Poliittista mielenosoitusturismia
Simo Tuppurainen
Matkamme alkoi torstaina 10. joulukuuta viideltä iltapäivällä Helsingin rautatieasemalta. Kyydin oli järjestänyt Vasemmistonuoret. Neljässä täydessä bussissa matkaan lähti myös vihreitä nuoria, Maan ystäviä ja sitoutumattomia Kööpenhaminaan ilmastokokoontumiseen haluavia ihmisiä. Vasemmistonuorilla oli ollut ennen matkaa oma tapaamisensa mieltä osoittamaan lähteville, ja itse osallistuin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton vastaavaan tapahtumaan. Tapaamisessa Suomen Greenpeacen ilmastovastaava kertoi Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluiden merkityksestä sekä tämän hetkisestä tilanteesta. Meille kerrottiin myös mielenosoitukseen osallistumisesta ja siitä, mitä siinä pitää ottaa huomioon. Tämän mielenosoitusmatkan 10.–15.12.09 tapahtumia käyn tässä kirjoituksessa läpi.
Alkumatkaa sävytti innostus lähdöstä ulkomaille, bussilla retkelle ja osallistumisesta tapahtumiin Kööpenhaminassa. Helsingistä Turkuun ajettaessa suunnittelimme bussillemme ilmastovisaa käytäväksi seuraavana päivänä matkalla Tukholmasta Helsinborgiin ja Helsingöriin. Visan 20 kysymyksestä voittajajoukkue sai 13,5 pistettä. Tosin myöhemmin kuultiin, että he olivat konsultoineet Pasi Toiviaisen kirjaa Ilmastonmuutos. Nyt ja kilauttaneet kaverille vastauksista. Matka Kööpenhaminaan meni hyvin ja sujuvasti; aikatauluihin oli jätetty väljyyttä jonkin verran. Pääsimme perille sopivasti alkuillasta, vaikka neljän bussin verran ihmisiä tilaamassa ruokaa taukopaikalla ei nopealiikkeisin joukko ollutkaan.
Tulimme paikalle perjantai-iltana, ensimmäiset mielenosoitukset olivat lauantaina. Lauantaiaamu alkoi kahden kansalaisjärjestöaktivistin, ilmasto.org -internetsivujen toimitussihteerin Sini Eräjään ja Greenpeacen energiakampanjoitsija Lauri Myllyvirran esittelyillä neuvottelujen tilanteesta ja kulusta. Aamupäivällä menimme kymmeneksi kansainväliseen Maan ystävien Ihmistulva-mielenosoitukseen. Paikalla näytti olevan noin tuhat mielenosoittajaa. Matkan varrella vaikutti siltä, että ihmismäärä lisääntyy, emmekä päässeet lähimainkaan mielenosoituksen kärkeen, vaikka tulimme ohittaneeksi kävellessämme paljon ihmisiä.
Huutoa, laulua ja kävelemistä
Iltapäivällä lähti samasta paikasta, johon edellinen mielenosoitus oli päättynyt, varsinainen suurmielenosoitus. Tulimme paikalle lounasta hakemasta siinä vaiheessa, kun puheet olivat jo käynnissä. Päädyimme keskimääräisen pitkän matkan päähän lavasta. Puheet jatkuivat noin puolentoista tunnin ajan, mikä oli jo kohtuullisen pitkä aika odottaa ja seisoa nollakelissä. Ihmismäärä lisääntyi ympärillä aukiolla koko ajan, vaikka sitä ei ihmisjoukon keskeltä pystynyt itse havaitsemaankaan. Lähtiessämme matkaan kuulimme poliisin arvion mielenosoittajien määrästä olevan noin 100 000 ihmistä. Liikkui myös puheita, että poliisi oli jo arvioinut mielenosoittajien määrän yli 100 000 ihmiseksi, ja myöhemmin, 50 000 - 100 000 ihmiseksi. Kuulimme myös uutisten Suomessa kertovan 30 000 mielenosoittajasta.
Kulkueen kuuden kilometrin matka oli kävelemistä, huutoja, laulua, mielenosoituskylttejä ja kävelemistä. Tavallisin iskulause oli huuto, joka toistui: ”What do you want? - Climate justice! When do you want it? - Now!” Tästä tuli mielenosoitusmatkallamme pienimuotoinen toistettava hokemakin. Eri maiden ihmiset lauloivat omilla kielillään ja yhteen kulkiessa kerääntynyt suomalaismielenosoittajien joukkommekin hoilasi Jaakko-kulta-mukaelmaa Ilmastolaki-sanoilla. Aktiviteettia tarjosivat mielenosoittajille esimerkiksi meksikolaisen aallon tyyppiset joukkoliikunnan muodot, sekä tapa hetkeksi pysähtyä ja sitten sännätä muutamiin juoksuaskeleisiin. Sää oli mielenosoitukseen otollinen, vaikka kävelemisestä huolimatta kieltämättä tuli kylmä kolmen tunnin kävelyn aikana. Mielenosoitus oli suurin, jossa olen koskaan ollut ja varmasti suurin, jossa moni muu on ollut tai tulee olemaan. Ihmisten määrä oli huikea, leveät kadut täyttyivät useiden kilometrien matkalle.
Poliisi pamputti, vesitykit loiskivat
Oletettavasti uutisoinnissa viikonlopun ja koko ilmastokokouksen ajalta on mielenosoittajien osalta huomio kiinnittynyt mekkalointiin ja hulinointiin. Suurmielenosoituksessa en mitään tällaista nähnyt. Muutamia mellakkapoliiseja oli joissain paikoissa nähtävissä, mutta heitä oli väkimäärään nähden häviävän vähän. Eräs kanssamatkustajani sanoi myöhemmin kuulleensa alkumatkan aikana ilotulitteiden pauketta, joiden käytöstä poliisit olivatkin ottaneet mielenosoittajia kiinni. Kuulimme jälkeenpäin, että poliisi oli motittanut niin sanotun mustan blokin ja ottanut kiinni reilut 900 ihmistä. Tästä joukosta suomalaisia oli kuuleman mukaan neljätoista. Perjantaina jossakin mielenosoituksessa neljä suomalaista oli otettu kiinni. Lisäksi sunnuntaina poliisin toimia vastustavassa tukimielenosoituksessa oli jäänyt kiinni viitisentoista suomalaista. Joka päivä suomalaiset kiinniotetut tai motitetut päästettiin menemään, niin että kukaan ei varsinaisesti tullut pidätetyksi. Sunnuntain mielenosoituksessa poliisi pamputti joitakin ihmisiä päähän. Edelleen, paluumatkalla maanantaina kuulimme uutisista, että poliisi oli tehnyt ratsian Kristianiaan Kööpenhaminassa ja käyttänyt kyynelkaasua ja vesitykkejä.
Poliisin toimet ja ihmisten mekkalointi tietysti kiinnostivat meitäkin. Valmistautuessamme Kööpenhaminaa varten oli valmistauduttu poliisin toimintaan toteamalla, että kuka tahansa saattaa joutua vahingossa kiinni otetuksi, vaikka ei tekisikään mitään väärää. Meille kerrottiin ja jaettiin tietoa oikeuksista mahdollisen kiinni ottamisen kohdalla. Kerrottiin, miten kannattaa mielenosoituksissa käyttäytyä kiinni ottamisen välttämiseksi. Suomalaisilla oli ryhmässä lakitukihenkilö, jonka kautta olisi ollut mahdollista saada käyttöön asianajaja, ja jonka puhelinnumero kehotettiin kirjoittamaan esimerkiksi käsivarteen varmuuden vuoksi. Jo suuren ihmismäärän takia teimme muitakin varotoimenpiteitä. Jokaisen oletettiin olevan niin sanotussa 3-5 hengen turvaryhmässä, joka erityisesti mielenosoituksissa huolehti siitä, että muut ihmiset ryhmässä eivät katoa minnekään. Tapaamispaikasta esimerkiksi olisi pitänyt sopia, mutta tätä ei tullut tehtyä, koska liikuimme joka tapauksessa koko matkan ajan kaupungissa ryhmässä, ja koska puhelimet toimivat hyvin.
