Kirjoituksia sateenkaarinuoruudesta

Riikka Taavetti: ”Olis siistiä, jos ei tarttis määritellä…” – kuriton ja tavallinen sateenkaarinuoruus Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja 81 & Seta-julkaisuja 24, 2015. (PDF, sisältää videokuvaa, koko 20 Mt)

Eräs sateenkaarinuori avautuu äidilleen kariutuneesta ihmissuhteestaan. Äiti järkyttyy, mutta ei suinkaan lapsensa kohtaamasta surusta, vaan seurustelukumppanin sukupuolesta. Lopulta heidän välinsä viilenevät. Myöhemmin, toistuvasti, sateenkaarinuori löytää äitinsä keittiöstä valokuvien ääreltä itkemästä.

Toisin kuin edellinen esimerkki saattaa antaa ymmärtää, Riikka Taavetin tutkimuksen ”Olis siistiä, jos ei tarttis määritellä” – kuriton ja tavallinen sateenkaarinuoruus (2015) lainaukset sateenkaarinuorten antamista vastauksista Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushankkeeseen eivät ole kauttaaltaan yhtä dramaattisia. Moni ulostulo saa onnellisen lopun, kuten tapauksessa, jossa isä juoksulenkin yhteydessä toteaa homoudestaan hiljattain kertoneelle lapselleen, että lapsen terveys on pääasia, ei se, kenestä hän pitää.

Hyvinvoiva sateenkaarinuori on Nuorisotutkimusseuran ja Setan yhteinen, ja samalla aineistonsa laajuudelta että käsitellyiltä teemoiltaan ainutlaatuinen tutkimushanke, jossa on selvitetty seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointia eri näkökulmista. Aineistoa kerättiin niin kyselylomakkeiden, kirjoituskeruun kuin vertaistutkijaryhmien avulla. Sama aineisto toimii lähdeaineistona sekä laadulliselle että määrälliselle tutkimukselle. Riikka Taavetin tutkimus muodostaa tutkimushankkeen laadullisen osan. Määrällisestä osasta ilmestyi Katarina Alangon kirjoittama julkaisu vuonna 2013 (verkkojulkaisuna suomeksi 2014).

Riikka Taavetti hyödyntää aineistoa ilahduttavan laaja-alaisesti. Yhtäältä tutkimustekstin oheen liitetyt lainaukset tarjoavat sateenkaarinuorille puheenvuoron, toisaalta ne luovat ainutlaatuisen näkymän seksuaalisuuden moninaiseen kirjoon. Seksuaalisuus on mitä on, yhdellä yhtä, toisella toista. Sadalla ihmisyksilöllä on sata erilaista seksuaalisuutta.

Tutkimustuloksista paljastuu myös yllättäviä kokemuksia. Joskus sateenkaarinuoret kohtaavat nurinkurisesta ajattelusta johtuvaa syrjintää, jossa ongelmaksi nimetään itse nuoret, ei niinkään yhteisö tai yhteiskunta, kuten seuraava esimerkki osoittaa.

Eräs tutkimukseen vastannut sateenkaarinuori kertoo kokemuksistaan yläasteella, jossa opettajat olivat päättäneet, ettei hän saa kulkea käsikkäin tyttöystävänsä kanssa koulun alueella. Kieltoa perusteltiin sillä, että pariskuntaa saatetaan kiusata. Koulun heteropareille tällaista käytäntöä ei kuitenkaan ehdotettu.

Mikä opettajien perimmäinen tarkoitus oli, sitä on vaikea lähteä arvailemaan. Ilmeistä on kuitenkin se, että vastaavien kieltojen kautta sateenkaarinuoren annetaan ymmärtää, että opettajien ja muiden oppilaiden mielestä hänen seurustelusuhteessaan on jotakin ei-hyväksyttävää. Pahimmassa tapauksessa nuoren seksuaalisen suuntautumisen demonisointi sekä yhteisön että vanhempien taholta voi johtaa seksuaalipakolaisuuteen: sateenkaarinuori kokee olevansa pakotettu muuttamaan omilleen turhankin varhain. Usein uusi koti löytyykin sallivammista kaupungeista.

Riikka Taavetin tutkimuksen panos Hyvinvoiva sateenkaarinuori -hankkeeseen on vastaansanomattoman arvokas. Taavetin julkaisussa esiteltävät tutkimustulokset hyödyntävät paitsi sateenkaarinuorten kanssa työskenteleviä myös sateenkaarinuoria itseään. Julkaisu tarjoaakin työkaluja monille, kuten opettajille, terveydenhuollon ammattilaisille, urheiluharrastusten piirissä työskenteleville, seurakuntatyöntekijöille, sateenkaarinuorten läheisille tai vaikkapa muille nuorille. Kirjailijoilta sateenkaarinuoret kaipasivat fiktiota, joka tarjoaisi positiivisen sateenkaariaikuisuuden malleja.

Sateenkaarinuorten omat kokemukset ja niistä kertominen lisäävät eksplisiittistä tietoa ja ennen kaikkea myötätuntoa – ne mallintavat sateenkaarevuutta ymmärrettävään muotoon. Parhaimmillaan tutkimuksessa esitetyt kuvaukset ovat löytöretkiä minuuteen. Itsensä hyväksyminen on paljon tärkeämpää kuin se, että pyritään täyttämään muiden odotukset.

Jarkko Volanen
Kirjoittaja opiskelee kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa.