Rooliristiriitoja ja tutkimuseettisiä ongelmia
Olen tekemässä Humanistiseen Ammattikorkeakouluun opinnäytetyötä opiskelijoiden vaikuttamisesta ammattikorkeakoulussa. Aineiston opinnäytetyöhöni saan suuntaumisprojektina pitämästämme kirjoituskilpailusta Ammattikorkeakouluopiskelijan Ääni, jonka avulla keräsimme opiskelijoiden vaikuttamiskokemuksia. Yksi pohdinnan arvoinen eettinen kysymys opinnäytetyöni osalta on se, miten pystyn objektiivisesti tutkimaan aihetta, kun kohderyhmänäni ovat ammattikorkeakouluopiskelijat ja itse kuulun luonnollisesti tähän kohderyhmään. Tämä tarkoittaa sitä, että minun on päästävä irti opiskelijan roolista ja tarkasteltava vastauksia ulkopuolisen näkökulmasta kuitenkin tuomalla samalla mukaan ajatukset, joita kokemukset opiskelijana nostavat esille. Seuraavassa pohdin ongelman esiin nostamia kysymyksiä sekä esittelen niihin mahdollisia ratkaisuja.
Mitä on luotettava tutkimus?
Luotettavalta tutkimukselta oletetaan perinteisesti objektiivisuutta, kriittisyyttä, autonomisuutta ja edistyvyyttä (Karjalainen ym. (toim), 2002, 37). Tutkimuksen tulee siis olla mahdollisimman totuudenmukaista ja informatiivista, irti tutkijan omista subjektiivisista kokemuksista, julkista ja avointa, kyseenalaistettavissa, riippumatonta tieteen ulkopuolisista mahdeista (kuten mediasta) sekä edistyvää, eli sen tulee etsiä jatkuvasti ja luovasti uusia totuuksia sekä eliminoida mahdollisia virheitä (mt., 37). Kun vertaan näitä oletuksia omaan tutkimukseeni, suurimmat ongelmat tulen kohtaamaan juuri objektiivisuuden haasteen edessä. Olisi tutkimuksen luotettavuuden kannalta varmasti tärkeää, että luen alun perinkin vastaukset varauksetta ja yritän pyrkiä siihen, että vastauksia analysoitaessa omat asenteeni ja mielipiteeni eivät vaikuta siihen, millä tavalla kirjoituksia tulkitsen. Kirjoituskilpailun vastauksia lukiessa mieleen saattaa kuitenkin väistämättä nousta omia kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista, kuten esimerkiksi asenteissa opiskelijajärjestöä kohtaan tai vaikkapa mielipiteitä tietyistä toimintatavoista.
Tutkimuksen kvalitatiivisen luonteen vuoksi tulen välttämättä lähestymään tutkimuskohdettani subjektiivisesti, sillä jokainen teksti edustaa yhden ihmisen kokemusta, josta tietenkään ei voi millään vetää yleisiä johtopäätöksiä. Kirjoitukset ovat loppujen lopuksi yhden ihmisen kokemuksia ja mielikuvituksen tuotetta, ja erilaisten totuuksien etsiminen monipuolisesti variaatioiden ja tilanteiden peruslogiikkojen vertailemisen kautta ovat analyysin peruslähtökohtia (Eskola, 1998, 334–335). Tämä nostaa esille sen ajatuksen, että en edes voi olettaa, että kohderyhmän kokemukset olisivat millään tavalla omieni kaltaisia tai edes ne kontekstit, joissa tapahtumat on koettu. Kirjoitusten sosiaaliset ja kulttuurisidonnaiset taustat voivat olla täysin erilaisia omiini verrattuina.
