Kommentti | Tommi Hoikkalan blogi

Viimeinen blogi toistaiseksi

Tommi Hoikkala — Thu, 27 Dec 2007 19:25:00 +0000

Huhut intellektuaalisesta kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja. Nyt on kuitenkin pakko lopettaa kirjoittelu blogipalstalle t�ll� er��. Alkusyksy k�ynnistyi j�lleen rasakasti, mutta hyytyip� kirjoitteluni lokakuun j�lleen. Muut touhut veiv�t mehut.

Lopetan bloggaamisen, koska siirryn koko ensi vuodeksi tutkimusperiodille. Hankkeen ty�nimi on munkki armeijassa. Se on osa Nuorisotutkimusverkoston ja Kansanterveyslaitoksen Varusmiesten ravitsemustutkimuksen konsortiohanketta, joka saa rahoituksensa etup��ss� Suomen Akatemialta. Nuorisotutkimusverkoston tutkimusryhm��n kuuluvat Mikko Salasuo, v�it�skirjaansa tekev� Anni Ojaj�rvi ja min�. Antti H�kkinen vet�� ryhm��. Ryhm�mme vastaa konsortiossa sen laadullisen etnografisen osion toteutuksesta.

P��sen siis Salasuon kanssa kentt�t�ihin er��n pohjoisen varuskunnan komppaniaan. On hassua ett� open code -miehen� joudun t�ss� yhteydess� puhumaan n�in eufeemisesti. On varuskunnan toimihenkil�iden toive, ett� kentt�vaiheen aikana tutkimusta ei tehd� l�pin�kyv�n julkisuuden siivitt�m�n�. Se antaa my�s rauhan tutkimuksen tekemiseen. M�lisev�t blogit ja raportit kent�lt� voisivat haitata kentt�ty�n luottamusprosessia. Sit� paitsi ik�iselleni tutkijalle ei ole yksinkertainen asia luoda luottamus tutkittaviin heid�n terveystajunsa ja sy�misen k�yt�nteiden selvitt�miseksi.

Itselleni t�ss� riitt�� haastetta, koska olen sivari. Se on asia, joka on esill� my�s kentt�ty�ss�. En ota asetta, enk� osallistu aseenk�sittelyn koulutukseen. Muuhun koulutukseen p- ja e-jakosoilla koetamme osallistua maksimaalisesti.

Miksi teen t�llaista? Nuorten miesten terveydest� ja huonosta kunnosta on niin paljon yhteiskunnallista puhetta, ett� asiaa on j�rkev� l�hesty� perusteellisen tutkimuksen keinoin. Keskustelu on liittynyt paljon armeijaan. Mit� on sen takana ett� varusmiesten paino nousee palvelun aikana? Munkki armeijassa on noussut kaiken pahan rasvan symboliksi. Kannattaisi varmaan menn� katsomaan munkkia armeijassa. Nuori maskuliinisuus on my�s tutkimaton sarka, etenkin sen pohjoiset variantit.

Kolmas peruste liittyy omatekoiseen eetokseeni. Jos olen jo pitk��n puhunut etnografioden tekemisen t�rkeydest�, miksi en itse tekisi sellaisia? Haalarihommiin vaan johdonmukaisuuden nimiss�. Sit� paitsi, mit� ei tutkija tekisi todellisuuden selitt�miseksi?

Olen vet�nyt Nuorisotutkimusverkostoa vuodesta 1999 l�htien. Siksi hyppy kentt�hommin on paikallaan tutkijauskottavuuden s�ilytt�miseksi.

Lopuksi tahdon kiitt�� kaikkia lukijoitani. Haluan viel� usuttaa teit� lukemaan ja k�ytt�m��n Nuorisoty�t� on teht�v� -kirjaa. Olen edelleen sit� mielt�, ett� se on liian niukasti kent�n toimijoiden parissa noteerattu opus, vaikka se ei sano tilaaja?tuottajamallista mit��n. Jos nuorisoty�ss�mme ei ole henke�, miksi t��ll� silloin ollaan?

(Kommentin toimitus kiitt�� Tommia blogin pit�misest� ja toivottaa tervetulleeksi takaisin tutkimushankkeen p��tytty�!)

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Yhden p�iv�n saivartelu

Tommi Hoikkala — Thu, 11 Oct 2007 09:02:00 +0000

Kirjoitin vastik��n, mutta hieman my�h��n, esipuheen Reetta Pietik�isen t�rke��n, ajankohtaiseen ja s�p�k�sti koottuun tutkimusinventaariin Palveluiden v�liin putoamisesta yhten�isiin palvelupolkuihin?. Kyse on yli kuukausi sitten ilmestyneest� nettijulkaisustamme. J�lleen t�rm�sin nettijulkaisemisen hyviin ominaisuuksiin. Hidas ja laiska tutkimusjohtaja voi lis�t� korvaamattoman kontribuutionsa tuotokseen my�h�ss�kin. Aika armollista.

Esipuhe j�i ep�huomiossani pois. Havahduin vasta hankekumppanin, P�ivi Haavisto-Vuoren (Ty�ministeri�) kyselty� esipuheen per��n. Rehellisesti sanottuna esipuheet ovat minulle allergisoivaa genre�. Kuulin kerran tutkimuslaitoksen johtajasta, joka ilmoitti cv:ss��n kaikki laatimansa esipuheet. Mahtoi miehell� olla pulaa julkaisuista, kun moiseen k�yt�nt��n piti turvautua, naureskelin kerran. En naureskele en��, vaan kateellisena bongailen ukon titteli�. Se on nykyisin tutkimusprofessori. Min� en ole, enh�n ole ilmoittanut cv:lle yht��n esipuhettani. Toisaalta nauttisiko enemm�n yhteis�ns� arvostusta, jos kaikki tiet�isiv�t, ett� "tuossa tulee Esipuhe-Professori"? Ehk�, pit�v�th�n suomalaiset - my�s min�, kai (?) - titteliherroja niin t�rkein�. �itini, 79 v. tykk�isi ainakin. H�n voisi veteraanitapaamisissa kehua poikansa saaneen uuden nimityksen, "F�rord-Professor".

