Nuorisotyön voimavarat Suomessa 2: rahat

Kuntien panostus nuorisotyöhön vaihtelee alle tuhannesosasta (promille) yli sadasosaan (prosentti) kuntien taloudesta. Se on puolessa kuntia alle puoli prosenttia ja erot kuntien välillä ovat kasvaneet. Kuntien yhteenlaskettu nuorisotyön käyttötalous on noin 170 miljoonaa euroa. 

 

Kuntien nuorisotyöhön käyttämistä varoista valtionosuus kattaa 15-16% (noin 25 miljoonaa) ja se on myös merkittävä nuorisotyön tehtävästä muistuttaja, kun kuntien oma panostus siihen vaihtelee huomattavasti.

 

Vaihtelua on myös seurakuntakohtaisten panostusten välillä. Kuitenkin seurakuntien taloudesta kasvatustyön osuus on keskeinen: lapsi- ja nuorisotyön osuus noin 30% – samalla kun seurakuntien talous kokonaisuudessaan on paljon kuntataloutta pienempi.

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien nuorisotyön käyttökustannukset ovat noin 100 miljoonaa euroa mukaan lukien varhaisnuoriso- ja rippikoulutyö – koko lapsi- ja nuorisotyön osuus on noin 190 miljoonaa euroa.

 

Nuorisotyön kokonaissummia ei kuitenkaan voi pelkistää tarkasti. Jotkut nuorisotyöhön liittyvät toimet rahoituksineen hallinnoidaan ja kirjataan kunnissa vaihtelevasti eri toimialojen kautta (esim. työpajat). Seurakuntien osalta summaan vaikuttaa esimerkiksi se, missä määrin rippikoulutoiminta ja nuoriin aikuisiin liittyvä työ lasketaan mukaan. Sekä kuntien että seurakuntien nuorisotyön rahoituksessa on keskinäisiä eroja ja summa vaihtelee riippuen siitä mitä lasten toiminnasta (aamu- ja iltapäivätoiminnat, leirit, varhaisnuorisotyö jne.) lasketaan mukaan.

 

Myös kuntien taloudesta yli 30% kuluu lapsiin ja nuoriin, jos menoja tarkastellaan useiden eri hallintokuntien (kuten varhaiskasvatus, opetus, sosiaali- ja terveysala ym.). Vastaavasti seurakuntien taloudessa lapsiin, nuoriin ja nuoriin aikuisiin liittyvä kasvatustyö ja esimerkiksi diakonia- ja muu palvelutyö kattavat yli puolet kaikista menoista. Omasta ideologiasta riippumatta seurakuntien panosta lasten ja nuorten toimintojen ja palvelujen kokonaisuudessa ei siis ole kansallisesti varaa väheksyä.

 

Järjestöjen nuorisotyön rahoitus on vielä vaikeampi määritellä täsmälleen: monet kuten kulttuuri-, liikunta- ja kasvatus- tai sosiaalialalle luokitellut järjestöt (esimerkiksi monet lastensuojelujärjestöt) toimivat myös nuorten toiminnan ja palvelujen parissa ja voivat esittää erilaisia määritelmiä nuorten osuudesta ja toiminnan nuorisotyömäisyydestä myös aloilla, joiden rahoitus tulee muualta kuin nuorisotyölle nimetystä budjetista.

 

Nimetyt nuorisotyön ja -toiminnan määrärahat kertovat kuitenkin jotain. Niiden kohdalla huomataan, että melko vaatimatonkin valtionrahoitus on erityisen merkittävä järjestöjen kannalta. Valtionrahoituksesta kohdistetaan nimetysti kansalaisjärjestöjen nuorisotyöhön ja -toimintaan noin viidennes (20%), kun 342 kunnan yhteenlasketusta nuorisotyön käyttötaloudesta yhdistysten avustuksiin suuntautuu vain noin 6%. Euromääräisesti valtion ja kuntien tuki on yhteensä vain 20-25 miljoonaa euroa, mistä valtionrahoitus muodostaa yli puolet (2010 noin 13-14 miljoonaa euroa).

