Mediakasvatus nuorten hyvinvointia edistämässä
Nuoruusajan keskeinen kehitystehtävä on oman identiteetin rakentaminen. Tätä työtä ei tehdä tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat voimakkaasti muun muassa kasvuympäristö, vertaisryhmät sekä media, joista jälkimmäisen rooli nuorten arjessa on kasvanut viime vuosikymmenten aikana merkittävästi. Nykyajan nuorille median välityksellä toimiminen, ystävien tapaaminen ja itsensä esille tuominen on hyvin luonteva tapa päinvastoin kuin monelle vanhemman sukupolven edustajalle, joille koneet ja viestintävälineet ovat vieraita ja uusia kapistuksia. Monesti uudet asiat saattavat hämmentää, synnyttää vastustusta ja pelkoja. Meillä ei kuitenkaan ole vielä aikuiseksi kasvaneita sukupolvia, jotka ovat rakentaneet virtuaalisia identiteettejä internetissä. Sen sijaan meillä on ”turmeltuneita” televisiosukupolvia ja sarjakuvien uskaliaita lukijoita, joista on loppujen lopuksi kasvanut suhteellisen tervejärkisiä kansalaisia.
Media itsessään ei ole hyvä tai paha, vaan kyse on siitä, kuinka sitä osataan käyttää. Median vaikutukset ovat tutkimusten mukaan sekä nuoren kehitystä tukevia että sitä haittaavia riippuen siitä, millaisten mediasisältöjen parissa aikaa vietetään, kuinka paljon ja millaisen merkityksen kyseisille sisällöille yksilö antaa. Kenen pitäisi kantaa vastuu siitä, millaisen roolin media saa nuoren elämässä ja millaisia mahdolliset vaikutukset ovat?
Median käytön säännöt suojaavat lasta
Yhteiskunnassamme yksilöllisyys ja reippaus, niin sanottu omillaan pärjääminen, on jo pienen lapsen hyve. Lapset jätetään monien asioiden kanssa yksin vedoten heidän pärjäämiseensä ja nokkeluuteensa. Siitä tulee helposti myös itseään toteuttava ennuste – niin hyvässä kuin pahassa. Lapset ja ennen kaikkea nuoret jäävät myös median kanssa hyvin yksin. Nuoret ovat usein vanhempiaan taitavampia teknisten laitteiden kanssa, mikä helposti vahvistaa vanhempien luottamusta siihen, etteivät nuoret tarvitse heitä osaksi mediamaailmaansa. Tekninen näppäryys ei ole kuitenkaan sama asia kuin medialukutaito, jota nuori tarvitsee kyetäkseen suhteuttamaan mediassa koetut asiat kriittisesti ja ymmärtämään, ettei media ole todellisen elämän ja arjen heijastuma.
Medialukutaito ei ole kehityksen vaan kasvatuksen tulos. Viestintävälineiden kehittyessä on mahdollista hyödyntää niiden tuomia etuja, mutta saavuttaakseen edut tulee kehittää myös pelisäännöt ja turvallisuusvälineitä. Näin on toimittu esimerkiksi silloin kun liikenne on kehittynyt moottoriajoneuvojen yleistyessä. Ihmeellisillä rautalehmillä pääsi kätevästi paikasta toiseen, mutta vähitellen todettiin etujen tuovat myös riskejä. Silloin kehitettiin liikennesäännöt, pohdittiin turvallisuustekijöitä sekä ryhdyttiin opettamaan turvataitoja. Myös ikärajoja asetettiin lasten ja nuorten kehityksellisten vaiheiden perusteella. Nyt ei kyseenalaisteta sitä, miksi ajokortin saa vasta täysi-ikäisenä tai mopolla voi ajaa vasta 15 vuotta täytettyään saati sitä, että pienen lapsen liikkuminen yksin liikenteessä on turvallisuusriski.
Mediakasvatus tukee identiteettityötä
Mediakasvatuksen tavoitteena on turvata lapsen ja nuoren kehitys yhteiskunnassa, jossa median rooli ja valta on voimistunut. Nuoret tarvitsevat vuorovaikutussuhteita ja tukea oppiakseen suhtautumaan kriittisesti median tarkoitusperiin ja tunteakseen tarkemmin taustarakenteita. Lisäksi nuoret tarvitsevat tukea oppiakseen etäännyttämään median tarinat todellisesta elämästä sekä kohtaamaan todellisen elämän haasteita. Mediasta haetaan paljon myös elämyksiä, tunteita ja testataan itsehallinnan taitoja. Tunteiden hallinnassa sekä niiden käsittelyssä tarvitaan myös kasvatuksellista tukea, jotta niistä ei synny liian ahdistavia tai niiden kanssa ei jäädä liian yksin.