Esipuhe on joutava genre. Sanotaanko niiss� koskaan mit��n sis�ll�llist�? Luetaanko niit� edes? Sen ymm�rr�n, ett� kiitosten l�hett�minen hankekumppanien suuntaan on t�rke�� ja kohteliasta. Niist� en tietenk��n tahdo laistaa. Kritiikkini ei koske sit�, vaan esipuheen pakkopullaisuutta.

Kerran ratkaisin aiheessa lymy�v�n mystisen ahdistukseni latomalla kiitokset noin 50:lle ihmiselle kirjoittamalla heid�n nimens� kirjani ensilehdelle. Toisen kerran kutsuin esipuhetta n�in: "(e)v�s lukijalle", kolmanteen panin moton: "No teacher, no method, no guru". Se oli v��r��n j�rjestykseen muistettua Van Morrisonia (rock-heebo, katso Google -toimisto).

Mutta minulla on suunnitelma. Koska kukaan ei lue esipuheita, niiss� voi sanoa tai niihin voi kirjoittaa mit� tahansa. Esipuheensa vaikuttavuutta voisi testata pamauttamalla sinne jonkun kunnon provokaation. V�itt�isi esipuheessa jotain ihan posketonta. Keksisi teoreetikon tai filosofin jota ei edes ole. Tekisi siis er��nlaiset k�yh�n miehen Sokalit. Ja seuraisi sitten, huomaako kukaan mit��n. (Alan Sokal, New York Universityn fysiikan professori sai julkaistua artikkelinsa "Yli rajojen: kohti kvanttipainovoimateorian transformatiivista hermeneutiikkaa" Social Text -lehden vuoden 1996 kev��n-kes�n numerossa. Artikkeli oli puhdas ja tietoinen postmodernin tekstualismin parodia.)

Toisaalta t�m� suunnitelma on hyl�tt�v�, koska en tahdo tulla liitetyksi pois muodista menneeseen laiskan ajattelun postmodernismiin. En halua olla juuttunut 1990-lukuun. Joten miten olisi t�llainen idea. Arvostan suuresti Rosa Liksomin kirjoista tuttua - tai tuoreena esimerkkin� Kari Hotakaisen Finnhits-teoksesta l�ytyv�� - tiukan ilmaisun minimalismia. Yhdess�-parissa sivussa sanotaan taivaita ja kokonaisia tarinoita. Isoja asioita el�m�st� pieness� tilassa ja kiitokset p��lle. Ne kehtaisi ilmoittaa CV-toimistoonkin. Ehk� joskus, vaikkapa suunnitteilla olevassa teoksessa "Munkki armeijassa." Who knows?

Reetan hieno ja huolella tehty tutkimusinventaari k�sittelee nuorten nivelvaiheen tutkimuksia. Taitaa olla OPH:n Juhani Pirttiniemen oivallus ruveta nimitt�m��n opintov�ylien siirtymi� nivelen kielikuvan avulla. Saivartelijana p�r�hdin niveliin t�ysin. Viel�kin mietin, onko juurimetafora t�ss� tekniikan sanaston kardaaninivel? Siis liitos, joka sallii yhdist�miens� osien k��nty� toistensa suhteen. Vai botaniikan termi, nivel: varren ja lehtiruodin kohta, josta kasvi taipuu. Vai fysiologiassako seilataan, jossa nivel on kahden tai useamman luun tai ruston liittym�kohta? Niin tai n�in: koulutuksen putkien ��ress� on hyv� kysy�, liikkuvat vai j�yk�t nivelet?

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Ven�l�inen keskiolut

Tommi Hoikkala — Mon, 01 Oct 2007 12:45:00 +0000

Onks toi ironaa, kysyi Ilona, 14 v., lauantailounaalla toissa viikonloppuna. Omistin juomavalintani puolustusministeri Jyri H�k�miehelle. Juoma oli Baltika ykk�nen, l�hikaupasta kietaistu purkillinen ven�l�ist� keskaria. Vastasin tytt�relleni, ett� joo, yrit�n hieman ironisoida.

Mist� t�m� kertoo? No siit�, kuinka lyhyt matka ulkopolitiikasta on el�m�npolitiikkaan. Maisema on aika fantastinen. Tavallinen keskiluokkainen ja keski-ik�inen olutvalintojaan muka huolellisesti miettiv� vasemmistoporvari voi osallistua omassa ruokap�yd�ss��n syksyn kuumaan t�pikkiin.

Kokoomuksen ulkopoliittinen aktiivisuus on viritt�nyt miettim��n Ven�j�-suhdettani. Karkea, yksipuolinen ja ep�-�lyllinen v�itteeni H�k�miehen puheesta on ollut se, ett� Kokoomus yritt�� ker�t� suomalaisia Naton kannalle pelottelemalla heit� Ven�j�ll�.

Totta tai ei, koen kummallisen d�j� vun. Kuulun itse nimitt�in siihen segmenttiin, jota Sauli Niinist� kuulemma luonnehtii uudessa kirjassaan "kaikkien sopulivaellusten �idiksi". N�it� ovat - lainaus - "1960- ja 1970-lukujen ne aktivistit, joiden el�m�n edellytyksen� oli luoda luottamuksellisia suhteita Neuvostoliittoon ja ladella uskomattoman typeri� ja naiiveja latteuksia naapurin ihmeellisest� j�rjestelm�st�."

Etenkin virkkeen loppuosa taitaa osua kohdalleni. Korvat punaisena joudun lukemaan nuoruuteni p�iv�kirjoista Neuvostoliiton ylistyst�. Jos ylip��t��n kehtaan niihin teksteihini t�n��n kajota, kyps�n aikuisen arvokkuudella.

Tuohon segmenttiin p��sin, menin, jouduin el�m�kerrallisista syist�. Olen is�ni puolelta evakon lapsi. Is�ni suku siis kuuluu kaik m�nt -porukkaan. Etenkin kummit�tini, is�ni sisko, jaksoi sukukinkereill� rehvastella, millaiset omaisuudet perhe joutui j�tt�m��n rajan taakse. Stoorit oli aina h�ysetty hillitt�m�ll� ryss�- ja neuvostokritiikill�. N�it� juttuja kuuntelin l�pi lapsuuteni ja nuoruuteni. 15-vuotiaana liityin Tapiolan Kokoomuksen nuoriin. En tosin ulkopoliittisista syist�, vaikka kyseess� oli vuosi 1968, vaan siksi ett� Kokoomuksen isot pojat latasivat Tapion Killan kellarissa sijainneen kerhohuoneen kokisautomaatin A-oluein viikonloppuisin. Se koosti houkuttavan option tavoitella ekoja nuorkokoomuslaisia k�nnej�.

My�hemmin kuitenkin suorastaan s�nt�sin taistolaiseen opiskelijaliikkeeseen. Kummit�tini ja is�ni viritt�m� neuvostokritiikki k��ntyi nurinniskoin. Olin saanut tiedollisen perinn�n, mik� pakotti tsekkaamaan neukku-ulottuvuutta tavanomaista tarkemmin. Sukulaisteni puheissa Neuvostoliitto oli k��ntynyt kerrassaan mystiseksi horror-kantriksi. Olin alkanut ep�ill� sukuni tarinan faktaperustaa kuten nuoren sosiologiksi aikovan saattoi �kkiv��ryyksiss��n kuvitella tuolloin tekev�n. Perustavin tieteellinen asennehan on ep�ily. Oli my�s helppo huomata, ett� porvaria oli tuon ajan Suomessa helpointa �rsytt�� Neuvostokortilla.

Jos kirjoittaisin t�st� poliittisesta historiastani kirjan, siin� olisi varmaan luku, jonka otsikko olisi: "Suvun ryss�viha ajoi Neuvostoliiton h�nnystelij�ksi". Uskonkohan t�h�n itsek��n?
Ent� arvioni Ven�j�st� t�n��n? Sanoisin, ett� vsjo normalnja. Kapitalisminsa tiell� se n�ytt�� s�ilytt�neen politiikkansa autoritaariset piirteet erinomaisesti. Keskiluokka kuitenkin kasvaa, vaikka sosiaaliset erot ovat valtaisat. Vaurastuva keskiluokka hy�dytt�� Suomenkin kauppiaita. Kansalaistoiminnan aktivistit eiv�t siell� juurikaan juhli, demokratia on monella tavalla erilaista verrattuna pohjoismaiseen kutyymiin. Putin on k�yh�n miehen tsaari, silti siell� on poliittisen organisaation rakenteita, joita Ben Zyskowicz ei olisi 70-luvulla it�naapuriin osannut kuvitella mitenk��n. Tsetsenia on niiden musta piste. Ihmisoikeuksien per��n voi my�s perustellusti kysell�. Luontosuhde sill� on semmoisella tolalla, ett� Sitran t�ytyisi kiireesti istuttaa joku innovaatiopolitiikkansa lippu johonkin torniin ja k�ynnist�� siell� j�tteenk�sittelyn huippuyksikk�. Pekka Himanen sinne vaan rikastuttamaan kohtaamisia.

Ven�l�isyyteen joskus liittyv�� hanakkuutta ratkaista konflikteja v�kivaltaisesti on tietysti helppo moittia. My�s Ven�j�n armeijan simputusperinne on brutaali. V�kivalta, kuolema, k�rsimys ja rankaiseminen j�sentyv�t kulttuurisesti Ven�j�ll� toisin kuin omassa protestanttisessa perinteess�mme.

Mutta Ven�j�n uusvarustautuminen on ymm�rrett�v�� reagointia Naton siirroille Keski-Euroopassa. Ven�j� on suurvalta, onko se meille jotenkin vaikea my�nt��.
�llistelisin my�s ven�l�ist� sukupuolisopimusta - �iti ja nainen hallitsee arkea matriarkkana. Meneek� kuvion toinen osanen niin ett� miehelle ei j�� muuta tilaa kuin riehua ja terhennell� politiikassa tai juoppoutua. Ven�j�stereotypiassani tuo maa ja kulttuuri on kuitenkin kiehtova yst�vyyden, pehmeyden ja s��lim�tt�m�n kovuuden monimutkainen yhdistelm�. Sit� paitsi v�it�n, ett� ven�l�isyytt� on paljon my�s suomalaisuudessa muussakin kuin alkoholin k�yt�n humalahakuisuudessa.

Mutta siis uhka vai haaste? Ei kumpaakaan vaan mahdollisuus.

Ent� Baltika ykk�nen? Makoisa lager. Panimoliiton valistuskampanjan fraaseja soveltaen: vain ��li� juo suomalaista olutta jos t�llaista ven�l�isyytt� on valittavissa.

(Off the record: t�m� teksti - jotakuinkin - ilmestyi luettuna Ylen Radio 1:n Ykk�saamun kolumnina 25.9.2007.)

