Verkkoyhteisössä yksin vai yhdessä?

Elämme jälkimodernissa maailmassa, jossa nuoret voivat rakentaa itselleen sopivia postmoderneja identiteettejä. Nuorten identiteetti ei ole enää pysyvä, vaan se muuttuu ja sopeutuu yhteiskunnan muutoksiin. Nuoret työstävät identiteettiään suhteessa kulttuuriteollisuuden tarjoamiin malleihin ja ystäväpiirissä kehittyneisiin toimintamalleihin. Oman kaveripiirin ja vertaisryhmien merkitys identiteetin rakentumisessa kasvaa. Kaveripiiri toimii turvallisena turvaverkkona sekä suojana kokeilla ja testata omaa, vielä ehkä vakiintumatontakin ja epävarmaa identiteettiä. Saksalainen nuoriso- ja kulttuuritutkija Thomas Ziehe olettaa, että perheen rinnalle nousee muita vahvoja vaikuttajia, kuten valtiolliset instituutiot ja nuorten omat vertaisryhmät sekä viihdeteollisuuden tavara- ja idolituotanto (Aittola 1999,187–188).

Tietoyhteiskunnan ja uuden teknologian nopean kehityksen myötä on useita nuoriin liittyviä huolenaiheita noussut esiin. Paljon on keskusteltu muun muassa siitä, miten tietotekniikan käyttö rajoittaa ja vähentää nuorten sosiaalisuutta sekä perheen yhteistä kanssakäymistä. On myös puhuttu terveysriskeistä, nuorten liikkumisen vähentymisestä, kielellisestä köyhtymisestä, epätasa-arvosta ja nuorten syrjäytymisestä. Osa näistä peloista on epäilemättä aiheellisia ja juuri sen takia yhteiskunnalta tarvitaan oikeanlaisia poliittisia päätöksiä näiden huolenaiheiden poistamiseen.

Jokelan tapaus puhututti Tampereen Teknillisen Yliopiston Hypermedialaboratorion järjestämässä Yhteisöt ja yhteisöjen muodostus -seminaarissa 8.11.2007 Jokelan tapaus ja sen uutisointi nähtiin eräänlaisena iskuna nuorten suosimia verkkoyhteisöjä ja medioita kohtaan. Nuorten verkkoyhteisöt nähtiin julkisissa keskusteluissa osasyylliseksi tapaukseen ja yhdeksi taustatekijäksi. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että verkko on vain yksi yhteisöjen väline ja ympäristö, missä toimintaa tapahtuu. Ratkaisevampia ovat verkkoyhteisöjen jäsenten arvot ja asenteet sekä se, kuka niitä ohjaa ja kontrolloi.

Sosiaalinen media

Nuoret toimivat omissa verkkoyhteisöissään, joihin vanhemmat eivät pääse tai osaa tulla. Nuoret saavat näin vapauden auktoriteeteista ja instituutioista. Valta on nuorilla, sillä heillä on vapaus ja mahdollisuus toimia verkkoyhteisöissä ilman aikuisten läsnäoloa. Nuorilla ei kuitenkaan välttämättä ole kokemusta oikeasta tai väärästä. Tulisiko verkkoyhteisöissä olla nollatoleranssi, jolloin jokaisen verkkoyhteisön jäsenen velvollisuus olisi valvoa ja puuttua erityisesti negatiivisiin ilmiöihin? Sanomalehti Kalevan artikkelissa Uudet nettiyhteisöt kokoavat 25–35-vuotiaita (2.10.2007) Tampereen yliopiston mediakasvatuksen assistentti Reijo Kupiainen selittää yhteisöjen suosion kasvua niiden valtaa antavalla vaikutukselle. ”Ennen oli massamedia, joka toimii mediasta yleisölle päin. Nyt ihmiset voivat ottaa sisällöt haltuun ja nostaa mediassa esille asioita, jotka ovat heille tärkeitä”, Kupiainen toteaa.

