Perinteinen nuorisotyö nuorten identiteettityön tukijana

Itsenäistyminen ja oman identiteetin rakentaminen ovat tänään vaativampia tehtäviä kuin 20–30 vuotta sitten. Nuoruuden kehitystehtävät ovat samat kuin ennenkin, mutta ympäristö, jossa nuoret elävät ja kasvavat, on haasteellisempi. Median merkitys mielipiteiden muokkaajana sekä nuoren itsetunnon ja identiteetin rakentumiseen vaikuttavana tekijänä on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi.

Elämme ympäristössä, jossa on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, suojata lasta kaikelta hänen kehitystasolleen sopimattomalta kuva- ja informaatiotulvalta. Lapsi saattaa yksin TV:tä katsellessaan tai netissä surffaillessaan törmätä monenlaiseen aikuisviihteeseen, joka voi herättää hänessä hämmennystä tai pelkoja. Median luoma kapea ”ihannenais- tai mieskuva” voi luoda lisäpaineita oman kehonsa muutoksista hämmentyneelle nuorelle. Tuttu, turvallinen aikuinen voi auttaa nuorta jäsentämään ympäröivää maailmaa ja näkemään esimerkiksi kaupallisten tiedotteiden ihmiskuvan tarkoitushakuisuuden.

Talouselämään ja ympäristöön liittyvä uutisointi voi myös huolestuttaa nuoria. TAT:n keväällä julkaiseman tutkimuksen mukaan lukioikäisiä nuoria huolestuttavat muun muassa yhteiskunnan arvojen kovuus, kilpailu opiskelu- ja työpaikoista sekä työssä jaksaminen. Tärkeitä pohdittavia asioita kaikki, mutta sellaisia, joiden ei toivoisi vievän yöunia kasvavilta nuorilta.

Tuore vapaa-aikatutkimus vahvistaa osaltaan tiedon nuoruuden pidentymisestä. Nuoruuteen sukelletaan lapsuudesta entistä aikaisemmin, eikä siitä siirrytä aikuisuuteen enää samoin kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Nuorekkuus on muodissa, ja sillä myydään lähes kaikkea. Silti tuntuu, ettei ympäristö salli nuoruutta iältään oikeasti nuorille eikä anna siihen sen vaatimaa tilaa ja rauhaa. En nosta esiin mitään uutta, hienoa ja innovatiivista ajatusta. Mielestäni ihan perinteiselle nuorisokasvatustyölle, nuorisotiloille ja erilaisille harraste- ja toimintaryhmille on tilausta nyt. Tällä en tarkoita sitä, etteikö uusia nuorisotyön muotoja ja foorumeita tulisi etsiä. Nuorisotyön kuuluu toimia siellä, missä nuoret ovat, ja tänään netti on yksi tällainen kohtaamispaikka. Samoin nuorisotyön on hyvä pyrkiä vastaamaan nuorten kasvua ja itsenäistymistä haavoittaviin uhkiin, kuten nuorisotyöttömyys tai nuorten syrjäytyminen. Mutta kaiken ytimenä näen ihan perinteisen nuorisokasvatustyön, jota on vuosikymmeniä tehty ammattitaidolla järjestöissä, kaupungeissa ja seurakunnissa.

Nuorisokasvatustyö eri muodoissaan tarjoaa nuorelle paljon oppimisen ja kasvun paikkoja: mahdollisuuden toimia yhdessä toisten nuorten kanssa, löytää ystäviä ja mielekästä tekemistä, oppia uutta, kokeilla erilaisia harrastusmahdollisuuksia, harjoitella vastuun kantamista ja nuorempien ohjaamista, onnistumisen iloa, aikuiskontakteja ja aikaa, tilaa, tukea ja rauhaa omalle kasvulle. Kaikkea sitä, mitä oman identiteetin rakentamiseen ja yhteiselämän taitojen opetteluun tarvitaan.
Nuori tarvitsee aikuista kasvunsa tueksi tänään ehkä vielä enemmän kuin muutama vuosikymmen sitten. Ihminen tarvitsee kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa kasvaakseen omaksi itsekseen. Nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan välillisen yhteydenpidon määrän tiiviys ystävien kanssa ei lisää nuorten tyytyväisyyttä omiin ihmissuhteisiinsa eikä voi korvata kasvokkain tapahtuvia kohtaamisia. Nuorten vapaa-ajalla toimivien aikuisten tehtävänä on luoda nuorille tilaa ja tilaisuuksia kokoontua yhteen ja toimia yhdessä. Yhdessä toimien nuori oppii ”ihmistuntoa”, sitä, miten eletään yhdessä toisia ihmisiä kunnioittaen. Aikuisen vastuulla on se, että toimintaryhmästä muodostuu nuorten kasvua tukeva yhteisö.