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Luokkateoria vainoaa

Tommi Hoikkala — Wed, 19 Sep 2007 08:32:00 +0000

Tsekkasin luentoani varten Tarja Tolosen luentosarjaan postsubkulturalismi-keskustelua. Pist�n j�lleen pp-diani oheen. Muuan avainl�hteeni oli Tarjan vinkkaama Shildrick, Tracy & Robert MacDonald: In Defence of Subculture: Young People, Leisure and Social Divisions. Journal of Youth Studies Vol. 9, No 2, May 2006, 125-140.

Luokkateoria siis vainoaa minua. Aiheeseen liittyy my�s Pajun Petrin hyv� kommentti Salasuon Mikolle ja kai my�s itselleni Kommentin keskusteluosiossa. Muistissa on viel� my�s Ultsi ja Heikki Takkusen huomautukset.

Aivan valtavasti yksinkertaistaen postsubkulturalismia ja alakulttuuritutkimusta puolustavassa keskustelussa on kyse siit�, millaisen merkityksen paikallisuus (locality), luokkakulttuuri, transitio (yksik�ss�) ja identeetti (yksik�ss�) saavat nykynuorten kulttuurien tutkimuksessa. Shildrick ja MacDonald vet�v�t subkulturalisteja (mm. David Muggleton) p��h�n.

Tracyn ja Robertin jutun henki on jotenkin t�llainen: "Keskiluokan skidit (yksil�llinen valinta pirstoutuneessa postyhteiskunnassa (!)) bailaavat post-subkulturalistien tutkimuksessa, eik� se ole reilua. Tarttis muistaa my�s sosiaaliset jaot, materiaaliset ehdot ja eriarvoisuudet nuorisokulttuurien sis�ll�." Jotenkin he saavat j�lki-marxilaisen moralismin (?) vauhtiin, jossa katsannossa musan, tanssin (ym. yksil�llisten ilmausten) tutkiminen on keskiluokkaisuudessaan ainakin orastavasti ep�eettist�. He koittavat palauttaa kunniaan brittikulturalismin sen teoreettis-metodologisen periaatteen, jossa nuorisokulttuurit n�hd��n materiaalisten olosuhteiden maagisina ratkaisuina. Prolepojat - vaikka skinit - puolustivat symbolisesti 60-luvun lopun ja 70-luvun alun Englannissa perinteist� ty�v�enluokan aluekulttuuria.

Tietysti t�t� kannattaa mietti�. Ei voi v�itt�� vastaan, ett� perhehistoriat, paikka/tila, luokka, seutu (tienoo, ymp�rist�) ja paikkakunta eiv�t muodostaisi tutkimuksen keskeisi� metodologisia periaatteita tai suuntimia. Kunhan vain saisi tolkkua siit�, mit� luokka tarkoittaa. Shildrickin ja MacDonaldin jutussa luokka otetaan annettuna. Aivan kirkkaasti selvi� nuo muutkaan suuntimet eiv�t minulle aina ole. Mit� on paikallisuus, jos netiss� ollaan ihan t�pp�n� - 15-29 -vuotiaat yli 90 prosenttisesti, kuten Niilo Rinne osoittaa Ytimien mit� ter�vimm�ss� seiskaluvussa? Ja mit� ovat luokkakulttuurit Suomessa, jota on luonnehtinut pitk��n jatkuva alueellinen liikkuvuus. Suomi keskittyy viideksi alueryv�kseksi. Taustalla on muuttoliike, joka ylitt�� 60- ja 70-luvun murroksen, jota sosiologit Klaus M�kel�n johdolla kutsuivat Suureksi Muutoksi. T�m� uusi pakettitalojen Suomi - aluetraditiota vasta rakennetaan; ja heti kun jotain orastaaa, niin kyl�p��llikk� muuttaa jo pois isompaan tai pienemp��n k�mpp��n. Miten koko kyl� silloin kasvattaa?

En niele my�sk��n ajatusta, ett� nuorten aikuistumista voidaan kuvata ykskantaisesti termin transition avulla. Siis yksik�ss�. P�tk�ty�n tuoma ty�n j�rjestelm� on taannut k�sitt�m�tt�m�n vispauksen ty�markkinoilla, jossa nuorten asema on kenties entist�kin toissijaisempi. Transition ok, mutta ehk� vain merkityksess� "siirtyminen pysyv��n ep�varmuuteen". Ja toiset ovat enemm�n ep�varmuudessa kuin toiset. Kuviota voi kutsua luokkautuneeksi jos tahtoo, mutta ei kai ole pakko. Sama koskee identiteetti�. Eip� se lankea kerralla valmiiksi paketiksi monellekaan, vaan enemmist� on pakkotuunauksen edess� kelvatakseen edes itselleen himme�n peilin edess�. Mit� siis sanon? Ainakin, ett� totuus brittien ty�v�enluokasta ei ole totuus Suomen ty�v�enluokasta.

Vaikka kirjoitan n�in tai noin, niin Tracy ja Robert ovat t�ss� oikeassa: tarvitsee muistaa my�s sosiaaliset jaot, materiaaliset ehdot ja eriarvoisuudet nuorisokulttuurien sis�ll�. Ehk� Kainuussa p��see zoomaamaan pysyvi�, ylisukupolvisia, alueellisia luokkakulttuurisia eetoksia, vaikkapa pohjoisia maskuliinisuuksia? Armeijassa on pidett�v� silm�t auki.

My�s britit jatkavat keskusteluaan. Tosin David Muggleton on ollut hiljaa Journal of Youth Studiesin palstoilla. Sen sijaan Tracey Greener ja Robert Hollands kommentoivat Shildrick ja MacDonaldia (Beyond Subculture and Post-Subculture? The case of Virtual Psytrance. Journal of Youth Studies vol 9, nr. 4 september, 393-418). He heitt�v�t kollegoilleen: local, poor and UK based? Ja kysyv�t globaalien, kenties keskiluokkaisempien nuorten kulttuuristen identiteettien per��n. Vai?