Media nähdään yleisesti välittäjänä. Sillä on keskeinen asema ihmisten arkipäivän elämässä, vietämme keskimäärin 8 tuntia vuorokaudessa medioiden parissa ja siitä ajasta 85 prosenttia (n. 6,5 h) sähköisten medioiden parissa. Uudet mediat mahdollistavat sen, että jokainen pystyy itse tuottamaan materiaalia medioihin, myös anonyymisti. On todettu, että uutiset yleisesti tuottavat ahdistusta ja masentuneisuutta, koska uutiset eivät tarjoa riittävästi ratkaisuja. Voivatko uudet mediat poistaa ja ennaltaehkäistä voimattomuutta, koska nyt käyttäjät pystyvät itse esittämään ratkaisuja ongelmiin?

Yhteiskunnan nopeat muutokset, pärjäämisen ja menestymisen ihanteet sekä yksilökeskeinen arvomaailma heijastuvat nuoriin. Nuoret itse kuvaavat olotilaansa ahdistuksena, pelkona oman osaamisen riittämättömyydestä ja huolena tulevaisuudesta. Lisäksi nuoret mieltävät omilla ajatuksillaan ja vaikuttamismahdollisuuksillaan olevan vain vähän tilaa menestymisen ja kilpailun yhteiskunnassa. Tämän takia on selvää, että nuoret tarvitsevat läsnäoloa, aikaa ja tukea paljon enemmän kuin mitä he nykyaikana saavat. (Kangas & Kuure 2003, 52.)

Jaana Fedotoff, koordinaattori
Mika Pietilä, suunnittelija
Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kansallinen koordinaatio- ja kehittämiskeskus,
Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskus

Lähteet
Aittola, Tapio (1999) Kasvatussosiologian teoreetikot (1. painos). Helsinki: Gaudeamus.
Sanomalehti Kaleva (2.10.2007) Uudet nettiyhteisöt kokoavat 25–35-vuotiaita.
Kangas, Sonja & Kuure, Tapio (toim.) (2003) Teknologisoituva nuoruus. Nuorten elinolot -vuosikirja. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisoasiainneuvottelukunta & Stakes.

Kommentit

Elämme jälkimodernissa maailmassa, jossa nuoret voivat rakentaa itselleen sopivia postmoderneja identiteettejä. Nuorten identiteetti ei ole enää pysyvä, vaan se muuttuu ja sopeutuu yhteiskunnan muutoksiin. Nuoret työstävät identiteettiään suhteessa kulttuuriteollisuuden tarjoamiin malleihin ja ystäväpiirissä kehittyneisiin toimintamalleihin. Oman kaveripiirin ja vertaisryhmien merkitys identiteetin rakentumisessa kasvaa. Kaveripiiri toimii turvallisena turvaverkkona sekä suojana kokeilla ja testata omaa, vielä ehkä vakiintumatontakin ja epävarmaa identiteettiä. Saksalainen nuoriso- ja kulttuuritutkija Thomas Ziehe olettaa, että perheen rinnalle nousee muita vahvoja vaikuttajia, kuten valtiolliset instituutiot ja nuorten omat vertaisryhmät sekä viihdeteollisuuden tavara- ja idolituotanto (Aittola 1999,187–188).

Tietoyhteiskunnan ja uuden teknologian nopean kehityksen myötä on useita nuoriin liittyviä huolenaiheita noussut esiin. Paljon on keskusteltu muun muassa siitä, miten tietotekniikan käyttö rajoittaa ja vähentää nuorten sosiaalisuutta sekä perheen yhteistä kanssakäymistä. On myös puhuttu terveysriskeistä, nuorten liikkumisen vähentymisestä, kielellisestä köyhtymisestä, epätasa-arvosta ja nuorten syrjäytymisestä. Osa näistä peloista on epäilemättä aiheellisia ja juuri sen takia yhteiskunnalta tarvitaan oikeanlaisia poliittisia päätöksiä näiden huolenaiheiden poistamiseen.

Jokelan tapaus puhututti Tampereen Teknillisen Yliopiston Hypermedialaboratorion järjestämässä Yhteisöt ja yhteisöjen muodostus -seminaarissa 8.11.2007 Jokelan tapaus ja sen uutisointi nähtiin eräänlaisena iskuna nuorten suosimia verkkoyhteisöjä ja medioita kohtaan. Nuorten verkkoyhteisöt nähtiin julkisissa keskusteluissa osasyylliseksi tapaukseen ja yhdeksi taustatekijäksi. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että verkko on vain yksi yhteisöjen väline ja ympäristö, missä toimintaa tapahtuu. Ratkaisevampia ovat verkkoyhteisöjen jäsenten arvot ja asenteet sekä se, kuka niitä ohjaa ja kontrolloi.

Sosiaalinen media

Nuoret toimivat omissa verkkoyhteisöissään, joihin vanhemmat eivät pääse tai osaa tulla. Nuoret saavat näin vapauden auktoriteeteista ja instituutioista. Valta on nuorilla, sillä heillä on vapaus ja mahdollisuus toimia verkkoyhteisöissä ilman aikuisten läsnäoloa. Nuorilla ei kuitenkaan välttämättä ole kokemusta oikeasta tai väärästä. Tulisiko verkkoyhteisöissä olla nollatoleranssi, jolloin jokaisen verkkoyhteisön jäsenen velvollisuus olisi valvoa ja puuttua erityisesti negatiivisiin ilmiöihin? Sanomalehti Kalevan artikkelissa Uudet nettiyhteisöt kokoavat 25–35-vuotiaita (2.10.2007) Tampereen yliopiston mediakasvatuksen assistentti Reijo Kupiainen selittää yhteisöjen suosion kasvua niiden valtaa antavalla vaikutukselle. ”Ennen oli massamedia, joka toimii mediasta yleisölle päin. Nyt ihmiset voivat ottaa sisällöt haltuun ja nostaa mediassa esille asioita, jotka ovat heille tärkeitä”, Kupiainen toteaa.

Media nähdään yleisesti välittäjänä. Sillä on keskeinen asema ihmisten arkipäivän elämässä, vietämme keskimäärin 8 tuntia vuorokaudessa medioiden parissa ja siitä ajasta 85 prosenttia (n. 6,5 h) sähköisten medioiden parissa. Uudet mediat mahdollistavat sen, että jokainen pystyy itse tuottamaan materiaalia medioihin, myös anonyymisti. On todettu, että uutiset yleisesti tuottavat ahdistusta ja masentuneisuutta, koska uutiset eivät tarjoa riittävästi ratkaisuja. Voivatko uudet mediat poistaa ja ennaltaehkäistä voimattomuutta, koska nyt käyttäjät pystyvät itse esittämään ratkaisuja ongelmiin?

Yhteiskunnan nopeat muutokset, pärjäämisen ja menestymisen ihanteet sekä yksilökeskeinen arvomaailma heijastuvat nuoriin. Nuoret itse kuvaavat olotilaansa ahdistuksena, pelkona oman osaamisen riittämättömyydestä ja huolena tulevaisuudesta. Lisäksi nuoret mieltävät omilla ajatuksillaan ja vaikuttamismahdollisuuksillaan olevan vain vähän tilaa menestymisen ja kilpailun yhteiskunnassa. Tämän takia on selvää, että nuoret tarvitsevat läsnäoloa, aikaa ja tukea paljon enemmän kuin mitä he nykyaikana saavat. (Kangas & Kuure 2003, 52.)

Jaana Fedotoff, koordinaattori
Mika Pietilä, suunnittelija
Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kansallinen koordinaatio- ja kehittämiskeskus,
Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskus

Lähteet
Aittola, Tapio (1999) Kasvatussosiologian teoreetikot (1. painos). Helsinki: Gaudeamus.
Sanomalehti Kaleva (2.10.2007) Uudet nettiyhteisöt kokoavat 25–35-vuotiaita.
Kangas, Sonja & Kuure, Tapio (toim.) (2003) Teknologisoituva nuoruus. Nuorten elinolot -vuosikirja. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisoasiainneuvottelukunta & Stakes.