Vuosisataisia vaikeuksia

Anu Gretschel & Tomi Kiilakoski (toim.) Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa.  Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 2012. Julkaisuja 118.

Demokratiaoppitunti käsittelee lasten ja nuorten osallisuutta suomalaisissa kunnissa 2010-luvun alussa. Yhtenä teemana on lasten ja nuorten kansalaistoiminta, jonka perusteet ovat hiljalleen kehittyneet nykytilaansa viimeisen parin vuosisadan aikana.

Alkuun yhdistystoiminta oli lähinnä kaupunkien säätyläistön ja porvariston hupia, kuten esimerkiksi ensimmäiset vapaamuurariloosit 1700-luvun lopulla. Rahvaaseen nämä yhdistykset olivat kosketuksissa enintään hyväntekeväisyystyön kautta.

1870-luvulle tultaessa seuratoiminta kosketti ensimmäistä kertaa maan enemmistön muodostanutta suomenkielistä maalaisrahvasta. Silloinen raittius- ja nuorisoseuratoiminta nähtiin työvälineenä köyhempien kansanluokkien ja työväestön kansalaiskasvatukseen.

Raittiusliikkeestä siirryttiin 1900-luvun alkuvuosina joukolla työväenyhdistyksiin. Näin tapahtui reilussa sadassa vuodessa yhdistystoiminnan siirtyminen yläluokan huvista koko kansaa koskettavaksi asiaksi.

Miltä 1800-luvun loppupuolen kansalaiskasvatukseen tähdännyt seuratoiminta on näyttänyt sen ajan työläisen tai talonpojan silmin, en osaa arvioida. Sen sijaan tiedän, miltä nuorten kansalaistoiminta on näyttänyt Suomen suurimmassa kunnassa 1990- ja 2000-luvuilla tavallisen nuoren näkökulmasta.

Vaikuttamista koulussa

Ensimmäiset vaikuttamiseksi tiedostamani muistot ovat peräisin ala-asteelta. Lama ja pahimmat säästöajat olivat juuri menneet ohi. Koulumme oli saanut määrärahan tilojen kehittämiseksi ja me oppilaat saimme päättää, mihin rahat käytettäisiin.

Luokassa tehtiin erilaisia ehdotuksia, ja lopulta voittajaksi valikoituivat uudet leikkitelineet pihalle. Asia meni kaiketi seuraavaksi oppilaskunnan käsiteltäväksi, jossa lopullinen päätös leikkitelineistä ilmeisesti tehtiin. Lopputulemana koulun pihaan ilmestyi seuraavan kesäloman aikana uusi leikkiteline keinuineen.

Tämä on ainoa muistikuvani peruskoulun oppilaskunnasta. Nuorisovaltuustojen olemassaolo minulle selvisi taas vasta yläasteen aikana Hartolassa asuneen kaverin ansiosta. Nuorisovaltuusto kuulosti todella hienolta paikalta ja ihmettelin, mahtaako Helsingissäkin olla vastaavaa.

Aktiiviseksi kansalaistoimijaksi kasvoin lukiossa, mistä suurin ansio kuuluu koulun erittäin opiskelijamyötämieliselle ilmapiirille. Koulussa kannustettiin osallistumaan ja järjestämään erilaista kerhotoimintaa. Opiskelijoiden toiveille ja ehdotuksille oltiin aina avoimia.

Päädyin koulun lehden toimittamisen lisäksi järjestämään toimintaa neljään eri kerhoon. Parhaiten koulun suhtautumista kuvaa tilanne, jossa tarvitsimme Go- ja Xianggi-kerholle ilmoitustaulutilaa tapahtumamainoksia ja pistepörssiä varten. Menin esittämään asian rehtorille ja seuraavaksi hän omin käsin raivasi kellarikerroksesta kerhotilan läheltä ilmoitustaulun tyhjäksi käyttöömme.

Nuorten osallisuus on usein ylhäältä johdettua

Kun peilaan kansalaistoiminnan kehitystä 1800-ja 1900-luvuilla tai omia kokemuksiani nuorena Demokratiaoppitunti-teoksen luomaan kuvaan, en voi olla havaitsematta yhtäläisyyksiä.

Nuorten osallisuus on usein ylhäältä päin johdettua, eikä se tapahdu nuorten omilla ehdoilla. Nuoret eivät myöskään tiedä omia vaikutusmahdollisuuksiaan tai ne näyttäytyvät kaukaisina.

Kriittinen tekijä on virkamiesten ja päättäjien suhtautuminen nuoriin ja heidän ehdotuksiinsa. Siellä missä nuoria kuunnellaan ja heidän aloitteensa otetaan vakavasti, asiat ovat hyvin.

Toisaalla kuilu päättäjien ja nuorten välillä on kuin kuilu porvarin ja työläisen välillä 1800-luvun puolivälissä, jolloin kukaan tehtaanomistaja ei olisi tosissaan suhtautunut työläisen puheisiin virkistysseminaareista ja viiden päivän työviikosta. Mutta niin ne ajat muuttuvat. Eikä meidän pitäisi elää enää 1800-luvulla.

Mikko Virta
Kirjoittaja on poliittisen historian opiskelija Helsingin yliopistolla ja Tutkain-lehden päätoimittaja.

Lue myös nämä kaksi lukukokemusta Demokratiaoppitunnista:
Hanna-Kaisa Hämäläinen: Oppitunti aikuisille
Laura Luoto: Kunta kouluun