Esteetöntä kulkua tiedon valtateillä
Airi Lampinen
Hyvä pyöräilijä ei ainoastaan pysy tasapainossa pyörällään, vaan osaa myös liikennesäännöt ja hallitsee yhteispelin muiden liikkujien kanssa. Samoin internetissä toimittaessa tarvitaan paitsi teknisiä taitoja, myös laajempaa ymmärrystä tekojen merkityksistä.
Google vastaa kysymyksiin, IRC-Galleria yhdistää ystäviin ja blogin kautta voi kertoa ajatuksistaan periaatteessa koko maailmalle. Esimerkiksi tämä on suomalaisten lasten ja nuorten todellisuutta, sillä verkko on heidän arjessaan yhä suuremmassa roolissa. Samoin internetissä toimii nyt ja tulevaisuudessa kasvava joukko ikäihmisiä. Molempien kannalta on verkkopalveluja kehitettäessä tärkeää panostaa sisältöjen ja käyttöliittymien selkeyteen ja saavutettavuuteen. Ei pidä unohtaa, että kaikki nuoretkaan eivät ole pidikkeettömän innostuneita tieto- ja viestintäteknologioista tai taitavia käyttämään niitä.
Verkkopalvelujen esteettömyydestä tai saavutettavuudesta puhuttaessa ajatellaan tyypillisesti kuulo- ja näkörajoitteita sekä motorisia haasteita. Nämä näkökohdat ovatkin olennainen osa huomioivaa suunnittelua. Onnistuneessa huomioivassa suunnittelussa ei silti unohdeta myöskään lapsia ja nuoria. Kenties suurin haaste on sen muistaminen, että esimerkiksi kuulo- ja näkörajoitteet koskevat myös osaa lapsista ja nuorista. Jos Pikku Kakkonen tai kavereiden käyttämä yhteisösivusto ei ole esteettömästi saavutettavissa, tämä asettaa osan lapsista ja nuorista entistä haastavampaan tilanteeseen. Suomeenkin tarvitaan julkista keskustelua siitä, mitkä verkkopalvelut kuuluvat kaikille ja miten voidaan taata, että ne todella ovat kaikkien saavutettavissa.
Lapsen oikeuksen sopimuksessa korostetaan monessa kohdassa vanhempien ja koulujen vastuuta lapsen kykyjen kehittäjinä ja tukijoina. Näiden oikeuksien toteutumisen kannalta on tärkeää huomioida kykyjen kehittämisen ja kehittymisen tukeminen myös internetissä. Tämä ei tarkoita pelkästään tieto- ja viestintäteknologian käyttötaitojen opettamista tai niiden kehittämiseen kannustamista. Verkossa opitaan ja tarvitaan myös monia muita taitoja, sosiaalisen kanssakäymisen pelisäännöistä kriittiseen tiedonkäsittelyyn. Internet on myös vuorovaikutuksen ja itseilmaisun foorumi, eikä se ole muusta elämästä irrallaan. Yhteisösivustot ja pikaviestimet ovat monille nuorille luontainen kasvokkaisen sosiaalisuuden jatke ja täydentäjä.
Verkkovuorovaikutuksen merkitystä osallisuuden osatekijänä ei pidä vähätellä. Sosiaalinen media kaikessa kirjossaan voi parhaimmillaan olla voimakas lapsen oikeuksien toteutumisen mahdollistaja. Se tarjoaa olosuhteet itseohjautuvalle yhteistoiminnalle niin kouluissa, järjestöissä kuin omaehtoisissa tempauksissakin. Monet nuoret löytävät keinoja tarttua sosiaalisen median suomiin mahdollisuuksiin ominpäin. Muiden liikkeelle kannustamiseen kannattaa kehittää keinoja.
Koulutielle pyörillään suuntaaville lapsille opetetaan liikennesääntöjä ja varovaisuutta. Tiettyyn rajaan asti huolehtiva vanhempi voi kulkea vierellä, mutta lopulta tärkeintä on opettaa nuorelle omaa harkintakykyä ja vastuunottoa. Sama pätee tiedon valtateitä kuljettaessa. Vaikka lapset ja nuoret monesti ovatkin teknisesti taitavia tietokoneiden ja mobiililaitteiden käyttäjiä, tämä ei tarkoita, että he verkossa toimiessaan hallitsisivat yhteiskunnalliset ja sosiaaliset kuviot sen paremmin kuin muuallakaan. Kasvattajien tehtävä on tarjota apupyöriä silloin, kun niitä tarvitaan.
Poliitikkojen ja palveluntuottajien puolestaan tulee kantaa vastuuta verkkopalveluiden esteettömyydestä, sillä kenenkään kulun ei informaation poluillakaan pidä antaa keskeytyä keskelle tietä jätettyyn betoniporsaaseen tai liian korkeaan kynnykseen. Kaikkia nuoria pitää kannustaa kulkemaan tiedon valtateitä aktiivisesti, avoimin mielin ja itsenäisesti ajatellen.
Kirjoittaja on tutkija ja jatko-opiskelija, Tietotekniikan tutkimuslaitoksessa (HIIT).
