Kokemus ohjaajana olosta Prometheus-leirin tuki ry:n aikuistumisleirillä
Prometheus-leirit ovat Prometheus-leirin tuki ry:n (Protun) oman määrittelynsä mukaan maailmankatsomuksiin sitoutumattomia aikuistumisleirejä. Leirien tavoitteena on antaa nuorille eväitä oman käsityksensä muodostamiseen. Leiriviikon aikana käsitellään nuoren elämän kannalta tärkeitä asioita sitoutumatta mihinkään tiettyyn maailmankatsomukseen tai ideologiaan.
Prometheus-leirillä asioita ei käsitellä oppitunneilla, vaan niitä puidaan vapaamuotoisesti keskustelemalla, ryhmätöiden, näytelmien ja leikkien avulla. Tärkeänä tavoitteena on saada leiriläiset pohtimaan oman elämänsä keskeisiä katsomuksellisia ja eettisiä kysymyksiä. Suvaitseva ja turvallinen leiritunnelma rohkaisee leiriläisiä tuomaan esiin omia ajatuksiaan, keskustelemaan niistä muiden kanssa ja kuuntelemaan erilaisia mielipiteitä.
Tein vuonna 2008 pro gradu -työni Prometheus-leirin tuki ry:n leiritoiminnasta Tampereen yliopiston yhdyskuntatieteiden laitokselle. Tutkin sitä, miten Protu-leirien avulla voidaan tukea nuorten kriittistä ajattelua, tiedostamista ja oman itsensä paikantumista suhteessa yhteiskuntaan. En ollut itse käynyt Protu-leiriä aikanani, enkä ollut ohjaajana tai muulla tavalla havainnoimassa leiriä pro gradua tehdessäni, kuten kaksi aiemmin Protusta pro gradun tehnyttä opiskelijaa olivat olleet. Päätin kirjoittaa oman pro graduni enemmän ulkopuolisen näkökulmasta. Huomasin kuitenkin innostuvani mahdollisuudesta, että Protu omalta osaltaan auttaa nuorta hänen kehitysvaiheessaan kasvamaan kyseenalaistavaksi, vastuuta ottavaksi ja muut huomioivaksi ihmiseksi. Halusinkin siis saada myös itselleni Protu-kokemuksen, nähdä ja kokea itse, millaista Protu-leirillä on, ja millaisia haasteita leirin suunnitteleminen ja ohjaaminen asettavat.
Leiriohjaajatiimin muodostuminen - 23.4.2009
Protu-leiri alkaa ohjaajatiimin osalta jo ennen leiriä. Leiritiimiin kuuluu seitsemän henkilöä. Aikuisia ohjaajia on kaksi ja alle kaksikymmentävuotiaita apuohjaajia viisi. Leiritiimit muodostaa Protun rekrytointijaosto, joka tarkkailee aikaisemmissa kahdessa koulutuksessa ohjaaja- ja apuohjaajaehdokkaita. Tiimit pyritään muodostamaan tasapainoisiksi niin, että niissä on erilaisia ihmisiä: sekä tunnelmanluojia että keskustelunvetäjiä, ulospäin suuntautuneempia ja hiljaisia. Minut valittiin leiritiimiin, joka vetää seniorileirin, leirin niille yleensä noin 17-vuotiaille nuorille, joilta Protu-leiri oli kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välissä jäänyt väliin. Leiri pidettiin Janakkalassa 31.5.-7.6.2009.
Laadullisesti Protu-leiritoimintaa kuvaa se panostus, jonka leiritiimit tekevät ja jota niiltä käytännössä edellytetään ennen leiriä. Menemme erään tiimiläisen luokse viettämään aikaa viikonlopuksi, tutustumme ja suunnittelemme leirin ohjelmaa. Leiritiimin jäsenten tutustumista edellytetään, koska tiimistä halutaan saada porukka, joka tuntee toistensa luonteenpiirteitä, vahvuuksia ja heikkouksia. Asetelma on sinänsä poikkeuksellinen ja eräällä tavalla keinotekoinen; näkeekö missään muussa kansalaistoiminnassa ryhmää ihmisiä tietoisesti tutustumassa toisiinsa, tiedostaen että näin aktiviteetti pyritään luomaan sellaiseksi, että siihen osallistujat saavat erittäin hyvän kokemuksen? Asetelmaan liittyy se, että toiset tiimiläiset pyritään ottamaan mahdollisimman avoimesti omina itsenään ja ottamaan heidät huomioon leirin suunnittelussa, vastuidenjakamisessa ja toteuttamisessa. Tunne ei ole silti pakottava, aikaisemman kokemuksen kautta tiimiläiset ovat aivan innoissaan siitä mahdollisuudesta, että pääsevät kokemaan läheisyyttä toisten ihmisten kanssa ja jakamaan asioita keskusteluissa niin, että siitä ehkä syntyy jotain merkityksellistä.
Leirillä ohjaajakin kasvaa
Tiimiläiseni ovat 15-, 17-, 18-, 19- ja 32-vuotiaita, itse olen 28-vuotias. Eri ikäisten ihmisten kanssa toimimisesta johtuen tiimityöskentely on haastavaa. Alle 20-vuotiaalla ei ehkä ole samanlaista kokemusmaailmaa johtuen hieman lyhyemmästä elämänkokemuksesta, enkä ajattele suoraan tavoittavani täysin sitä, millaista oli olla teini-ikäinen. Toisaalta Protu-aktiivit ovat pakostakin valikoitunutta porukkaa; vuosittain kustakin ikäluokasta käy Protu-leirin nykyään noin kaksi prosenttia (1000 leiriläistä), ja tiimitoimintaan seuloutuu mukaan vain osa näistä ihmisistä. Omat tiimiläiseni ovat poikkeuksetta hienoja tyyppejä, keskimäärin erittäin fiksuja, vastuuntuntoisia ja keskustelevia. Tiimini jäsenet ovat myös melko aktiivisia kulttuurintuottajina ja -kuluttajina harrastaen musiikkia, näyttelemistä, valokuvaamista, käsitöitä, lukemista, kirjoittamista ja audiovisuaalista kulttuuria.
Tämä on myös oma kasvukokemukseni, sekä sosiaalisten suhteiden että elämänkatsomukseni kannalta. Pro graduni perusteella voin olettaa myös itse oppivani keskusteluissa muiden nuorten kanssa. Vuorovaikutuksessa jonkin verran itseäni nuorempien kanssa tarvitsen tapaa suhtautua muutamiin asioihin. En voi vaikuttaa tiimiläisten, enkä tulevien leiriläisten valintoihin, näkemyksiin ja elämänsuunnitelmiin sen mukaan, mitä itse ajattelen esimerkiksi yliopisto-opiskelusta, työelämästä tai muusta yhteiskunnassa toimimisesta. Itse asiassa parempi olla hieman tarkkailevassa roolissa, esittää mielipiteitä ja tietoja silloin, kun selvästi siihen on tilaa, ja tehdä se suhteellisen neutraalisti.
Tavallaan Protu-kokemukseen kuuluu se, että eri-ikäiset voivat keskustella ja tehdä asioita yhdessä. Tietty ero ikäjakaumasta johtuen on olemassa. Toisena aikuisena ohjaajana minun on hyvä myös tiedostaa olevani vastuussa leiriläisten ja tiimin turvallisuudesta, ja myös eettisesti leirin tavoitteiden ja periaatteiden kiinni pitämisestä.
Leirin jälkeinen aika
Aiempaan ennen leiriä pohtimaani liittyen en koe, että leiriläiset ja tiimiläiset kokivat minun ikäni vuoksi olevan heidän kanssaan samalla tasolla. Toisaalta tämä kokemus ei täysin liity edes ikään, sillä leirimme toinen aikuinen ohjaaja on 32-vuotiaana jollain tavalla itseäni nuorekkaampi ja helpommin lähestyttävä. Ihmisten kanssa oleminen on hankala juttu. Protu-leirillä pieniä vaikeuksia tuli loppujen lopuksi vasta silloin, kun ihmisiin tutustui ja tottui. Miten olla alle 20-vuotiaitten kanssa tekemisissä niin, että molemminpuolinen mielenkiinto säilyy?
Joitain vaikutuksia leirillä minuun varmasti oli. Koen, että olen valmiimpi platoniseen fyysiseen läheisyyteen ja jonkin verran kaipaankin sitä. Tiimissä toimiminen antoi kokemusta ja näkemystä omasta itsestäni leirin vetäjänä ja nuorten kanssa toimijana. Minun koettiin olevan rauhallinen ja minulla koettiin olevan kiinnostavia näkökulmia. Ohjelman vetämisessä koen saaneeni tuntumaa siitä, miten keskusteluja ja yleensä aktiviteetteja kannattaa hoitaa. Päiväohjelmaa vetäessä kannattaa pitää aikataulusta kiinni vielä enemmän kuin mitä ehkä itse pidin. Toisaalta kysymyksiä ja keskustelun aiheita on nyt vielä helpompi valmistella, kun saatoin nähdä millä tasolla ja miten keskustelut voivat kulkea. Ylipäänsä keskusteluissa asioiden pureskeluaika, odottaminen ja läsnäolo ovat sellaisia asioita, joihin itse todennäköisesti voin kiinnittää huomioni.
Meillä oli oikein hyvä leiri. Joissakin leiriläisissä saattoi tapahtua kehitystä, joka oli jopa odottamatonta, ja josta koko tiimi iloitsimme. Tiimi keskusteli keskenään leiriläisistä ja pohti aktiviteettien muodostamista ja suuntaamista, koska toiminnan tavoitteena oli kaikkien mukaan pääsy, aktivointi ja tukeminen. Tiimille paljastui leiriläisistä myös hyvin henkilökohtaisia asioita. Leiriläisillä oli ollut myös hankaluuksia ja ongelmia. Pyrimme antamaan mahdollisuuden leiriläisille niistä puhumiseen yksilökeskusteluissa.
Protu-leirien konkretisoituvia vaikutuksia on vaikea nähdä leirillä. Luulen, että leirin keskustelut ovat vaikuttaneet leiriläisten ajatuksiin ja pohdintaan oman elämän suhteen. Leiri oli osallistujien antaman palautteen mukaan hieno. Toivon siis, että leiri auttaa nuoria kantamaan heitä sitä kohti, mitä he itse kulkevat.
Simo Tuppurainen
Kirjoittaja toimi Nuorisotutkimusseurassa kolme kuukautta harjoittelijana vuonna 2009.