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Huipulla

Tommi Hoikkala — Fri, 14 Sep 2007 08:54:00 +0000

Olen seurannut toisella silm�ll� hallitusohjelmassa mainittua p��kaupunkiseudun menestyshybristist� huippuyliopistohanketta. Suunnitelman mukaan Tekninen Korkeakoulu, Taideteollinen Korkeakoulu ja Helsingin Kauppakorkeakoulu l�mm�ist�isiin yhteen p��kaupunkiseudun huippuyliopistoksi. Valtio laittaisi hankkeeseen 500 miljoonaa euroa ja elinkeinoel�m� 100 miljoonaa euroa. Valtion panostus hankittaisiin myym�ll� valtion osuuksia yrityksist�, joissa valtio ei ole enemmist�osakkaana. Hallinto olisi manageriaalinen ja koostuisi muista kuin yliopistohenkil�ist�.

T�ll� hetkell� Espoo ja Helsinki tappelevat siit�, minne laitos sijoitettaisiin. Elinkeinoel�m�n varoista hankkeeseen ei ole haikuakaan. Sen sijaan hankkeeseen suunnataan tavanomaista tiede- ja korkeakoulurahaa valtion budjetista. Niinh�n ei pit�nyt k�yd�, vaan koko homman piti olla lis�resurssointi tieteen ja tutkimuksen toimialalle. Jo k�ynnistettyj� maisteriohjelmahankkeita, joihin opm:n tiedepuoli on aiemmin my�nt�nyt suunnitteluvaroja, on pantu j�ihin (esimerkiksi nuorisoty�n opetus Tampereen yliopistossa). P��t�ksi� on perusteltu sill�, ett� nyt suunnataan varoja rakenteellisiin hankkeisiin. Huippuyliopisto on mittavin rakenteellinen hanke.

Ei satele propseja minulta t�lle prosessille. Alusta l�htien olen suhtautunut ynseydell� t�h�n huippikseen, virheett�m�n yhteiskunnan unelmaan. Erityisesti olen �llistellyt filosofi Pekka Himasen eli Himiksen asettumista huipputehokkuutta tavoittelevan hankkeen puolestapuhujaksi. Mist� ylip��t��n on l�ht�isin keskiluokkaisen ja koulutettujen suomalaisten - siis niiden, jotka ovat ylt�neet eliittiin - menestymisen pakko ja hinku maailman absoluuttiseen k�rkeen. En ymm�rr� sit�. (Tai no sis�inen penkkiurheilijani ymm�rt�� siit� kyll� jotain, mutta urheiluhan on leikki�. Homo Ludens.)

Peliss� on arvovalinta, mihin niukkenevia taloudellisia yhteiskunnallisia resursseja oikein ohjataan. Jos valtiolta olisi tarjolla 500 miljoonan potti koulutukseen ja tieteeseen, se olisi parasta suunnata peruskoulutuksen, toisen asteen ja koko korkeakouluj�rjestelm�n kehitt�miseen. Ja sill� tavoin, ett� se palvelisi koko taviskeskiluokkaisten ja uusduunareiden laajoja joukkoja.

Mika Pantzar kirjoitti Hesarin yli�ss� (13.9.2007, A2) suomalaisen talouskeskustelun ilmapiireist� ja harhoista. Revin irti asiayhteydest� sitaatin, jonka tahtoisin sy�tt�� huippis-kolport��reille:

Tavoitteena ei ole maksimaalinen tehokkuus, josta v��j��m�tt� seuraa huono ep�varmuuden sietokyky, vaan kohtalainen tehokkuus ja vahva, monimuotoisuutta yll�pit�v� elinvoimaisuus.

Kirjoittaja on taidekasvatuksen dosentti Taideteollisessa korkeakoulussa. (Vaikka sill� seikalla ei ole taiteen kanssa kovinkaan paljon tekemist�, mutta se onkin toinen stoori.)

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Hoikkalan luokkateoria

Tommi Hoikkala — Tue, 11 Sep 2007 19:40:00 +0000

Ulla-Maija sek� Heikki Takkunen kommentoivat taannoista luokkarakennetta k�sittelev�� keskusteluamme mainiolla tavalla Kommentin keskustelualueella. He nappaavat kiinni JP Roosin luokittelusta ja nimenomaan kategoriasta "turhat". He l�yt�v�t sosiaalihistoriallisia yhtym�kohtia t�m�n p�iv�n p�tk�ty�l�isten ja itsen�isyyden ajan alun liikav�est�st� - m�kitupalaisista, itsellisist�, irtolaisista, joutolaisista ja joutomiehist�. Satunnaiset ty�suhteet ja satunnaiset asumukset olivat heille yhteinen kokemus.

Tuon ajan joutolaisten ja t�m�n ajan "turhien" v�lille l�yt�� perusteltuja yhtym�kohtia. Silti t�m�n ajan p�tk�ty�l�iset ja p�tk�ty�l�isyys on jollain tapaa tutkimuksen kannalta - ja miksei my�s poliittisen liikkeen kannalta - haasteellisempi tai moniulotteisempi ilmi� kuin ty�l�is- ja talonpoikaisliikkeen aikoihin. On hyviss�kin asemissa olevia p�tk�ty�l�isi�, niin ett� heit� ei suurin surminkaan voi suruttomasti luokitella nykyajan torppareiksi, Pekka Milonoffin termi� lainatakseni. Heill� on liikaa tietotaitoihin liittyvi� kompetensseja ja sek� sosiaalista ett� kulttuurip��omaa, ett� ei heist� ole "turhiksi". Vai onko?

