Vuodet verkossa
Kirillos Tadrous-Attia
Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen pelitalon kävijä
Olen ollut pienestä lähtien videopeleistä kiinnostunut. Ensimmäinen videopelini oli Mario. Tätä pelasin joskus 7-vuotiaana, jonka jälkeen Pokemon saavutti suosionsa Suomessa ja sitähän tuli sitten pelattua kaiket päivät: aamulla kouluun mennessä, välitunneilla ja sen jälkeen. ”Gotta catch them all” taisi olla siihen aikaan kaikkien tiedossa oleva lausahdus.
Aloitin verkkopelaamisen suunnilleen 9-vuotiaana. Ensimmäinen verkkopelini taisi olla silloin vielä isossa suosiossa oleva, Runescape. Tämä oli myös ensimmäinen MMORPG*, mitä pelasin. Koukkuunhan siihen jäi. Aikaisemmin kilpailtiin pelkästään kavereita vastaan, mutta nyt pääsi haastamaan ihmisiä joka puolelta maailmaa. Tämä oli nuorena erittäin innostavaa. Pelin kautta pääsi myös tutustumaan uusiin ihmisiin. Pelaajien keskeisissä tavaran vaihdoissa oppi neuvottelemaan ihmisten kanssa. Ne pelaajat, joiden kanssa kaupat menivät hyvin ja hinnat olivat sopivat, lisättiin useimmiten kaverilistaan. Listasta pystyi myöhemmin seuraamaan, oliko pelaaja pelaamassa vai ei. Ajan myötä, kun ihmisiä alkoi olla paljon, alettiin suorittamaan tehtäviä yhdessä. Tarkoituksena oli pärjätä Wildernessissä. Wilderness on paikka, jossa pystyy tappelemaan muita pelaajia vastaan ja useimmiten häviäjä menetti vaivalla keräämänsä tavarat. Peli jaksoi kiinnostaa useita vuosia. Pelasin myös muita saman tyylisi pelejä kuin Runescape, toki välissä tuli hakattua jotain muutakin, mutta MMORPG oli vaan jotakin, mikä veti aina sisäänsä. Kaikkien tuntema Counter-Strike oli tietenkin yksi niistä peleistä, joita minäkin verkossa pelasin – ja jota pelaan vieläkin. Perus terroristi vs. vastaterroristi-peli oli siihen aikaan monin tavoin erilainen kuin mihin olin tottunut.
Yläasteelle mennessäni CS alkoi olla vanha ja Runescape jo naurettava. (Peli itsessään on loppujen lopuksi aika kauhea mm. grafiikan osalta, mutta lapsena sillä ei ollut niin merkitystä.) Aikaa kului ja pelailin sitä, mitä millonkin sattui eteen tulemaan. Sitten alkoi leviämään sana uudesta MMORPG-pelistä, joka oli muihin peleihin verrattuna todella edistynyt. Halusin kokeilla sitä mahdollisimman nopeasti! Tästä pelistä voisin sanoa, että kaikki, mitä olen verkkopelaamisesta oppinut, olen oppinut tästä pelistä. Pelin nimi on tietenkin World of Warcraft. 14-vuotiaalle tämä oli jotain aivan muuta kuin, mihin olin tottunut. Muistan vielä kuulleeni huhun, jonka mukaan pelin tekijät tarvitsivat pelaajia testaamaan peliä ennen julkaisua. Huhun kuultuani, heräsin joka aamu jo 6-7 aikaa tarkastamaan, onko sivuille tullut lisätietoa tästä. No ahkera pelaaja useimmiten palkitaan; pitkän odottelun jälkeen pelin testaus oli viimein mahdollista (tunnetaan myös nimellä open beta). Vihdoin pääsin kokeilemaan odottamaani peliä, joten seuraavaksi soitto kaverille uutisesta. Tietenkin passasin** koulun sinä päivänä ja jäin kotiin pelaamaan; uutta huippupeliä oli saatava testata heti. Kärsivällisyyttä ei siihen aikaan juurikaan ollut. Äitini ei tietenkään pitänyt tästä yhtään, vaikkakin hän oli ehkä jo tottunut. Sitä paitsi olin nuorempana ahkera koulussa, joten eihän pelaaminen haitannut koulunkäyntiäni - siis näin ajattelin silloin. Se oli sitä kultaista aikaa silloin; työpöydän äärestä pystyi seuraamaan samaan aikaan koneelta peliä ja vieressä olevaa tv:tä, sänky heti selän takana, jos pelatessa väsähti, vessaan ja keittiöön muutama metri matkaa, ja tietenkin popcornia ja kokista toisen käden ulottuviin. Siinä oli kaikki pelaamiseen tarvittavat asiat valmiina.
Siihen aikaan olin Malmin nuorisotalon aktiivikävijä ja sain siellä toimineen nuoriso-ohjaajankin innostumaan kyseisestä pelistä. Kyllä ne nuoriso-ohjaajatkin tykkäävät pelata pelejä. (Tämä kyseinen nuoriso-ohjaaja pelasi myös myöhemmin sitten samassa killassa*** kanssani.) Myös pari kaveria oli alusta alkaen mukana. Koulussa tutustuin uusiin ihmisiin, koska pelistä oli niin paljon keskusteltavaa. WoW ansiosta tutustuin myös uusin ihmisiin Internetissä. Jotta pärjäisi pelissä, tuli hakea kiltaan. Tuli liittyä johonkin isompaan ryhmään, jonka kanssa pystyi haalimaan uusia tavaroita ja nousemaan uusille leveleille. Piti oikein hakemus kirjoittaa kiltan johtajalle, ja nuorena tämä oli varsin uutta. Sitten pitkän haastattelun jälkeen pääsin kiltaan. Ryhmässä tutustuin ensimmäiseen porukkaan, jonka kanssa oli tarkoitus jatkaa pitkään. Pelatessa juttelimme kaikesta, koulusta, yksityiselämään liittyvistä asioista ja kaikesta muusta hauskasta. Opin tuntemaan nämä ihmiset aika hyvin, vaikka ”in real life” ei ollut mahdollisuutta nähdä, pitkien välimatkojen vuoksi. Kerran tosin kävin kiltalaiseni kanssa elokuvissa. Pelaaminen tässä killassa jatkui noin 6 kk pelin julkaisemisen jälkeen, jolloin kiltamme päätti yhdistyä toiseen kiltaan, jossa oli huomattavasti enemmän ihmisiä; kaikki suomalaisia pelaajia, sillä kiltamme oli myös suomalainen. Tämän porukan olen nyt tuntenut 3-4 vuotta. Vaikka kilta on muuttunut monesti, on ydinryhmä pysynyt samana. Itse olen ollut yhteydessä heihin ainoastaan netissä, muutamaa lukuun ottamatta. Kilta on kyllä järjestänyt tapaamisia irl, esimerkiksi risteilyjä, joihin suurin osa onkin osallistunut, mutta itseltäni nämä ovat jääneet väliin alaikäisyyteni takia.
Netissä useimmiten jutellaan erilaisten ohjelmien avulla, sillä kirjoittaminen voi olla ajoittain vaikeaa. Näitten ohjelmien ansiosta illat kiltalaisten kanssa jutellessa olivat erittäin omalaatuisia ja hauskoja. Huumorin taso oli omaa luokkaansa... Sairas huumorintaju oli kyllä omasta mielestäni parasta pelaamisessa - tämän uskallan myöntää. Kyllä siellä saattoi tuoliltakin tippua aina vähän väliä juttujen ollessa niin omalaatuisia. Vieläkin hymyilyttää, kun miettii mitä kaikkea siellä tulikin sitten sanottua. Verkkopelaaminen ei tietenkään vaan rajoitu siihen, että istutaan kotona ja jutellaan sieltä käsin muiden ihmisten kanssa. LAN-tapahtumiin olin erittäin innokas pääsemään nuorempana. Ensimmäiset lanit, joihin osallistuin, olivat sitten Assemblyt. Taisin olla 15-vuotias silloin... Voitko kuvitella 3000 muuta pelaajaa yhdessä salissa? Kompot, kilpailut ja, kaikkein ällistyttävin asia, tunnelma. Tämä oli erittäin hieno ja hauska kokemus elämässäni. Valvottiin mahdollisimman pitkään ja tutkittiin kaikkea, mitä voi. Myöhemmin Assemblyjen jälkeen aloimme järjestää nuorisotalon kanssa omia lanejamme. Meillä oli nuorisotalolla ns. senior-team, johon pääsi 4.-5.-luokalaiset. Kävimme tämän tiimin kanssa vaikka missä - kaveriporukka siis kun oltiin. Ensimmäiset lanimme taisivat olla vuoden 2005 loppupuolella, ja ne onnistuivat täysin. Kaveriporukan kanssa yhdessä pelaaminen samassa tilassa, oli aivan jotain erilaista Asemblyihin verrattuna. Yöt pelattiin keskenämme ja katsottiin elokuvia valkokankaalta. Terveelliset ruokamme olivat metripizzaa ja kokista. Vastaavanlaisia LAN-tapahtumia olemme järjestäneet tietyn väliajoin tähän päivään asti. Toivottavasti tämä perinne tulee myös jatkumaan.
*MMORPG
** pass = jättää väliin/ohittaa
*** eräänlainen organisoitu ryhmä pelaajia
