta ja sen sisällä orastavasta ”vastanetistä”, kuten hakkeroinnista ja verkkopiratismista yhtenä tilapäisen autonomian ulottuvuutena. Bey on julkaissut tekstinsä jo vuonna 1991, joten on vaikuttavaa kuinka hyvin hän on osannut ennakoida tietoverkkojen käytön kasvun ja monimuotoisuuden jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Vaan mitähän tilapäisen autonomian puolestapuhuja mahtaisi tuumata siitä, että sittemmin myös verkkopiraatit ovat rekisteröityneet puolueeksi ja lähteneet mukaan politiikkaan?
Kirjoittaja on tutkija, joka on laatinut pro gradu -tutkielmansa suomalaisesta talonvaltausliikehdinnästä.