Luokkakuvauksen vaikeus nousee ehk� uuden ty�n siivitt�m�st� mosaiikkimaisuudesta. T�h�n liittyen minun pakko viel� tarjota sitaatti kahden viikon takaisesta tutkijakollegoideni kanssa meilailusta. Kyse on siis keskustelusta, jossa piti ottaa tolkkua siit�, onko keskiluokka vauraiden eurooppalaisten yhteiskuntien suurin luokka. Salasuon Mikko huikkasi lopuksi Pajun Petrille:

Lopetan omalta osaltani viikonloppuun suunnaten kysyen Petrilt�, ovatko tulot, omaisuus, koulutus, eetos, habitus jne. vai jokin muu ty�v�enluokkaan kuulumisen mittari. Sosiaalisesta liikkuvuudesta positioden v�lill� puhumattakaan. Kuka siis on ty�v�enluokan edustaja abstraktin ty�n yhteiskunnassa? Koodaaja? Yhteiskunnallisen position erot ovat huimia ja kasvavat, mutta ehk� Tommin tai J.P:n m��ritelm�t ottavat huomioon muunkin kuin ty�n muodon.

Mikon muotoilu "sosiaalinen liikkuvuus positioiden v�lill�" on kiinnostava. P�tk�ty�n moninaisissa porukoissa on segmenttej�, jotka pystyv�t tuollaiseen liikkuvuuteen, mutta oletan ett� nykyajan torppareihin he eiv�t kuulu. Sen sijaan he ovat keskiluokan sakkia hyvinkin ja kaikesta huolimatta. Ainakin Hoikkalan luokkateoriassa. Joku saattaa tietysti pudotakin sielt�, siis keskiluokasta, eik� vain teoriassa. Eik�s Barbara Ehrenreich kirjoittanut jo 80-luvun lopussa, ett� keskiluokkaisen eetoksen muuan keskeinen dynamo on "fear of falling" (vrt. Barbara Ehrenreich: Fear of Falling: The Inner Life of the Middle Class 1989).

Hoikkalan luokkateoria puolestaan lanseerattiin noin vuosi sitten P��ministerin foorumilla, jossa nuorisopolitiikan kehitysohjelma (lapsi- ja perheliitoksineen) k�ynnistettiin julkisesti. Minulla oli dia "(m)iten 18-29 -vuotiaat nuoret voivat?? Olin tunkenut siihen luokkateoriani. Esitin, ett� Suomi jakaantuu 1. rikkaisiin, 2. suureen keskiluokkaan, 3. sinnittelij�ihin ja 4. syrj�ytettyihin/syrj�ytyviin. Huomaa yhtenev� nelijako Roosin tuoreempaan ja retorisesti iskev�mp��n jaotteluun. Esitin my�s "suuren kysymyksen", mill� tavoin nelosluokan ja kolmen muun porukan v�linen vuorovaikutus tapahtuu yhteiskunnassamme. Pidet��nk� neloset mukana kelkassa vai sys�t��nk� heid�t sivuun? Aivan varmasti h�p�tin jotain my�s polarisaatiosta.

Tiesin my�s kertoa, ett� nelosessa on paljon nuoria. Viittasin Erik H�ggmanin paljon keskusteltuun selvitykseen (viimeisin bongaus on Jukka Vehvil�isen hyvin argumentoitu kirjoitus HS:n mielipidepalstalla 9.9.2007). En ehtinyt sanoa, ett� Arto Salmisen Varasto (WSOY 1998) ja Paskateoria (WSOY 2001) kuvittavat k�sitt��kseni tuon segmentin mielenmaisemaa osuvasti. Enk� ehtinyt kertoa Jari J�rvel�n konstruoimasta keskiolutindeksist�. Vai oliko se samainen Salminen? Niin kauan kuin "turhat" voivat turruttaa uinuvan kapinamielens� keppanan turvin, mit��n revolttia ei tapahdu. Keskarilitranhinta on se indeksi. Vaikea sanoa, vaikka ensimm�isen painettuna ilmestyneen kirjoittamani artikkelin otsikko oli aikanaan: "Marxismi-leninismin avaamat n�k�alat ovat huikeat" (Kylv� 1/1974).

Kommenttinsa lopuksi Ulla-Maija sek� Heikki sanovat, ett� teoretisointi on t�rke��, mutta antavat ymm�rt��, ett� se ei riit�. J��n miettim��n, mik� riitt��?

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Kirjoituksia mets�st�

Tommi Hoikkala — Mon, 10 Sep 2007 11:41:00 +0000

Noin vuosi sitten uhosin my�s n�ill� palstoilla, ett� uusi el�m� alkaa. Alan lenkkeill� s��nn�llisesti ja reenata johonkin kilpailuun. Olen toimittanut arvoisalle lukijakunnalleni vain kaksi tietoa t�m�n projektin etenemisest�. Ensimm�isess� tiedotuksessa kerroin, ett� en pysy vauhdissa tavoitella Tukholman maratonia. Ydin ei ollut harjoittelun m��r� vaan laatu ja se, ett� en ole kypsynyt juoksijana ja ihmisen� kohtaamaan itseinhoa, jos juoksee maratonin yli 4h aikaan. Parempi olla juoksematta silloin kilpaa lainkaan.

Toisessa tiedotteessa elokuun alussa kerroin, ett� ote juoksusta on hervonnut osana muuta miehen kriisi�. No joo miten sen nyt ottaa. Viime vuoden elokuun lopusta t�m�n vuoden elokuun loppuun menness� olen onnistunut tahkoamaan lenkkej� juosten ja sauvak�vellen yhteens� 1074 km, 7-9 kilometrin melko verkkaisia h�lkki� 5.30-6.00 kilsavauhtia. Mukaan mahtui vain kaksi 18 kilometrin sunnuntaijuoksua Riehunkankaan Riston kanssa. Ei intervalleja, ei vauhtileikkej�, ei anairobisen kynnyksen juoksuja. Ei kuntopiirej�. Ei siis laatuja.

