”Heidän tietonsa siirtyy minun ruumiiseeni”

Kun he saapuvat, ei heillä useinkaan ole mukana muuta kuin kehonsa. Kehonsa muistissa he kantavat traumojaan: pelkoa, väkivaltaa, hengenuhkaa, jopa kidutuskokemuksia. Kun kaikki on epävarmaa, muuttuu liike katkonaiseksi. Vain vahvimmat selviytyvät tänne asti: nuoret aikuiset, useimmiten miehet – joskus kokonaiset perheet. Lapset ovat usein seuranneet vierestä vanhempiensa pahoinpitelyä – tai toisinpäin.

Koreografi ja tanssitaiteilija Hanna Brotherus on keväästä 2011 työskennellyt Kansallisteatterin kiertuenäyttämön Vastaanotto-projektissa, jonka osana on järjestetty työpajatoimintaa Kyläsaaren vastaanottokeskuksessa. Kuten Kansallisteatterin kotisivulla kerrotaan: ”Kyläsaaren turvapaikanhakijoista koottiin neljä ryhmää: naisten ja miesten ryhmä sekä kaksi lasten ryhmää. Ryhmissä tehtiin sanattomia ilmaisuharjoitteita, laulettiin sekä tanssittiin yhdessä turvapaikanhakijoiden kanssa. Kevään työjakson tarkoituksena oli paitsi tehdä taiteellinen interventio vastaanottokeskuksiin, myös kerätä haastattelumateriaalia, jonka pohjalta syntyivät esitykset Paperiankkuri ja Paperisilta.” Paperiankkuri sai ensi-iltansa 12.10.2011 ja se lähetettiin suorana lähetyksenä Yle Teemalta sekä Yle Areenalta. Paperisillan ensi-ilta on Kyläsaaren vastaanottokeskuksen asukkaille 6.12.2011, ja se vierailee vuoden 2012 aikana vastaanottokeskuksissa sekä alle 18-vuotiaana Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden ryhmäkodeissa. Produktio on suuressa määrin myös tanssi-liiketerapeuttinen.

Paperiankkurin loppupuolella on ohjaaja-koreografin lyhyt itsereflektio hankkeeseen, jossa käy hienosti ilmi, kuinka kinesteettisen tiedon syntyminen turvapaikan hakijoiden elämästä edellyttää pitkäjänteistä ”kuuntelevaa” asennetta liikkumiseen, herkistymistä tunnustelemaan ja erottamaan erilaisia liikkeen kvaliteetteja (ks. Parviainen 2006, 95): toisen kehon topografian ymmärtäminen edellyttää oman kehon kartoitusta ja kinesteettistä eläytymistä. Turvapaikan hakijoiden kehon topografia on traumatisoitunut, ja tämän liikemateriaalin on Brotherus ansiokkaasti siirtänyt Kansallisteatterin pienelle näyttämölle onnistuneella kinesteettisellä eläytymisellään. Kehon kieli on produktiossa mukana olleiden yhteinen kieli ja se kantaa.

Teos oli mitä suurimmassa määrin poliittinen(kannanotto). Uskoisin, että jokaiselle katsojalle välittyy ymmärrys siitä, että nämä yksilöt lähtevät Eurooppaan, koska ovat kotimaassaan uhattuja, elävät pelon alla, vailla tulevaisuutta. Heille Eurooppa näyttäytyy mahdollisuutena, mutta todellisuudessa suurin osa päätyy Kreikkaan keskitysleirejä muistuttaviin epäinhimillisiin vastaanottokeskuksiin, joissa tapahtuu lähes samanlaisia hirmutekoja kuin lähtömaassa. Kreikka on pulassa. Tämä viesti tulee selväksi, ja jään pohtimaan mitä muuta yhteistä löytyy kyseisen maan talous- ja maahanmuuttopolitiikoista ja niiden käytännön hoidosta.

Kreikan jälkeen on meidän jokaisen katsottava peiliin: ”jos joku hymyilee sinulle kadulla, se ei tarkoita että hän olisi rakastunut sinuun”, opastetaan Paperiankkurissa vastaanottokeskukseen saapuvia. Näemme kuinka rasistit yllyttävät itsensä muukalaisvihaan viinan avulla, oksentavat huutaen ämpäreihin ”go home!”. Irvokasta. Näillä ihmisillä ei ole kotia, he ovat kulkeneet karun matkansa tänne juuri kodin toivossa. He ovat kuulleet, että Suomessa on tasa-arvo miesten ja naisten välillä. He toivovat lapsilleen parempaa elämää. Jos heitä onnistaa, ja he saavat oleskeluluvan, he kohtaavat muukalaisvihamielisyyttä, ja vähän liiankin tutun matkatoverinsa, pelon. Entä suomalainen maahanmuuttopolitiikka ja käytännön byrokratia? Yleisölle näytetään, kuinka vastaanottokeskuksessa paperista kuoriutuu ihminen. Katson tätä liikettä ja mietin, kuinka harvoin näemme todellisen ihmisen ainutlaatuisena kokonaisuutena paperin takaa. Olemme paperikansaa, joka osaa pienentää asiakkaiden elämänhistoriat A4:lle todella taitavasti.

Katsomossa emme liiku vaan olemme liikutettuja.

Sofia Laine

kirjoittaja on Nuorisotutkimusverkoston tutkija ja kehitysmaatutkimuksen jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa

Lähteet
Parviainen, Jaana (2006) Meduusan liike. Mobiiliajan tiedonmuodostuksen filosofiaa. Helsinki: Gaudeamus.