Lapset ja yhteiskuntasopimus

Alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten poliittinen toimijuus on sekä kiistojen että kiinnostuksen kohde. Ei ole yksimielisyyttä, millä tavoin lapset ja nuoret ovat poliittisia toimijoita, tai miten he nivoutuvat osaksi järjestelmää, joka rakenteellisesti rajaa heidät äänestysoikeuden ja yhteisten luottamustoimien ulkopuolelle. Tavat, joilla lasten poliittista osallisuutta hahmotellaan, nojaavat perinteisiin tapoihin mieltää poliittista toimintaa. Taustalla väikkyy kysymys, minkälaisia ominaisuuksia poliittiselta subjektilla oletetaan olevan.

Kysymykset poliittisesta toimijuudesta on perinteisesti sidottu poliittisessa filosofiassa yhteiskuntasopimusteorioihin. Poliittisen yhteisön katsotaan tässä ajattelussa muodostuvan yhteisen sopimuksen kautta, jossa ihmiset luopuvat oikeuksistaan, jotta he voivat elää turvallisesti yhteisössä. Esimerkiksi John Locke korosti, että yhteiskuntasopimuksen sopivat ihmiset ovat vapaita, tasavertaisia ja riippumattomia. Vapauden ja riippumattomuuden korostamisella on ollut tärkeä tehtävä vaikkapa orjuuden vastustamisessa ja kansalaisvapauksien lisäämisessä. 

Vapauden, itsenäisyyden ja riippumattomuuden ihanteet ovat keskeinen tapa jäsentää sitä, millaiseksi poliittinen toimija nähdään. Vapaata ihmistä ei pakoteta toimiaan omien ihanteidensa vastaisesti. Vapauksia voi hyödyntää niin pitkälle kuin omien vapauksien edistäminen ei haittaa toisten vapauksia. Tasavertaisuuden ajatuksella on tarkoitettu, että ihmiset ovat paitsi moraalisesti samanarvoisia, heillä on myös samanlaiset kyvyt. Riippumattomuudella on tarkoitettu sitä, että ihmiset eivät ole toisten vallan alla ja että he eivät ole asymmetrisessä valtasuhteessa toisiinsa. Vapaus, tasa-arvoisuus ja riippumattomuus ovat edelleen keskeisiä poliittisen keskustelun käsitteitä, joilla voidaan perustella tehtyjä ratkaisuja. Ne tarjoavat ideaologista käyttövoimaa. 

Vaikutusvaltainen tapa hahmottaa poliittisia oikeuksia pitää sisällään joitakin olettamuksia, joita nykyajan valossa on ehkä syytä tarkistaa. Näin määriteltynä yhteiskuntasopimuksen solmijat ovat aikuisia. Lapsilla ei ole osaa eikä arpaa sopimuksen synnyssä. He eivät ole taloudellisesti vapaita, eikä heitä mielletä tiedollisesti tasavertaisiksi poliittisiksi toimijoiksi. He ovat monin tavoin riippuvaisia aikuisista. Nämä argumentit ovat saaneet uutta ajankohtaisuutta keskusteltaessa äänestysikärajan laskemisesta 16 vuoteen.

Perinteinen tapa hahmottaa poliittista subjektia näyttää siis sellaiselta, että sen pohjalta on hankala lähteä pohtimaan, miten lasten ja nuorten poliittista toimintaa voisi ymmärtää. Mitä tälle länsimaisen kehityksen kannalta tärkeälle teorialle tulisi tehdä? Vastaus on nähdäkseni melko yksinkertainen. Joko se täytyy tulkita uudelleen tai se on korvattava toisilla teorioilla, jotka kuvaavat paremmin, mitä lasten ja nuorten poliittinen toiminta tarkoittaa.

Muuttuvassa informaatioyhteiskunnassa epävarmuus ja tietämättömyys ovat peruskokemuksia. Näin ollen myös aikuisten toimintaa on entistä hankalampi määritellä perinteisten kategorioiden kautta. Mikäli poliittinen toiminta mielletään, kuten tapana on, rationaalisuuden ja riippumattomuuden käsitteiden kautta, jää poliittisen toiminnan ulkopuolelle merkittävä joukko ihmisiä. Se synnyttää kiusallisen ongelman, kuka on niin rationaalinen, niin riippumaton ja niin hyvin informoitu, että hänet lasketaan kykeväksi toimimaan politiikassa.

Yhteiskuntasopimuksen mieltäminen vapaiden, tasa-arvoisten ja riippumattomien ihmisten – käytännössä aikuisten – toiminnaksi aiheuttaa ongelmia myös muiden poliittisia oikeuksia lunastaneiden toimijoiden ymmärtämiselle. Martha Nussbaum on korostanut, että lasten ohella perinteisille malleille ongelmallisia tekijöitä ovat vammautuneiden ihmisten, eläinten ja kokonaisten kansakuntien poliittisten oikeuksien ajaminen. Hänen mukaansa poliittisten oikeuksien ja vapauksien sekä kansalaisoikeuksien ulottaminen nykyistä laajemmalle on oikeudenmukaisuuden ongelma, vieläpä kiireinen sellainen. 

Tomi Kiilakoski
Tutkija, Tampereen yliopisto

keskustele >>


www.nuorisotutkimusseura.fi | webmaster@kommentti.fi