Berliinin gentrifikaatiosta

Mikko Piispa ja Heidi Villikka ovat Berliinissä asuvia nuorisotutkijoita. Kolumneissaan he kirjoittavat yhdessä ja erikseen tekemistään nuorisotutkimuksellisista havainnoista Berliinissä.

Berliinistä puhuttaessa yksi ensimmäisenä keskusteluun tunkevista teemoista on gentrifikaatio. Tuo kaupunkitutkimuksesta tuttu termi on Berliinissä tiheässä käytössä myös arkikielessä, ja ainakin nuorista berliiniläisistä valtaosa vaikuttaa suurin piirtein tietävän, mitä sillä tarkoitetaan. Otetaan kuitenkin lyhyt kertaus. Keskiluokkainen väestö, usein nuorehko ja "luovaa luokkaa" edustava, hakeutuu halvempien vuokrien perässä perinteisille työväenluokan asuinalueille, minkä vuoksi vuokrat nousevat ja jälkimmäiset joutuvat muuttamaan pois. Tämän ilmiön lukuisat seurannaisvaikutukset havainnollistuvat tämän kirjoituksen myötä. Otamme esimerkeiksi kaksi Berliinin kaupunginosaa, joiden gentrifikaatio on vahvasti eri vaiheessa ja joissa se on saanut erilaisia piirteitä.

Gentrifikaation tämänhetkinen polttopiste Berliinissä on Neuköllnin kaupunginosa. Se sijaitsee keskustasta kaakkoon. Neukölln oli aikoinaan Länsi-Berliinin köyhimpiä alueita. Maantieteellisesti se ulottui syvälle itään, ja pitkältä matkalta rajaansa Neukölln oli muurin ympäröimä. Sen väestöstä suuri osa oli ja on edelleen maahanmuuttajataustaisia, useat turkkilaisia. Berliinin muuri oli ratkaisevassa osassa heidän saapumiselleen: kun itäberliiniläiset työläiset jäivät muurin taakse, Länsi-Berliini tarvitsi halpaa työvoimaa muualta.

Neuköllnin gentrifikaatio liittyi aluksi halpoihin vuokriin ja toki myös alueen eksotiikkaan ja estetiikkaan. Nyt, kun voimakas gentrifikoituminen on jatkunut jo useamman vuoden ajan, se ruokkii itse itseään. Enää ei kyse ole niinkään edes halvoista vuokrista, vaan nuoret luovan luokan edustajat hakeutuvat kaltaistensa pariin. Neuköllnin gentrifikaatiolle leimallista on myös se, että merkittävä osa saapujista tulee Berliinin ja koko Saksan ulkopuolelta. Gentrifikaatio ei suju ilman skismaa: kun vuokrat nousevat, vähävaraisemmat joutuvat muuttamaan "alta pois". Se herättää kiukkua, joka kohdistuu herkästi ulkoa tuleviin.

Gentrifikaatio etenee poispäin keskustasta. Neuköllnin pohjoisen ja lännen puoleiset reuna-alueet ovat jo muuttuneet merkittävästi, ja näiden alueiden ympärillä myös kiivain gentrifikaatiokeskustelu pyörii. Mitä pidemmälle kohti kaakkoa mennään, sitä vähemmän gentrifikaatio vielä näkyy taloudellisesti tai kulttuurisesti: nuorisotyöttömyys ja köyhyys vaivaavat, ja Neukölln on edelleen varsin "turkkilainen". Neuköllnin gentrifikaatio on vasta aluillaan, mutta on vaikea nähdä sen loppuvan vielä moneen vuoteen. Nähtäväksi jää, miten pitkälle muutos etenee, ja millaisia konflikteja se vielä aiheuttaa. Joka tapauksessa tämän hetken Neuköllnissä törmää useampikin erilaisuus. Ei vain taloudellinen ja luokkataustainen vaan myös kulttuurinen ja etninen.

Varsin erilainen tilanne vallitsee Berliinin keskustan pohjoispuolella, Prenzlauer Bergin kaupunginosassa. Prenzlauer Berg on tyypillinen esimerkki pitkälle gentrifikoituneesta alueesta. Prenzlauer Berg sijaitsee keskustasta koilliseen: alue kuului entisen Itä-Berliinin puolelle. Alunperin kaupunginosa rakennettiin 1800-luvun lopulla teollistuvan Berliinin kasvavan työläisväestön asuinalueeksi. DDR:n aikana moni itäsaksalaisperhe halusi kuitenkin muuttaa vanhoista työläiskortteleista pois moderneihin elementtitaloihin, joiden rakentamiseen myös valtion virkakoneiston taholta massiivisesti satsattiin. Prenzlauer Bergistä muodostui jo tuolloin järjestelmän reunoilla elävien, kuten toisinajattelijoiden ja vaihtoehtoisesta kulttuurista ja taiteesta kiinnostuneiden nuorten asuinalue.

