Verkkonuorisotyön rooli nettikiusaamiseen puuttumisessa

Tämän päivän Internet-maailma on sisällöiltään monipuolinen ja vaihteleva, mikä tuo elämään sekä mahdollisuuksia että uhkia. Erityisesti nuorten käyttäjien suosiman sosiaalisen median useat toimintamahdollisuudet tuovat mukanaan keinoja pitää yhteyttä ennestään tuttuihin ihmisiin, luoda uusia kontakteja ja tuottaa omaa sisältöä verkkoon. Nykypäivän mediaympäristö mahdollistaa myös täysin nimettömänä toimimisen. Sosiaalisen median tarjoamat toimintamahdollisuudet voivat olla mielekkäitä, nuorten elämänpiiriä laajentavia tekijöitä, mutta samanaikaisesti johtaa turvattomuuteen ja kyseenalaisiin käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi nettikiusaaminen on ilmiö, johon on perusteltua suhtautua vakavasti ja pohtia keinoja sen estämiseksi.

Nettikiusaaminenkin on todellista

Erityisesti sosiaalisen median useat yhteydenpitomahdollisuudet, kirjoittamalla kommunikoiminen ja mahdollisuus anonyymina toimimiseen voidaan nähdä tekijöinä, jotka voivat johtaa verkossa tapahtuvaan kiusaamiseen. Samalla tavoin myös mahdollisuudet henkilökohtaisten tietojen, kuvien ja videoiden jakamiseen voivat toimia otollisina keinoina kiusaamiselle. (Davies & Cranston 2008, s. 15-16.) Esimerkiksi valokuvien manipulointi, salasanojen huijaaminen, juoruilu tai toisen nimellä esiintyminen voidaan lukea kiusaamiseksi. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2010). Internetissä tapahtuva kiusaaminen poikkeaa esimerkiksi koulukiusaamisesta siten, ettei keskusteluissa ole välttämättä mukana valvontaa tai luotettavia aikuisia. Myöskään kiusaajien välttäminen ja pakeneminen ei välttämättä ole helppoa. Laajassa Internet-ympäristössä kevyeksikin pilaksi tarkoitetut viestit tai toiminnat voivat laajentua kiusaamiseksi tapahtumien seuraajien määrän ollessa suuri. (Tietoturvakoulu 2010.)

Esimerkiksi Chaykon (2008, s. 8-11) mukaan mediaa voidaan pitää yhtä todellisena kuin muitakin nuorten kasvu- ja oppimisympäristöjä. Siten nuorten suosimissa nettiympäristöissä tapahtuvalla toiminnalla ja sen seurauksilla on nuorille todellinen merkitys. Nykyajan mediamaailman on myös nähty laajentavan tai jopa korvaavan nuorten arkisia toimintaympäristöjä (Kangas, Lundvall & Sintonen 2008, s. 4). Siksi myös nettikiusaamiseen on suhtauduttava aitona ja merkittävänä ilmiönä. Oman haasteensa nettikiusaamiseen tuo kiusaamisen pysyvyys ja julkisuus: kiusaamistarkoituksessa julkaistut tekstit tai muut sisällöt voivat esiintyä monilla foorumeilla pitkiäkin aikoja.  (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2010.)

Verkkonuorisotyöntekijät avuksi nettikiusaamisen käsittelyssä?

Nettikiusaamisen estämisen kannalta olennaista voisi olla paitsi nuorten oman tietoisuuden lisääminen ja hyvien toimintamallien pohtiminen myös turvallisten aikuisten lisääminen Internet-maailmassa. Omassa pro gradu -tutkielmassani olen selvittänyt Netari.fi-hankkeessa toimivien verkkonuorisotyöntekijöiden käsityksiä nuorten tavoittamisesta ja kohtaamisesta nuorten verkkoyhteisöissä. Keräämästäni aineistosta nousee selkeästi esille paitsi verkkonuorisotyöntekijöiden omat positiiviset kokemukset verkossa tehtävästä työstä myös heidän saamansa positiivinen palaute nuorilta, työyhteisöltä ja muilta tahoilta yhteiskunnassa. Erityisen tärkeänä nähdään luotettavien aikuisten ja ammattilaisten läsnäolo verkossa. Verkkonuorisotyössä nähdään tärkeänä, että aikuiset ovat siellä, missä ovat nuoretkin, mutta myös verkkomaailma erityisesti nähdään tilana, jossa on hyvä olla luotettavia aikuisia. Netissä toimivan nuorisotyöntekijän rooliin nähdään kuuluvan etenkin nuorten kuuntelu ja heidän kanssaan keskustelu, ongelmallisissa asioissa neuvominen, tiedottaminen ja tarvittaessa eteenpäin ohjaaminen. (Kaivosoja 2010, s. 70, 77.) Kaikkia näitä rooleja voisi olla hyvinkin mahdollista soveltaa myös kiusaamistilanteiden käsittelyyn.

