Se on meistä kiinni

Syrjinnän vastustaminen alkaa ihmisestä itsestään. Yksilön täytyy ensin sisäistää, mitä rasismi merkitsee, mitä se on saanut aikaan kautta historian ja miten sitä esiintyy ympärillämme. Muuten on vaikea argumentoida rasisminvastaisuuden tärkeydestä ja kannustaa siitä avoimesti puhumista. Aloittakaamme siis pienestä. Tutustutaan aiheeseen ja kannustetaan keskustelua ympärillämme missä tahansa olemmekin. Kun kuulemme jonkun tuttavan tai miksei tuntemattomankin puhuvan rasistiseen sävyyn, avataan suumme ja pistetään hänet hiljaiseksi.

Nykypäivänä ei riitä todeta, että rasismi on väärin ja sitä pitää vastustaa, vaikka sen luulisi olevan itsestäänselvyys jokaiselle. Jos osaat siis järkevästi perustella kantasi, luulisi sen menevän kovimmankin tajunnan läpi, tai edes kolauttavan pintaa. On vaikea vastustaa rasismia suurella mittakaavalla, jos sitä ei pysty tekemään edes omassa lähipiirissään.

Asioista keskusteleminen on aina tärkeää, mutta siirtykäämme myös sanoista tekoihin.
Liitytään suvaitsevaisuuden puolesta kamppaileviin järjestöihin. Otetaan osaa politiikkaan. Ollaan mukana mielenosoituksissa. Järjestetään omia! Kirjoitetaan blogeja. Ollaan aktiivisia vastustamaan syrintää myös omissa nettiyhteisöissämme, Facebookissa, Twitterissä ja muissa mediakanavissa. Tutustutaan erinäisiin rasisminvastaisiin projekteihin ja otetaan sisäasiainministeriön laatima yhdessä tekemisen haaste vastaan (www.meistaonmoneksi.fi).

Viedään vastustuksemme vielä korkeammalle taholle. Kirjoitetaan omille kunnallisvaltuutetuillemme ja vaaditaan, että rasismin ennaltaehkäiseminen otetaan entistä suurempaan rooliin kunnallispolitiikassa. Kirjoitetaan lehtien mielipidepalsotille ja tuomitaan rohkeasti syrjinnän kaikki muodot. Rasistiksi ei synnytä, rasistiksi opitaan; miksi emme voisi myös ottaa yhteyttä alakouluihin ja päiväkoteihin; innostaa heitä puhumaan suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Pienillä teoilla on usein suuria seurauksia.

Muukalaisvihamielisyys on Suomessa vahvasti esillä, emmekä me voi enää istua sivussa ja katsella kun maatamme viedään vaarallisille vesille. Ihminen on ihminen, alkuperästään riipumatta; tämä muuttumaton totuus on päässsyt monelta unohtumaan tai jäänyt kokonaan ymmärtämättä. Valistetaan siis niitä, jotka ovat eksyksissä. Harjoitellaan rohkeutta, löydetään aikaa, avataan suumme ja lähdetään vaikuttamaan.

Aicha Manai
opiskelija