Ilmastonmuutosbingo ja hippitesti
Majoituspaikassa Kööpenhaminan Det Frie Gymnasiet -lukiossa majoittujilla ei ollut suihkuja käytössään. Lukio oli mainitsemisen arvoinen muutenkin. Kyseessä oli Steiner-lukio, jossa havaittavin piirre oli graffitit joka puolella hallia, pylväitä ja seiniä sekä wc-tiloja. Sunnuntaina kävimme Kristianian vapaakaupungissa lähellä Kööpenhaminan keskustaa. Siellä kävimme parin tyypin kanssa saunassa ja suihkussa. Sauna saattoi olla pohjoismaista laatua, lämpöä kohtuullisesti, mutta ei paljon, eikä mahdollisuutta löylyn heittoon. Joka tapauksessa miljöö ja koko Kristiania kaupunginosana oli erittäin mielenkiintoinen sosiaalisena ympäristönä. Jotkut söivät eräässä ravintolassa ”Kööpenhaminan parasta kasvisruokaa” ja yhdessä istuimme kahvilassa ja kiertelimme katselemassa mielenkiintoisia asuintaloja. Eräs seurueestamme osti Kristianiasta avoimesti myynnissä olevaa hasista yhden jointin ja poltti sen paikan päällä.
Voiko mielenosoitusmatka olla hauska? Matkaa ei todella jaksa, jos matkan ottaa koko ajan vakavasti sen ratkaisevan ja kiireellisen syyn vuoksi. Iltamme menivät Kööpenhaminassa kävelyyn ja baarissa istumiseen. Parikin kertaa olimme menossa Klimaforum-ilmastokokoontumisen ilmaiskonsertteihin, mutta kummallakaan kerralla sisään ei mahtunut kuuntelemaan. Seurueemme oli varsin iso ja tarpeeksi yhtenäinen, joten syöminen ja illan istuminen yhdessä olivat varsin mukavaa ajanvietettä.
Paluumatkalle pääsimme lähtemään pienen bussien odottelun jälkeen varhain maanantaiaamuna. Matkalla pääasiallinen aktiviteetti oli ihmisillä tosin nukkuminen. Useamman päivän ja öitä myöten liikkeellä oleminen vaati toipumista. Pelasimme takaisin tullessamme ilmastonmuutosbingoa ruudukoilla, jotka sai täyttää omilla ilmastoon liittyvillä sanoilla. Pelasimme myös hippitesti-peliä. Pisteitä sai tässä kaikista hipeistä asioista, kuten siitä, että ei ollut käynyt suihkussa menomatkan ruotsinlaivan jälkeen, että oli ollut enemmän kuin kahdessa mielenosoituksessa tai että oli käynyt majoituspaikkaa lähellä olevassa kansankeittiössä. Parhaat saivat yhdeksän pistettä noin 17:sta.
Kirjoittaja on työskennellyt Nuorisotutkimusverkostossa tutkimusavustajana syksyllä 2009.
Lue myös Tuppuraisen toinen kirjoitus Kööpenhaminan ilmastokokouksesta PAX-verkkolehdestä.
Aiheesta muualla
http://www.vino.fi/kannanotot-ja-tiedotteet/401-vino-koeoepenhaminan-sitoumuksesta-kehno-kyhaeelmae
http://www.vasemmistonuoret.fi/?/site/joukkovoimaa_pamppuja_ja_suuria_tunteita_matkaraportti_koopenhaminasta/
http://www.maanystavat.fi/?cat=52&aid=1085〈=fi&mstr=3
http://www.co2-raportti.fi/
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiede-blogit/ilmastonmuutos
