Ajattelun edistäjien seminaarissa

Tieteiden talolla Helsingin Kruununhaassa pidettiin marraskuisena perjantaina suomalaiselle humanistis-yhteiskunnalliselle tieteelliselle keskustelulle tärkeän, ja myös yleisemmin suomalaisessa intellektuaalisessa kulttuurissa merkittävään asemaan kasvaneen Tutkijaliiton julkaiseman Tiede & edistys -lehden 35-vuotisjuhlaseminaari otsikolla Ajattelun asialla. Lehden elämää kerrattiin ja sen tarinaa kerrottiin siihen vuosien saatossa vaikuttaneiden eri akateemisten alojen kirjoittajien puheenvuoroissa. Lämminhenkisessä tapahtumassa tunnelma oli parhaimmillaan kuin hyvässä luokkatapaamisessa, jossa oltiin leikekirjan äärellä muistelemassa kunkin hienoja hetkiä toteuttaessaan itseään yhteisellä tieteen ja edistyksen asialla.

Tiede & edistys -lehden pyrkimyksenä on alusta saakka ollut tehdä metatutkimusta eri tieteenalojen perusteista. Keskustelussa nousi esiin myös kysymys mistä positiosta metatutkimusta tehdään tai pitäisi tehdä. Klassisen vastauksen, eli filosofian lisäksi kaivattiin suorempaa tieteidenvälisyyttä ilman, että filosofia aina pyrkisi ottamaan kaikkitietävän kertojan roolia. Toisaalta on myös kyse siitä, ymmärretäänkö tässä filosofia akateemisena filosofiana – joka on tietenkin vain ala muiden joukossa – vai monipolvisena intellektuaalisen esseistiikan tyylilajina.

1980-luvulla Tiede & edistyksen päätoimittajana toiminut Sakari Hänninen pohti lehden sisällön muuttumista ajan mittaan. Hän kertoi, että lehdessä oli aikoinaan vielä kohtuullinen tasapaino ihmis- ja luonnontieteiden kesken, koska toimituskunnassa oli mukana muun muassa ympäristötieteilijöitä ja fyysikoita ja lehdessä oli siten luonnontieteillä tähdellinen sijansa. Sittemmin niiden tila T&E:ssä on kaventunut, mitä moni seminaarin puhujista harmitteli.

Uudemmassa kehityksessä lehdestä on kehkeytynyt vahvasti sosiologian ja filosofian täyttämä. Nykyään Tiede & edistys on jo niin filosofiapainotteinen, että yhdessä kommentissa sen vertailu- kohdaksi otettiin filosofinen aikakauslehti niin & näin.

Vuodesta 2007 lähtien puikoissa ollut nykyinen päätoimittaja Mika Ojakangas muisteli, että T&E:llä on joskus ollut väkevä emansipatoris-edistyksellinen eetos, ja se on aikoinaan pyrkinyt olemaan kantaaottava yhteiskunnallinen osallistuja. Aatteellinen sitoutuminen on kuitenkin – kulloisellekin ajan hengelle tyypillisesti – vaihdellut ja kirvonnut vähitellen lehden syntymän aikaisesta 1970-luvun rotevasta marxilaisvaiheesta ideologisuuden katoamiseen tyystin T&E:n sivuilta 1990-luvun puolivälissä. Ojakangas myös muistutti Tiede & edistyksen merkityksestä foorumina uusille keskustelunavauksille. Lehti ei ole pitäytynyt vain jo tunnettujen diskurssien jatkamiseen. Tässä juuri T&E:n yleisluontoisuus ja perusta monitieteisyydessä on mahdollistanut kontribuutiot, jotka ovat oppineisuudestaan ja sisältämästään viiteapparaatista huolimatta olleet laajaa lukijakuntaa kiinnostavia.

Postmodernia ajattelua aikanaan Suomeen tuonut Tuija Pulkkinen tähdensi ajattelun mahdollisuutta interventiona, puuttumisena ajan kulkuun. Tältä osin on tärkeää pohtia silkan aikalaisanalyysin suhdetta esimerkiksi todellisten yhteiskunnallisten vaihtoehtojen artikuloimiseen, vaikka Sara Heinämaa korostikin puheenvuorossaan Tiede & edistys ja fenomenologia teoreettis-tieteellisen puheen luonnetta aina myös jo poliittisena tekona. Nykyisyyden ontologian tarkastelu on jo arvokasta sinänsä, mutta älykköjen soisi sohivan vallitsevia asiantiloja laajemminkin.                                                     

Nikolai Klix
Kirjoittaja opiskelee filosofiaa Helsingin yliopistossa.