Opiskelijan ammattieettiset ongelmat
Toisaalta tutkijalle ei välttämättä ole pahaksi tuntea hyvin kohderyhmänsä; sen peruslähtökohtien tunteminenhan on yksi tärkeimmistä vaatimuksista, joita tutkija kohtaa. Jos kuitenkin alan leikitellä opiskelijan roolillani, vastaan tulee joitakin ristiriitoja, joita mahdollisesti kohtaan tekstejä analysoidessani. Opiskelijana kohtaan tavallaan ammattieettisiä ongelmia, sillä karkeasti arvioituna opiskelu on tämänhetkinen ammattini. Kolme tavallisinta ammattieettistä ongelmaa ovat roolieriytymisen ongelma, kollektiivisen vastuun ongelma ja kollegiaalisuuden ongelma (Karjalainen ym. 2002, 88). Ensimmäinen ei välttämättä nouse esille tutkimusta tehdessäni. Kollektiivisen vastuun voisi ajatella tarkoittavan minun kohdallani sitä, miten suhtautua vastauksiin ja esittää kehitysehdotuksia opiskelijavaikuttamiselle, kun itse olen opiskelijana vastuussa myös siitä, millä tolalla opiskelijavaikuttaminen on. Myös näistä viimeinen, kollegiaalisuuden ongelma, asettaa haasteen siitä, onko minun eettisesti oikein arvioida opiskelijoiden toimintaa ja esittää sille parannusehdotuksia, kun samalla itse kuulun kyseiseen kohderyhmään. (Mt., 89–90.) Onko tavallaan tekopyhää arvioida opiskelijavaikuttamista ja esimerkiksi voivotella opiskelijoiden huonoa osallistumista, jos itse kuitenkin saatan olla osasyynä siihen, miten asiat ovat? Voinko vastata edelliseenkään kysymykseen esimerkiksi sillä, että ”enhän minä kuitenkaan yksin osasyynä ole, kun tuskin yksi ihminen siihen vaikuttaa”, jos juuri tuo syy on esimerkiksi syynä siihen, miksi opiskelijoiden vaikuttaminen vähäistä? Minun pitäisi siis ratkaisuna tähän pystyä eriytymään roolistani. Vaikka kyse on juuri opinnäytetyöstä, tulee minun ajatella itseni aihetta tutkivana henkilönä mieluummin kuin opiskelijana, jolla on itsellä sanottavaa myös aiheeseen. Vastaavanlaisen mielipiteideni käsittelyn voin jättää pohdintaan, mutta itse aineistoa käsiteltäessä minun yritettävä vältellä opiskelijaroolini ääntä.
Kansalaisvaikuttaminen arvovapaana tutkimusaiheena?
Tästä voisi johtaakin ajatukseen ja ihanteeseen tutkijan arvovapaudesta. Minun on tutkijana pyrittävä siihen, että olen vapaa tutkimusta tehdessäni esimerkiksi omista henkilökohtaisista mieltymyksistäni sekä olettamuksista siitä, millaista on hyvä elämä ja millainen oikeudenmukainen yhteiskunta (Karjalainen ym. 2002, 102). Koska aiheena on kansalaisvaikuttaminen, välttämättäkin esiin nousevat myös omat asenteet tiettyjä yhteiskunnallisia asioita kohtaan opiskelijan roolin mukana tuomien oletusten lisäksi. Omat olettamukset ja mielipiteet siitä, millaista esimerkiksi opiskelijavaikuttamisen pitäisi olla ja millainen vaikuttaminen on hyvää, tulisi jättää aineistoa analysoitaessa taka-alalle. On haastavaa käsitellä vahvoja mielipiteitä ja luoda niiden pohjalta luotettava tutkimus, joka ei liikaa pyri tuomaan esille mielipiteitä ja vaikuttamaan lukijoidensa mielipiteisiin.
Edellä olen siis käsitellyt muutamia tutkimuseettisiä ongelmia, joita tulen kohtaamaan tutkimusaineistoni ja kohderyhmäni osalta. Tutkimusetiikka on laaja alue, jonka kautta oman tutkimuksen eettisyydestä voisi helposti saada aikaan oman tutkimuksen. Keskityinkin kirjoituksessani siihen ongelmaan, joka nousee, kun kyse on kohderyhmästä, johon tutkija myös itse kuuluu. Uskon pystyväni välttämään stereotypioita ja rooliristiriitoja tiedostamalla ne sekä pitämällä mieleni avoinna tutkimusaineistolleni ja siitä esiin nouseville teemoille. On kuitenkin haastavaa käsitellä aihetta, joka on niin lähellä itseäni: välttämättäkin tulen kohtaamaan ajatuksia, joihin minulla on omat vahvat mielipiteeni. Yhtä haastavaa on kehitysehdotusten esittäminen, joista minulla valmiiksi on jo mielipiteeni ja joita tekstit omalta osaltaan tukevat. Täytyy yrittää lähestyä tekstejä yksittäisinä ajatuksina ja kokemuksina, joilla on omat persoonalliset lähtökohtansa ja jotka ovat osa erilaisista konteksteista lähtöisin olevien yksittäisten opiskelijoiden ajatuksia. Uskon, että aineiston pohjalta syntyy mielenkiintoinen tutkimus, joka saattaa avata uusia keskusteluja siitä, millaista opiskelijavaikuttaminen tällä hetkellä on ja mitä sen eteen pitäisi tehdä.
Lähteet
Karjalainen Sakari & Launis, Veikko & Pelkonen Risto & Pietarinen Juhani (toim.) (2002) Tutkijan eettiset valinnat. Helsinki: Gaudeamus.
Eskola Jari (1998) Eläytymismenetelmä sosiaalitutkimuksen tiedonhankintamenetelmänä. Tampere: TAJU.
Hirsjärvi Sinikka & Hurme Helena (2001) Tutkimushaastattelu, Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.
Susanna Ågren
yhteisöpedagogiopiskelija
Humanistinen Ammattikorkeakoulu
