Omat arvot kohallaan

Oli tosi mukavaa käydä arvokeskustelua. Tärkeitä asioita puhuttiin. Kolme ensimmäistä arvoa kuitattiin kevyesti vertaillen, oltiin samaa niiden merkityksestä. Neljäs oli vaikea, siihen liittyy jotain salamyhkäistä. Vaikka olin keskustelukumppaneideni kanssa tuntenut jo vuosia, siltikään emme avautuneet siitä tosillemme. Mistä arvoista puhuimme? No niistä keski-ikäisten perusarvoista: kolesteroli- ja maksa-arvoista, verenpaineesta ja palkasta.

Nuoret ajattelivat jotain ihan muuta arvopuheesta. ”Arvot ovat niitä, minkä pohjalta toimitaan. Miksi te ette puhu niistä asioista? Aina vaan sairauksista ja rahasta.” Hassua kun sitä ajattelee.

Niemisen Juha kirjoittaa NOTissa (miten näppärä käsite!) nuorisotyön arvoperustan relatiivisuudesta ja pluralistisuudesta. ”Nuorisotyön arvoperustat ja niiden tulkinnat riippuvat arvojen ja tulkintojen esittäjistä. Arvoperustat voidaan asettaa enemmistöpäätöksellä tai auktoriteettiin tai ideologiaan vedoten, mutta yleispäteviä ne tuskin voivat olla.”

Mitenköhän hyvin klassiset arvot istuisivat talotyön arkeen. Mitkäs ne olivat – totuus, hyvyys ja kauneus ? Kuuluiko niihin reiluus? Surffasin ja koetin löytää niitä, mutta hämmennyin huomatessani, että klassiset arvot ovat palanneet esimerkiksi cocktail-koristeluun ja huonekalujen entisöintiin.

Mahtuuko pirstaloituvaan ajan henkeen Aristoteleen ajan arvojen mukauttaminen nuorisotoiminnan sisältöjen ohjaamiseksi? Järjestöjen julkisanotuista arvoista voi olla tunnistavinaan sisältöjä, vaikka 4H-järjestöllä tai Setlementtiliikkeellä. Kaupunkien arvot ovat vähän mitä ovat.

Työssä nuorten kanssa kohtaa mielestäni avoimin silmin ja mielin liikkuessaan asioita, joita voi tarkastella totuuden, hyvyyden, kauneuden – ja reiluuden näkökulmista. Biljardipöydän, tv:n tai lehden ääressä, leireillä ja retkillä, teematapahtumissa ja bändisanoituksissa.

Meillä monilla on ollut pulmana se, voinko olla töissä jotain mieltä henkilökohtaisesti. Vai pitäisikö vain johdatella nuoria vaihtoehtojen ääreen kysymyksillä? Vai voinko kutsua paikalle keskustelemaan nuorten kanssa jonkun, jolla on mielipide? Entä, jos sen voi tulkita poliittiseksi tai poliittisesti? Niemisen Juhan mukaan käytännön kasvatustyö on aina arvosidonnaista – siis niin tai näin – valintaan liittyy arvot ja arvostukset.

Miten omat arvot sitten mahtuvat työn ja työnantajan arvoihin? Huonosti – jos ajattelee käymääni arvokeskustelua. Arvot olivat kaikki punaisella, eikä se ollut poliittinen kannanotto vaan arkipäivän terveys- ja talouspolitiikkaa.

Mutta kauneus, hyvyys, reiluus ja totuus. Mielessä läikähtää tunne ja mielikuva; kaunis luontokuva, rauhallinen hetki, tunne siitä, että on tehnyt parhaansa eriarvoisuuden poistamiseksi, joku tuttu tuoksu – lämmittääkö joku saunaa? Ei nuo keski-ikäisen perusarvot.

Pirjo Mattila
nuorisotyöntekijä, Helsingin nuorisoasiainkeskus