Nuorisotyö ja vapaa-aika

 

Kasvatuksen standardimääritelmissä kasvatuksen tavoitteeksi nostetaan kasvu vapauteen ja autonomiaan, itseksi. Kasvatettavan itsemäärämisoikeutta on kunnioitettava, mutta samalla olisi kannettava aikuisille kuuluva kasvatusvastuu. Kasvatusalana nuorisotyöllä on erityinen suhde nuorten vapaa-aikaan tai kuten Nuorisolaki asian ilmaisee, nuoren omaan aikaan. Tämä kiinnittää nuorisotyön selkeästi instituutioiden ulkopuoliseen toimintaan ja jonkinlaiseen vapauteen aikuisyhteiskunnan suorituspakoista. On siis luontevaa, että nuorisotyön ja vapaa-ajan suhdetta pohditaan useasta näkökulmasta.

 

Työryhmän aloittaneen Juha Niemisen puheenvuoro viritti tarkastelemaan vapaa-aikaa negatiivisen vapauden ja positiivisen vapauden käsitteiden kautta. Ensimmäisessä kysytään, minkälaisista asioista ollaan vapaita, mitä ei tarvitse tehdä. Se on vapautta jostakin, se on esteiden puuttumista. Jälkimmäisessä kysytään, minkälaisia asioita on vapaus tehdä. Se on vapautta johonkin, se on yksilön toimintamahdollisuuksista huolehtimista. Nuorisotyöhön osallistuminen on vapaaehtoista. Näin se on vapaata negatiivisen vapauden mielessä. Pakkoa ei ole. Toisaalta keskusteluun voidaan nostaa, missä määrin nuorisotyö mahdollistaa positiivisen vapauden, nuorten mahdollisuuden turvata saada luotua toimintaedellytyksiä. Vapaus on monisyistä, kuten vapaa-aikakin. Käsitteet alun pitäen luonut Isaih Berlin korosti, että todellinen vapaus edellyttää kumpaakin vapautta.

 

Nuorisotyöllä on historiansa, joka vaikuttaa tähän päivään. Koska toimialalla moni asiaa siirtyy hiljaisen tiedon ja toiminnallisen tradition kautta, jää historiasta näkemättä joitakin seikkoja, joilla on merkitystä juuri nyt. Esitelmien ja keskustelujen aikana piirtyi esiin joitakin ydinkysymyksiä, joita nuorisotyö on pohtinut eri aikakausina. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat: Miten nuorisotyössä punnitaan vapaa-ajan oleilun ja tavoitteellisen kasvatuksen välinen vaaka? Miten nuorisotyö suhtautuu läheisiin toimialoihin ja niiden edustamiin pakkoihin? Miten suhtaudutaan kaupallisiin toimijoihin? Nähdäänkö toiminnan tavoitteeksi erilaisuuden tukeminen ja nuorten mahdollisimman monenlainen toimijuus vai yritetäänkö sopeuttaa yhteiskunnan tavoitteisiin? Missä määrin nuorisotyö luo pakkoja ja normeja, missä määrin se sallii vapauden? Miten nuorisotyö suhtautuu erityistä tukea vaativiin nuoriin?  Nuorisotyö on läpi historiansa muovannut erilaisia variointeja näistä kysymyksistä ja saanut näin ajan henkeen sopivia työvälineitä ja -muotoja. Menneisyys välkähtelee nykykeskustelujen taustalla.

 

Nuorisotyön traditio on ollut kiinnostunut tarjoamaan nuorille monenlaisia mahdollisuuksia toimia ja tähän tarkoitukseen on kehitetty välineitä, kuten nuorisotaloja ja nuorisokahviloita. Kuten Petri Cederlöf korosti omassa alustuksessaan, tämän toiminnan luonteen aukaiseminen ei ole aina ole ollut helppoa ammattikunnalle itselleen, saati sen ulkopuolisille. Vaikuttavuuden näkökulmasta toiminnan luonteen aukaiseminen edellyttäisi toiminnan tausta-ajatusten, oletettujen tulosten ja toiminnan tavoitteellisuuden arviontia.

 

Historian myötä syntyneet toimintamallit eivät automaattisesti ole soveliaita tulevaisuuden kohtaamiseen. Työryhmässä eriteltiin erilaisia muutospaineita aiheuttavia kehityskulkuja. Tomi Kiilakoski esitteli Kanuuna-verkoston talotyöhankkeen myötä syntyneitä ajatuskulkuja, joissa pelkästään talon seinien sisällä tehtävä työ muovautuu vahvemmaksi alueelliseksi nuorisopoliittiseksi toiminnaksi. Tämän seurauksena kunnallinen nuorisotyö on hakeutunut lähemmäksi muita viranomaistoimijoita, joiden parissa muodostetaan ammatillisia ja alueellisia verkostoja. Rita Jailo tarkasteli monikulttuurista nuorisotyötä, jossa myös perhetyöllä on keskeinen merkitys. Tämä herätti keskustelua siitä, missä määrin nuorisotyön tulisi olla kiinnostunut myös niistä verkostoista, joissa nuori toimii. Tulisiko perhetyön näkökulman tulla osaksi myös muussa nuorisotyössä? Elina Nikoskinen ja Eeva Sinisalo-Juha esittelivät liikennemyymälöissä tehtäviä nuorisotyön projekteja. Tällöin kysymyksenä oli, millä tavalla nuorisotyön pitäisi näkyä niissä vapaa-ajan ympäristöissä, joihin nuoret hakeutuvat toimimaan keskenään. Entä miten nuorisotyö asemoi itsensä kaupallisiin tiloihin ja kuluttamisen kulttuureihin?

 

Käyty keskustelu valaisi nuorisotyön eetosta, merkitystä ja toimintaa sekä eritteli niitä haasteita, mitä muuttuva, teknologisoituva ja moniäänestyvä nyky-yhteiskunta nuorisotyölle asettaa. Monen muun seikan lisäksi keskustelu osoitti, että nuorisotyö reagoi ajan muutoksiin ja haluaa pohtia asemaansa. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi itselleni kaksi asiaa. Ensimmäiseksi, nuorisotyön laadukasta tutkimusta alkaa olla siellä täällä ja voi olettaa, että tieto alkaa kasautumaan. Kuva nuorisotyöstä täsmentyy tätä kautta. Tulevaisuudessa on varmaankin syytä lähteä rakentamaan entistä tietoisemmin tutkimuksellista vuoropuhelua. Toiseksi, nuorisotyön tutkimuksen ja kentän välinen vuoropuhelu kaipaisi entistä enemmän foorumeita, joilla eri puolilta nuorisotyötä katsovat ihmiset voisivat kohdata.

 

Oman värinsä työryhmälle antoi se, että videotykin lamppu mossahti Petrin esitelmän aikana eikä sitä saatu toimimaan. Pimenneen valkokankaan johdosta powerpoint-spektaakkelit jäivät näkemättä ja huomio kiinnittyi esitelmiin, asioihin ja keskusteluun. Painopisteenä oli siis puhe nuorisotyöstä, laadukkaalla ja innostavalla tavalla.

 

tutkija, Nuorisotutkimusverkosto