Viime perjantaina Malmbergin Ilkka soitti ja houkutteli eCross-maastoskabaan Lepp�vaaraan. Viimeksi juoksin sen kolme vuotta sitten. Kaikkien �llistykseksi sijoituin silloin ik�luokassani (M50) viidenneksi, ajalla 1.26.36. Harri H�nniselt� matkitut kilsan intervalliharjoittelut siis purivat. Ohjeistus on seuraava. Menit mets��n ja vedit kilsan kovaa, niin kovaa kuin tehdas lupaa ja k�velit 5 minuuttia, vedit taas sen intervallin ja t�t� vuorottelua niin pitk��n, ett� oksensit polun varteen. (Liioittelen vain snadisti, kuten se valistusklipin tekij�, jossa b��n� yrj�� k�silaukkuunsa, mutta kuitenkin tukevasti asennossaan seisten, miten sekin on mahdollista?).

Ep�ilin tovin Ilkan ehdotusta, mutta yllytyshulluna p��tin l�hte� viivalle. Takana oli viikko Glasgowissa, nelj� reipasvauhtista 9.5 kilometrin lenkki� Clyde-joen t�yr�ill�. Viikko sis�lsi my�s erikoisharjoitteita: varsin onnistuneet lager-alejuomain tankkaussessiot. Olin saanut virtaa my�s onnistuneista tieteellisist� presentaatioista tuolla matkalla.

Kannatti menn�. Vedin 17.5 kilometrin m�kisen ja eritt�in vaativan ?Classic?-radan aikaan 1.29.46. T�m� tosin on kolme minuuttia hitaammin kuin kolme vuotta sitten, mutta se ei fiilareitani nyt haittaa. Ilkka j�i puolisen minuuttia, toisaalta h�n pudotti aikaansa viimeisest� kerrasta (2004:st�) kolme minuuttia. J�rjestys silti s�ilyi. Finstasin my�s sen rotevan kolmikymppisen Volvo-�ij�n sek� Tony S�derholmin n�k�isen pitk�n kaksvitosen jannun. Mutta miss� oli JR Roos, tunnettu pitk�nmatkan juoksun sosiologi? Sijoitustani sarjassani (M50) en t�t� kirjoitettaessa tied�, eiv�t ole viel� ilmaantuneet skaban nettisivuille. Tahdon korostaa radan vaativuutta - eCross on kilpailusarja, johon p��sev�t vain maastokisat, joiden reitit sis�lt�v�t runsaasti korkeuseroja.

Aikani tuolla radalla tarkoittaa rahtusen yli viiden minuutin kilometrivauhteja. Suorittamaani harjoitteluun n�hden tulos on hyv�. Kilpailun nettisivuilla annetaan "Maratoonari menee mets��n - tavoitteena Classic alle 5,00/km tai kovempaa" -harjoitteluohjelma:

Kes�kuusta eCrossiin saakka karkea ohjelmasi voi olla seuraavanlainen:
Ma Lepo
Ti Tasavauhtia (TV) 45 min. aerobinen
Ke TV 60 min. aerobinen, jossa kaikki yl�m�et reippaasti, ei t�ysill�
To M�kiharjoitus: 2 x 4 x 90-120 sek./h�lkk� alas, sarjapalautus 5 min. Veto vedolta hieman kovempaa siten, niin ett� viimeisess� saat puristaa, jotta se olisi sarjan nopein. Teho on ollut liian kova, jos et pysty juoksemaan viimeist� nopeimmin. Verryttelyt 10 min. alkuun ja loppuun. Vaihtoehtoisesti joka toinen viikko 1000-2000 m:n intervalleja.
Pe TV 45-60 min. aerobinen tasaisella reitill� + lihaskuntoharjoitus
La TV reipas - kova 30 - 45 minuuttia maastossa loppua kohti kiihtyen hieman alle tavoitevauhtisi, verryttelyt alkuun ja loppuun 10 min.
Su Viikon pitk� maastolenkki oman tasosi mukaan.

Jos normaali pitk� lenkkisi on ollut vaikka 2 h, niin lyhenn� sit� ensimm�isell� pitk�ll� maastolenkill� 20 minuuttia, jos et ole lainkaan tottunut korkeuseroihin. N�in v�lt�t turhaa harjoituskipua. Pid� huoli, ett� syke ei nouse m�iss� tasolle, jossa alkaa muodostua maitohappoa. Jos kotoasi ei p��se suoraan maastoon, niin aloita lenkkisi tiell� tai py�r�tiell� ja sijoita maasto-osuus lenkin loppuun. Toisinp�in tehtyn� pitk� maastolenkki on masentava kokemus, kun tulet luonnosta betoniviidakkoon. Samalla voit harjoitella nesteen nauttimista juoksun aikana.

Mit� t�st� oppii? No sen, ett� kannattaa taistella ik��ntymist� vastaan. �l� anna periksi, vaan pysy ruorissa tai ainakin radalla. Run fatboy run. Mutta mitenk�h�n t�llainen j�tk� p�rj�isi armeijassa?