Nuorisotila on toimintaympäristönä sillä tavoin poikkeuksellinen, että se tarjoaa myös tilan tekemättömyydelle. Nuorisotilassa on mahdollisuus ja lupa olla ilman suorituspaineita ja viettää kiireetöntä aikaa yhdessä kavereiden ja aikuisten kanssa. Hyviä, spontaaneja keskusteluja nuoria pohdituttavista asioista syntyy nuorisotiloissa yhtä lailla toiminnan lomassa kuin rauhallisen yhdessä istuskelun äärelläkin. Hyviä aikuisen ja nuoren kohtaamisen paikkoja ovat myös yön yli kestävät retket ja niissä arkisten toimien tekeminen yhdessä (ruuanlaitto, siivous, saunan lämmitys, jne.).

Mikko Innanen käsitteli väitöskirjassaan (2001, Jyväskylän yliopisto) nuorten parhaimpia lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Nuoret nimesivät parhaiksi muistoikseen arkisia yhdessäolon hetkiä, joissa he saivat vanhemmalta tämän jakamattoman huomiota, kahdenkeskeisiä hetkiä isän tai äidin kanssa. Tämän vuoden kesäkuussa lapsiperheiden rahankäyttöä tutkinut Anu Raijas korosti lasten kaipaavan yhteistä aikaa perheen parissa – ei ylenpalttista kuluttamista tai elämyksellisyyttä. Kiistämättä vähääkään vanhempien erityisasemaa oman lapsensa kasvun tukijana ajattelen näiden tutkimustulosten kuvaavan osaltaan laajemminkin sitä, mitä nuoret aikuiskontakteiltaan eniten kaipaavat: aikaa, rauhaa, läsnäoloa eli tilaa ja peiliä omalle kasvulleen.

Nuorelle tarjottava mielekäs toiminta voi olla yhtä hyvin liikuntaa, musiikkia, teatteria, kuvataidetta tai jotain muuta. Kaikkien nuorten harrasteohjaajien tärkein tehtävä on tukea nuoren kasvua omaksi itsekseen. Kaikkien aikuisten yhteinen tehtävä on opettaa lapsia ja nuoria sietämään arkea ja siihen sisätyviä pettymyksiä, unohtamatta kuitenkaan arjen pieniä iloja.

Median huonojen uutisten ylitarjonnan keskellä aikuisten on erityisen tärkeää muistaa pitää nuorten tulevaisuuden uskoa ja toivoa yllä. Nuorisotyön ammattilaiset opettavat omalta osaltaan nuoria ”pakkaamaan omaan voimavarareppuunsa” tukevia ihmisiä ja positiivisia kokemuksia, joiden avulla jaksaa silloin, kun eteen tulee vaikeita päiviä. Niitä tulee kaikkien elämässä toisinaan ja silloin on hyvä tietää, miten toimia; kenelle voi puhua huolestaan tai millä muulla tavoin voi purkaa tunteitaan. Rinnalla elävä aikuinen näkee nuoressa olevan hyvän ja kaikki ne lukuisat mahdollisuudet, joita nuoressa on – silloinkin, kun hän itse ei niitä osaa nähdä.

Kirsi Luomanperä

Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Suomen Mielenterveysseurassa ja sitä ennen on työskennellyt pitkään kunnallisen nuorisotyön kentällä.