Nuoret kansainvälisillä politiikan areenoilla

Leonardo Custódio writes that in the Rio de Janeiro's slum youth can be paradoxically discriminated if they refuse criminal life and leave the favela for better job and educational opportunities.

Kenenkään, joka haluaa päästä kansanedustajaksi, ei kannata sotkea itseään europolitiikkaan. Missään Euroopan unionin jäsenmaassa ei arvosteta europolitiikan tekemistä. Erityisen alhaalla kiinnostus osallistua eurooppalaiseen päätöksentekoprosessiin on maissa, joissa ei ole käytössä listavaalit.

Sofia Laine, teksti & Laura Oja, valokuvat

”Me kaikki halutaan merirosvoiksi. ”Somalian rannikkovartiostossa” on huikeat mahdollisuudet rikastua: aion tehdä vain kaksi keikkaa, koska sillä elän hyvin loppuelämäni. Voin opiskella, kouluttautua ja elättää perheeni.”

Nuoriso-aiheisessa työryhmässä kansainvälisen sosiologiajärjestön ISA:n maailmankongressissa Göteborgissa heinäkuussa 2010 pohdittiin yhteisöihin kuulumista, kansalaisuutta ja kommunikaatiota.

Internet ja erityisesti verkkomedian sosiaalinen käänne ovat puhuttaneet paljon viime vuosina. Miten erilaiset verkkopalvelut vaikuttavat lapsiin? Kuinka aikuisten tulisi suhtautua nuorten netin käyttöön? Huoli on varmasti ainakin osittain perusteltu joskaan ei sinällään kovin uusi ilmiö. Aikana jolloin radio ja televisio edustivat uusinta uutta oltiin kovasti huolissaan niiden vaikutuksista lapsiin.

Havahdun lauantaiaamuna kello kymmenen helikopterin propellien huminaan. Nousen nopeasti ylös sängystä ja katson hätääntyneesti ikkunasta alas: en kai ole nukkunut pommiin? Joko ne ovat täällä? Helpottuneena huomaan ettei uusnatseja näy vielä missään. On aika nousta ylös ja siirtyä parvekkeelle.

The most recent experience of the European-wide co-operation of the youth sector, where more than 60 youth workers, youth researchers and youth policy makers from various European countries worked alongside, catalysed to think what these meetings actually are all about. Is this how the Europe teaches itself the European youth policy issues? Or is this how participants learn how to work internationally, to build common European-wide ground in youth policy, to share ideas and network, to learn to be productive in the teamwork when every participant have very different story to tell?

Matkamme alkoi torstaina 10. joulukuuta viideltä iltapäivällä Helsingin rautatieasemalta. Kyydin oli järjestänyt Vasemmistonuoret. Neljässä täydessä bussissa matkaan lähti myös vihreitä nuoria, Maan ystäviä ja sitoutumattomia Kööpenhaminaan ilmastokokoontumiseen haluavia ihmisiä. Vasemmistonuorilla oli ollut ennen matkaa oma tapaamisensa mieltä osoittamaan lähteville, ja itse osallistuin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton vastaavaan tapahtumaan. Tapaamisessa Suomen Greenpeacen ilmastovastaava kertoi Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluiden merkityksestä sekä tämän hetkisestä tilanteesta. Meille kerrottiin myös mielenosoitukseen osallistumisesta ja siitä, mitä siinä pitää ottaa huomioon. Tämän mielenosoitusmatkan 10.–15.12.09 tapahtumia käyn tässä kirjoituksessa läpi.

How do you gather unbiased data? How can researchers influence youth policy? How do you use your findings? Do they (the youth researchers) think that they can change the world? Do youth researchers do enough to change these sometimes indifferent attitudes towards EU politics?

Ennen vanhaan, neuvostovallan aikaan, suomalaiset menivät lomalle Gruusiaan. Järkemme meni tuolloin lomalle Gruusiaan samalla kun alueen elämä soitteli bluesiaan. Nykyisin menemme matkalle Georgiaan. Vallan vaihtumisen myötä venäjänkielisen sijaan ryhdyttiin käyttämään georgian omaa ikivanhaa kieltä omine kirjainmerkkeineen. Maan pääkaupunkia Tbilisiä venäläiset kutsuivat nimellä Tiflis, joka on heille helpompi ääntää, mutta joka viittaa koko hallinnolliseen alueeseen. Suomen ulkoministeri Stubb kertoi TV-uutisille taannoin käyneensä Tifliksessä, mikä ei varmaankaan ollut poliittinen teko vaan ilmaus ulkoministerin omintakeisesta huumorista.