Muurin murtumisen jälkeen muuttoliike kiihtyi. Osa alueen asukkaista muutti ränsistyneistä taloista länteen parempien asuinolojen ja työllistymismahdollisuuksien perässä. Samanaikaisesti tyhjilleen jääneet talot ja edulliset vuokrat houkuttelivat uusia tulijoita, etenkin opiskelijoita, taiteilijoita ja talonvaltaajia niin lännestä kuin idästäkin. Prenzlauer Bergistä tuli nopeasti vaihtoehtokulttuurin kehto ja luovan luokan suosima paikka, jossa järjestettiin kulttuuritapahtumia, avattiin opiskelijakuppiloita ja pidettiin laittomia bileitä. Kapakoiden perässä rantautuivat kahvilat, muotiputiikit ja etniset ravintolat. Ja lopulta biomarketit, trendikampaamot ja joogastudiot. Kaupunginosasta muodostui urbaani kylä, johon yhtäkkiä kaikki halusivat asumaan.

Tänä päivänä Prezlauer Berg mainitaan monien matkaoppaiden sivuilla ja siitä on tullut yksi itsenäisten matkailijoiden ja bileturistien lempialueista. Samaan aikaan monen berliiniläisen mielestä Prenzlauer Berg on menettänyt entisen charminsa saneerausten ja kaupallistumisen myötä. Siitä on tullut keskiluokkainen, kärjistetysti ilmaisten jopa tylsä kaupunginosa. Useat vaihtoehtoista elämäntyyliä etsineet asukkaat ovat ottaneet jalat alleen joko omasta halustaan tai taloudellisesta pakosta. Markkinoille vapautuvien asuntojen hinnat ja vuokrat ovat tietyissä kortteleissa Berliinin korkeimpien joukossa. Uudet tulokkaat edustavat pääasiassa kolmea L:ää: lääkäreitä, lakimiehiä ja lapsiperheellisiä.

Merkittävää Prenzlauer Bergin kehityksessä on ollut se, että valtio ja Berliinin kaupunki ovat aktiivisesti edistäneet kaupunginosan kehitystä. Tavoitteena oli lisätä alueen arvostusta ja houkutella sinne urbaaneja pioneereja, mutta myös pienyrityksiä ja keskiluokan edustajia. Samaan aikaan kun valtion tuki virtasi etenkin entisen Itä-Berliinin nousevien alueiden kehittämiseen, jäivät aiemmin Länsi-Saksan puolelle kuuluneet maahanmuuttajavaltaiset kaupunginosat, kuten Neukölln, pitkälti oman onnensa nojaan. Tämä johti alueiden segregoitumiseen. Kukaan ei vielä kymmenen vuotta sitten uskonut, että Neuköllnistä voisi tulla Berliinin hip-alue.

Ilmiönä gentrifikaatioon liittyy monia ristiriitaisuuksia. Yhtäältä Prenzlauer Berg edustaa uuden, yhdistyneen Saksan ihannetta, toisaalta taas kaupunginosakehitystä, jota monet berliiniläiset kärkkäästi vastustavat. Prenzlauer Berg on malliesimerkki alueesta, jossa länsi ja itä paiskaavat kättä ja muodostavat jotain uutta. Vanha työläiskaupunginosa on saneerattu ja muutettu kansainväliseksi, uuden talouden ja luovan luokan työ- ja asuinalueeksi. Asukkaat ovat korkeasti koulutettuja, poliittisesti valveutuneita, suvaitsevia sekä ekologisesti ajattelevia ja kuluttavia kosmopoliitteja. Tilastojen valossa asukkaista 93 prosenttia on tyytyväisiä asuinalueeseensa. Toisaalta alueen väestö on hyvin homogeenista. Suurin osa asukkaista on 20–40-vuotiaita, valkoihoisia ja pääasiassa G8-maista tulevia. Erilaisuutta ei kaduilla juurikaan kohtaa, muutoin kuin etnisten ravintoloiden muodossa. Vähävaraisilla ei juuri ole varaa pysyä alueella, saati muuttaa sinne. Todellisuudessa Prenzlauer Bergin tyypillinen asukas edustaakin vain pientä osaa saksalaisista. Gentrifikaation vastustajat, joita löytyy muun muassa Neuköllnistä, käyttävätkin Prenzlauer Bergiä esimerkkinä gentrifikaation negatiivisista seurauksista.

Mikko Piispa & Heidi Villikka ovat Berliinissä asuvia nuorisotutkijoita. Mikko on asunut Berliinissä syyskuusta 2012 alkaen ja hänelle varsinkin Kreuzberg ja Neukölln ovat tuttuja kaupunginosia. Heidi puolestaan on asunut Prenzlauer Bergissä tammikuusta 2012 lähtien.