Netti kuuluu nuorille
Vielä viime vuosikymmenellä ihmiset tutustuivat toisiinsa pääsääntöisesti niiden sosiaalisten verkostojen kautta joita heillä oli tai sattumanvaraisesti siellä missä liikkuivat fyysisesti. Tänään lukiolaisista 50 prosenttia on tavannut nettituttuja "tosielämässä" (Toinen Elämä -hankkeen alustavia lukuja). Muutos perinteisestä "tosielämästä" virtuaaliseen on ollut nopeaa ja muutoksen parhaiten omaksuneet ovat lapsia ja nuoria.
Aikuisten etsiessä nuorille itsestään selviä totuuksia selvitysten ja kyselyiden avulla nuoret elävät verkossa niin kuin parhaaksi katsovat. He valistavat toisiaan netiketistä, nettiturvallisuudesta ja uusista ilmiöistä. Internetin kieli ja ilmiöt vaihtuvat kiivaaseen tahtiin, ja kasvattajan saatua selville mikä on kahden kilon siika on juttu jo vanhentunut. Internet kuuluu nuorille, ja nuorten "nettimeemit" ohjaavat kaupallisten ja sosiaalisten muotojen kehitystä. Jos nuoret viihtyvät sivustolla, joka tarjoaa mahdollisuuden valokuvien lataamiseen, oman profiilin luontiin ja kommentointiin, on jokaisen verkkopalvelun kehityttävä tarjoamaan vastuullisesti nuorten haluamaa toiminnallisuutta tai tyytyä pienempiin kävijämääriin.
Kouluterveyskyselyn mukaan noin 64 prosenttia lukiolaisten vanhemmista tietää aina missä heidän lapsensa viettävät viikonloppunsa, mutta vain reilu 10 prosenttia (Toinen Elämä) tietää aina mitä heidän lapsensa tekevät netissä. Kasvattajille ja medialle netti näyttäytyykin pelottavana pahan lähteenä. Pelko tuntematonta kohtaan vaikeuttaa myönteisten asioiden löytämistä; ratkaisukeinoina ehdotetaan sisällönsuodatusta, lapsilukkoja ja sensuuria. Syytä ikäviin asioihin haetaan yhteiskunnasta, poliisista ja viranomaisista sen sijaan että istuttaisiin nuoren viereen ja pyydettäisiin henkilökohtaista ohjausta netin käytössä, puolin ja toisin.
Nuoret kokevat internetissä koko elämän kirjon. Netin kautta löydetään ystäviä, opitaan uutta ja jaetaan niin hyvät kuin huonotkin kokemukset. Ikävistä asioista puhutaan lähinnä kavereille, sillä niin nurinkurista kuin se onkin, nuoret haluavat suojella vanhempiaan netin järkyttäviltä materiaaleilta. Eläinrääkkäysvideot, teloitukset, väkivalta ja porno ovat nuorten yleisimpiä vastauksia kysymykseen "Mitä järkyttävää olet nähnyt". Kun vanhemmat eivät tunne tätä maailmaa tai jos nuoret eivät luota vanhempien kykyyn suhtautua nettiin asiallisesti, joutuvat he käsittelemään materiaalin aiheuttamia tunteita ja ajatuksia yksin.
"Viestintäministeri Suvi Lindénin mukaan lasten ja nuorten mediavalmiuksien parantaminen on pikaisesti nostettava poikkihallinnolliseksi kärkihankkeeksi. Myös viranomaisten valvonta, neuvontapalvelut sekä vapaaehtoisjärjestöjen ja vanhempien läsnäolo on ulotettava netin kohtaamis- ja ajanviettopaikoille. " (Viestintäministeriö 2.10.2008)
Itse nostaisin kärkihankkeeksi vanhempien ja muiden kasvattajien mediavalmiuksien parantamisen. Ruotsissa tehdyn raportin mukaan lapset ovat huolissaan vanhempiensa tavasta käyttää nettiä. Äidin nettiriippuvuus, perheen isän pornon surffaus tai chattailu vieraiden naisten kanssa syövät pohjaa vanhempien uskottavuudelta mediakasvattajina. Nuori joutuu ikävään välikäteen törmätessään isänsä romanttiseen kirjeenvaihtoon jonkun muun kuin äidin kanssa.
Onneksi nuorilla on entistä parempi mahdollisuus saada apua ongelmiin luotettavilta aikuisilta myös netin välityksellä. Koska viranomaisia ja auttavia tahoja löytyy internetistä kuitenkin vielä vähän, löytävät nuoret avun ongelmiinsa ensisijaisesti keskustelupalstoilta (Toinen Elämä). Jonkun verran apua haetaan myös nettiterkkareilta, mutta muita ammattiryhmiä nuoret eivät vielä netistä löydä, vaikka yhä useampi viranomaistoimija tarjoaa palveluitaan myös netin välityksellä juuri niillä foorumeilla, joilla nuoret viettävät aikaansa. Lindénin kannanoton toinen lause antaakin mielestäni hyvää lisäpontta aikuisten ja viranomaisten nettitoiminnan lisäämiselle.
Netti ei kuitenkaan toimi samalla tavalla kuin perinteiset auttamispalvelut. Lastensuojelun, päihdetyön, poliisin ja terveyspalveluiden on hyväksyttävä se, että netissä halutaan asioida nimettömänä. Kuntarajat ovat merkityksettömiä, asiakassuhteet usein lyhytkestoisia ja työn luonne ehkäisevää. Lisäksi työtapojen muutos edellyttää uusien, joskus vaikeidenkin asioiden, oppimista. Tällä hetkellä työn luonteen muuttuessa päivittäin tärkeää ei olekaan vain se, mitä työntekijä osaa, vaan se mitä hän on valmis oppimaan. Muutosvastarinnalla eivät Jokelan ja Kauhajoen kaltaiset tragediat esty, vaan sillä että nuoret saavat tarvitsemaansa aikaa ja ohjausta vanhemmiltaan tai muilta turvallisilta aikuisilta.
Tommi Tossavainen
Toinen Elämä -hanke
Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama Toinen Elämä -hanke selvittää lasten ja nuorten virtuaalisen elämän vaikutuksia "todelliseen" elämään. Hankkeen työntekijä Tommi Tossavainen myös kouluttaa aiheesta omalla toiminimellään.
Lisätietoa: www.toinenelama.fi
