Luottamus

Sami Myllyniemi (toim.): Monipolvinen hyvinvointi. Nuorisobarometri 2012. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 127, verkkojulkaisuja 53. Hybridit. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 46.

Vuoden 2012 Nuorisobarometrin teemana ovat sukupolvisuhteet. Tutkimusta on laajennettu siksi nuorista heidän vanhempiinsa. Näin nuorten hyvinvointia voitiin tarkastella ylisukupolvisuuden näkökulmasta. Barometriin haastateltiin 1902 iältään 15–29-vuotiasta nuorta ja 597 vanhempaa. Laajennus on nuorisotutkimuksessa ainutlaatuinen.

Nuorten hyvinvointia tutkitaan muun muassa sosiaalisen luottamuksen kautta. Sillä tarkoitetaan tässä tapauksessa luottamusta ennalta tuntemattomaan vieraaseen ihmiseen. Koulutettu nuori luottaa muihin kouluttamatonta enemmän. Sekään ei ole yllättävä tutkimustulos, että suuret tuloerot vähentävät sosiaalista luottamusta. Huonotuloiset olettavat hyvätuloisia helpommin, että muut käyttävät heitä hyväksi.

Entä koulutetut nuoret, jotka ovat kuitenkin taloudellisesti tiukoilla? Heitäkin riittää nykyään. He voivat olla sosiaalisesti luottavia, mutta institutionaalisesti sitäkin epäluottavampia, jos he joutuvat koulutuksesta huolimatta toistuvasti sorretuksi työmarkkinoilla.

Matti Kortteisen ja Marko Elovainion artikkelissa kuvataan epäluottavaa ihmistä, joka näkee kaikkialla oman edun tavoittelijoita. Jokainen uusi takapakki vahvistaa oletusta, että ”taas kusetettiin”. Tämän takia suhde muihin on lähtökohtaisesti vihamielinen – mikä puolestaan lisää torjuntaa ja huonoa kohtelua. Epäluottava ihminen voi todentaa mustan teoriansa maailmasta ja ihmisistä kerta toisen jälkeen oikeaksi. Negatiivista kierrettä ei pidä kuitenkaan sälyttää vain yksilön niskoille. Muiden ihmisten halailu ei myöskään ratkaise ongelmaa, joka on saattanut syntyä siitä, että luottamuksen rakentumisen edellytyksiä on systemaattisesti tuhottu eriarvoistamisen kautta.

Sosiaalisesti epäluottava ihminen voi myös menestyä, jos hänen yhteiskunnallinen asemansa on vakaa, Kortteinen ja Elovainio huomioivat. Oletus muiden läpikotaisesta itsekkyydestä antaa mallin omille toimintavoille tyyliin ”näin maailma näköjään makaa, miksen siis minäkin”. Jos muita kohtaan tunnetusta epäluulosta on itselle hyötyä ja sen voimalla etenee vaikka työpaikalla, miksi niin ei toimisi. Tällaista kyynistä havaintoa ei löydy nykyisistä hurskastelevista, tiimityötä hehkuttavista johtamisopeista.

Politiikka perustuu ainakin jonkinasteiseen luottamukseen muihin. Barometrin mukaan nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on voimistumassa. Nykynuoret ovat kiinnostuneita politiikasta, mutta sekä ”kiinnostus” että ”politiikka” ovat tässä tapauksessa tulkinnanvaraisia. Nykynuorten poliittisuus ei jäsenny parlamentaarisen politiikan, äänestäminen, puolueet, järjestöt, yms. kautta, eikä kiinnostuksen määrästä voi päätellä sen laatua tai intensiteettiä. Sitä kuitenkin on.

Nuoret osaavat myös varsin hyvin sijoittaa itsensä oikeisto–vasemmisto-akselille. Ja – tämä on yksi barometrin pääväittämiä – nuoret seuraavat useimmiten vanhempien poliittisia jälkiä. Vaikka toisinaan julkisuudessa esiintyy suorastaan stereotypiana oletus, että kapinointi kuuluu nuoruusikään, ei oletus selvästikään päde yhteiskunnallisiin ja maailmankatsomuksellisiin kantoihin, Tuukka Tomperi kirjoittaa artikkelissaan.

Barometrin tutkimustulos, jonka mukaan politiikasta kiinnostuneiden nuorten kotona keskustellaan paljon politiikasta, käy järkeen. Poliittisesti virittäviä keskusteluja käydään millaisessa perheessä tahansa. Vanhempien tulo- tai koulutustaso ei ole niiden esteenä.

Ehkä joskus selvitetään myös se, millä tavoilla ja argumenteilla kodeissa politiikasta keskustellaan. Ruokitaanko keskusteluissa epäluottamusta muita, vaikkapa erivärisiä tai sosiaalisesti alempiarvoisia ihmisiä vai epäoikeudenmukaiseksi koettua yhteiskunnallista järjestystä kohtaan? Entä opetetaanko kotona, että vain itseensä voi luottaa vai sitä, että joskus pitää ottaa riski ja laskea muiden varaan?

Jotain voi ehkä päätellä siitä barometrin huomiosta, että nykynuoriso on aiempaa vasemmistolaisempaa.

Herman Raivio
FM, vapaa kirjoittaja

Nuorisobarometri 2012 verkossa.