Vaikka tarve verkkonuorisotyöntekijöille nähdään tulevan voimakkaasti nuorilta itseltään, kyselyyn vastanneet Netarin työntekijät korostivat myös osallistumisen vapaaehtoisuutta ja nuorten vastuuta omasta toiminnastaan.  Vaikka aikuisten läsnäolo nähdään tarpeellisena, on tärkeää, etteivät nuorisotyöntekijät ole verkossa vain valvomassa tai toimintaa rajoittamassa. (Kaivosoja 2010, s. 77–79.) Siten myös kiusaamistilanteissa voisi olla perusteltua herättää nuoret omaan kriittiseen ajatteluun.

Kotilainen (2007) on esittänyt, että median asemaa nykypäivän nuorisotyössä voidaan kuvata kahden näkökulman, sosiokulttuurisen innostamisen ja teknologisen vuorovaikutuksen kautta. Sosiokulttuurisessa innostamisessa keskiössä on nuorten kannustaminen niin osallistumiseen ja vaikuttamiseen kuin myös kriittisen asenteen kehittämiseen mediaa kohtaan. Teknologisen vuorovaikutuksen näkökulmalla tarkoitetaan puolestaan eri medioita hyödyntäviä nuorisotyön muotoja. Nämä kaksi näkökulmaa voidaan yhdistää esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa verkossa toimiva nuorisotyöntekijä keskustelee mediaan liittyvistä ilmiöistä yhdessä nuorten kanssa. Nettikiusaaminen toimii tästä hyvänä esimerkkinä. (Kotilainen 2007, s. 145.)

Luotettavien aikuisten läsnäolo verkossa on mielestäni tärkeää paitsi verkkoon sijoittuvan kiusaamisen ehkäisyn myös sen käsittelyn kannalta. Verkossa hyödynnettävien toiminta- ja käytöstapojen ja nettikiusaamiseen liittyvien ilmiöiden käsittely niiden varsinaisessa ympäristössä voi sekin olla perusteltua. Nuorten suosimissa verkostoissa toimiessaan verkkonuorisotyöntekijöillä onkin hyvät mahdollisuudet ohjata nuoria sekä verkon uhkien että mahdollisuuksien tunnistamiseen (Davies & Cranston 2008, s. 3). Verkkonuorisotyön roolia nettikiusaamiseen liittyvien ilmiöiden estämisessä ja ratkaisemisessa voisikin olla siis tärkeää pohtia enemmän.

Anna Kaivosoja
KTM (Oulun yliopisto)

Lähteet

Chayko, M. (2008). Portable Communities. The Social Dynamics of Online and Mobile Connectedness. Albany: SUNY Press.

Davies, T. & Cranston, P. (2008). Youth Work and Social Networking. Final Research Report. How can Youth Work best support young people to navigate the risks and make the most of the opportunities of online social networking? Leicester: The National Youth Agency. (Luettu 22.2.2010).

Kaivosoja Anna (2010). Nuorten tavoittaminen ja kohtaaminen verkkoyhteisöissä. Netari-ohjaajien käsitykset verkkonuorisotyön haasteista ja mahdollisuuksista. Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto, Oulu.

Kangas, S., Lundvall, A. & Sintonen, S. (2008). Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Lasten ja nuorten mediafoorumi. Liikenne- ja viestintäministeriö.

Kotilainen, S. (2007). Mediakulttuuri nuorisotyössä. Teoksessa Hoikkala, T. & Sell, A. (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 76. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 139–154.

Mannerheimin lastensuojeluliitto. (2010).
Nuortennetti. Minä ja media. Nettikiusaaminen. (Luettu 29.9.2010).
Tietoturvakoulu. (2010). Vanhemmille. Turvaa itsesi verkossa. Nettikiusaaminen. (Luettu 29.9.2010).