Nuoren kehityksen tukeminen myös hänen suhteessaan mediaan palvelee nuoren hyvinvointia. Mediakasvatus on merkittävä tapa tukea nuoren identiteettityötä. Kun nuorella on vahva ja kriittinen suhtautuminen mediaan, sen merkitys itsensä arvioinnissa ja oman minän rakentamisessa on myös vähäisempi. Tällöin median mallit, maailmankuva ja arvot eivät ole niin voimakkaita kuin ilman kriittisyyttä ja tunteiden erillisyyttä. Vanhempien tulee myös tukea nuoren itsearvostusta ja itseluottamusta antamalla nuorelle aikaa, ottamalla hänet mukaan perheen yhteisiin toimintoihin, osoittamalla kiinnostusta nuorta kohtaan ja häntä kiinnostaviin asioihin sekä tarjoamalla median rinnalle vaihtoehtoisia tekemisiä ja harrastuksia. Kun nuori tulee nähdyksi ja kuulluksi lähiympäristössään vanhempiensa, muiden turvallisten aikuisten ja ikätovereidensa keskuudessa, hän voi pitää median mukavana viihteenä ja sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä ilman, että hänen tulisi hakea sieltä korvaavia ihmissuhteita, nähdyksi tulemista sekä hyväksyntää kyseenalaisin keinoin tai epämääräisten nettituttujen kautta. Vanhempien kiireen luomaa sosiaalista tyhjiötä ei voida täyttää medialla, ei edes sen välittämällä sosiaalisella vuorovaikutuksella. Median merkitys ja sen käyttösyyt tulisi nousta hyvinvointia lisäävistä tekijöistä, ei sen puutteesta tai sitä korvaavista syistä.
Nuoret tarvitsevat tasapainoisen kasvun ja hyvinvoinnin turvaamiseksi aikuisten tarjoamaa turvallisuudentunnetta sekä rajoja, joihin luottaen ja joita vasten on hyvä kasvukipuilla ja etsiä omaa paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Mediakasvatus ja rajat, joita median käytölle asetetaan, ovat turvallisen kasvun edellytyksiä. Ikärajat on luotu suojelemaan lasten ja nuorten kasvua, ja ne perustuvat siihen, että ikärajallinen materiaali sisältää aina jotakin lapsen tai nuoren kehitykselle haitallista. Nuorikaan ei ole kehityksellisesti riittävän kypsä suhteuttamaan kaikkia mediasisältöjä todelliseen elämään, kriittisessä suhtautumisessa, tunnehallinnassa tai virtuaalisten suhteiden käsittelemisessä. Tarvitaan aikuisten asettamia sääntöjä, turvataitojen ja kriittisyyden opettamista sekä läsnäoloa ja kiinnostusta. Tämä edellyttää vanhempien, kasvattajien sekä päättäjien havahtumista nykypäivän haasteiden edessä. Se edellyttää hyppäämistä siihen maailmaan, jossa lapset ja nuoret jo elävät. Vanhempien ja kasvattajien on syytä tuntea konteksti, jossa nuoret viettävät aikaansa, jotta he kykenevät kohtaamaan nykynuorten kasvukivut, ilot ja huolet. Nuorilla on oikeus omaan kulttuuriinsa ja vanhempien tulee antaa heille oma tila. Se ei tarkoita kuitenkaan irtisanoutumista kasvatusvastuusta, osallistumisesta ja kiinnostuksesta sitä kohtaan, mitä nuori tekee, missä ja kenen kanssa vaan päinvastoin. Myös mediakasvatus on keskeinen osa nykypäivän kasvatusvastuuta ja edellytys tasapainoiseen kasvuun ja nuorten hyvinvointiin.
Tarja Salokoski
Kirjoittaja on mediaan erikoistunut psykologian tohtori sekä koulupsykologi, joka on tehnyt tieteellistä tutkimusta median vaikutuksista lasten ja nuorten kehitykseen, toimii mediakasvatuksen ja mediapsykologian kouluttajana sekä tekee työtä lasten ja nuorten parissa.