 

Nuorisotyön valtionrahoituksesta pääosa kustannetaan veikkausvoittovarojen tuotosta ja noin viidennes valtion verotuloilla. Nuorisotyön osuus on alle tuhannesosa valtion koko budjetista. Koko valtionrahoitus nuorisotyöhön on (2010) noin 60 miljoonaa euroa. Lisäksi esimerkiksi Raha-automaattiyhdistys on suunnannut viime vuosina noin 10 miljoonaa euroa vuodessa nuorisotyötä lähellä oleviin tai siihen kiinnittyviin hankkeisiin ja Cimo: n kanavoimat nuoriso-ohjelmarahoitukset liittyvät osittain myös nuorisotyöhön. Lapsiin ja nuoriin keskeisesti kohdistuvat valtion menot eri hallinnonaloilla (varhaiskasvatus, koulutus, sosiaali- ja terveydenhoitokulut jne.) kattavat valtion budjetista kokonaisuudessaan moninkertaisen määrän, mutta sen osuus riippuu näkökulmasta.

 

Valtion koko nuorisotyöbudjetti on siis määrältään hiukan yli kolmannes kuntien nuorisotyön käyttötaloudesta: vaikka siitä karsittaisiin pois kaikki muu kuin tuki kunnille, se ei riittäisi pelastamaan palvelujen tasoa tilanteessa, jossa kuntien enemmistö jatkuvasti karsisi omaa panostustaan. Jo nyt ollaan tilanteessa, jossa monet kunnat ylläpitävät ja ovat jopa kasvattaneet toiminnan volyymiä erilaisilla peräkkäisillä hankeavustuksilla samalla kun niiden oma osuus sen jatkuvaan rahoitukseen on vähentynyt tai korkeintaan pysynyt samalla tasolla. Kun valtion velkakin on vain kasvanut, on syytä toivoa, että tällainen kehitys ei yleisty.

 

Syksyllä 2010 opetus- ja kulttuuriministeriön ehdotus valtion talousarvioon vuodelle 2011 sisälsi nuorisotoimialan osalta 5,2 miljoonan euron (noin 9%: n) lisäyksen. Hallituksen esityksessä tämä lisäys poistettiin. Toisaalta lokakuun 2010 lopun neljännessä lisätalousarvioesityksessä ehdotetaan lisävaroja toimialoja vahvistaviin ja työllisyyttä edistäviin toimiin, mikä nuorisotyön osalta merkitsisi kolmea miljoonaa euroa tilojen rakentamiseen, etsivään työhön, työpajatoimintaan, sekä ehkäisevään päihde- ja huumetyöhön.

 

Huomattavaa valittamisen aihetta valtionrahoituksen kehitykseen nuorisotyöllä ei siis ole. Viime vuosina valtion kokonaistuki sille on kasvanut selvästi. Vuonna 2009 se oli noin 55,6 miljoonaa euroa ja vuonna 2010 se näyttää asettuvan jonnekin 60 ja 65 miljoonan välille. Euromääräisesti vuosina 2003-2009 veikkausvoittovarojen osuus kaksinkertaistui noin 42 miljoonaan ja valtion suuntaama verovarojen osuus yli kuusinkertaistui noin 10 miljoonaan. Myös lisäyksiä perustalousarvioon on viime vuosina tullut, kuten kesällä etsivään nuorisotyöhön jo budjetoidun lisäksi 2,2 miljoonaa euroa.

 

Paikallisten haasteiden ja panostusten vaihtelussa merkittävä on alueellisesti suunnattu valtion tuki, jota nuorisotyön osalta onkin kasvatettu. Tänä vuonna nuorisotyön valtionrahoitusta myönnettiin alueittain jaettavaksi noin 12,4 miljoonaa euroa: nuorten työpajatoimintaan noin 9, lasten ja nuorten paikalliseen harrastustoimintaan noin 1,6, nuorisotyön alueellisiin kehittämishankkeisiin noin 1 ja nuorisotoimintaan noin 0,5 miljoonaa euroa. Kasvua edellisvuoteen alueellisessa rahoituksessa tuli 25%. Nuorisotyön aluerakenteen kehityksessä on nähtävissä kiinnostavia skenaarioita, joita pohdiskelen jatkossa.