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Nuorten oma politiikka Glasgowissa

Tommi Hoikkala — Wed, 05 Sep 2007 18:33:00 +0000

Pajun Petrin kanssa vedimme t�n��n (5.9.07) kombon ESA:n sukupolviryhm�ss�. Pohjana oli artikkeliaihio (Paakkunainen-Hoikkala-Paju) nuorten sukupolvipolitiikasta. Se on tuunattu evoluutiomalli Paakkunaisen Karin ja mun artikkelista taannoisessa Karin toimittamassa mainiossa Sukupolvipolitiikka-kirjasta ja tavoittelemme l�hett�v�mme sen johonkin journaaliin julkaistavaksi ennen kuin Hoikkala p��see/joutuu el�kkeelle (Pajun muotoilu). Vitsi nauratti yleis�� ryhm�ss�mme.

Ainakin olemme ajan hermolla ja v�lill� hermonakin. Donatella Dellaporta puhui konferenssin avajaisplenumissa politiikan paluusta eritelless��n globaalin demokratian liikkeit� ("stop powerty now"), G8-protestia, Euroopan sosiaalifoorumia ja muuta uutta liikehdint��. V�itt�isimme, ett� meid�n yrityksemme on tietyss� mieless� hurjempi. Kun Donatella viipyy turvallisesti jo radikaaliksi ennalta tiedettyjen juttujen kanssa, me etsimme taviskansalaisten arjen poliittisuutta. Se on projekti, jonka Karin on aloittanut jo 80-luvulla, joten Donatella voisi olla Paakkunaisen oppilas!

Artikkelin henkih�n on hyvin nuorisomy�nteinen. Ehk� siin� n�hd��n poliittiseksi sellaisia asioita, joita ei monikaan politiikaksi my�nt�isi. Siin� onkin jutun yksi juju. Yrit�mme hahmottaa puoluetoiminnan ja virallisten osallisuusrakenteiden ulkopuolista poliittisuutta. Kate Crawfordin termein: "to be political outside the official party system".

Saimme ryhm�ss� kivan keskustelun aikaan Waltteri Seretinin esimerkin siivitt�m�n�. Nuorten automaattinen mediakansalaisuus tai kansalaisjournalismin itu - Kotilaisen Sirkun termein: "every day media activism" osoittaa, ett� optimismimme ei ole katteeton. Nuorten osallistuva kansalaisuus ei ole ruosteessa.

Silti asia el�� suurten paradoksien kautta. Petri voi luetella paradoksit, jotka bongasimme jutustamme. Ne eiv�t ole ajattelumme ristiriitaisuutta eiv�tk� ep�loogisuutta (koska mukana matkassa on muitakin kuin Hoikkala) vaan todellisuuden moninaisuutta. Miten voi olla yht� aikaa yksil�llinen ja toimia kollektiivisesti tai olla individualistisesti solidaarinen. Tulee mieleen my�s Willam Waltersin heitto meille Gustavelundissa kohta kaksi vuotta sitten: "What if young people actually are engaged in practices of citizenship, but practices that are only barely recognized by contemporary political theory and research." No joo t�t� vaaraahan meid�n paakkunais-metodologiassa ei ole. P�invastoin pit�� toppuutella, jotta ei ylitulkita.

Yht� asiaa ihmettelen oikeasti. Jos ja kun on valtavasti nuorten uutta ja omaa poliittisuutta,, miksi ihmeess� se ei kanavoidu ��nest�miseksi vaaleissa. Ovatko puolueet ja valtiollinen politiikka nuorten enemmist�n mielest� niin syv�lt�, ett� he vieroksuvat ��nest�mist� ja vaalikansalaisuutta. Ja t�ss� suhteessa Suomi on l�hemp�n� it�isi� "demokratioita" kuin l�ntisi�, esim. pohjoismaita. Kannattaako Waltterilla revitell�?

Petri pisti sosiologised�t neuvovat -palstan uusiksi. Jos Karin ja mun heitto yksil�llisen valinnan sukupolven nuorille on kuulunut: valloittakaa edes yksi v�hint��n keskisuuri puolue, niin Petrin versio kuuluu n�in: valloittaa edes yksi keskisuuri yritys ja ostakaa pari puoluetta.

P��t�n t��lt� t�h�n.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Vanhaa ruokaa kaapista Glasgowissa

Tommi Hoikkala — Tue, 04 Sep 2007 11:19:00 +0000

Heitin ESA:n, European Sociological Associationin, jatko-opiskelijoiden ty�pajassa sunnuntaina esityksen, jonka perusversio on vuoden takainen taustapaperini Young Active Citizenships EU-kokoukselle, joka pidettiin Hyvink��ll� viime vuoden hein�kuussa. Esitykseni Hyvink��ll� oli sik�li frustroiva, ettei se juurikaan viritt�nyt nuorisotoimen kolmikannan edustajissa vastakaikua tai debattia. PP-showsta annoin itsearvion 7- tai 6 �, kouluarvosanoin. Eniten kokouksessa ja sen j�lkeen k�ytiin nuorten osallistujien kelpoisuuksista keskustelua, j�rjest�nuoret versus tavisaktiivi-nuoret, joka ei minusta ollut kovinkaan sis�ll�llist�. Kokemuksen perusteella v�hensin EU-kontekstiin laittamiani energioita. S��din nuppia roimasti kaakosta pois. Ehk� ei ollut hyv� idea valmistaa 70 viitteen teksti� nuorisotoimen v�s��jille ja odottaa ett� edes v�s��jien kolmannes - kokouksen yli 220 osallistujasta - olisi lukenut tekstin.

Eip� silti, vikaa saattoi olla tekstiss�kin. Vaikka kuinka yritt�� kirjoittaa ei-akateemisesti, poleemisesti ja selke�sti, tulos ei n�ytt�nyt onnistuvan. Kuitenkin kaltaiselleni keskinkertaiselle ja hitaalle kaksoisdosentille tuollaiset ty�st�t ovat k�ytt�kelpoisia. Ne voi kaivaa esiin kaapista uusiok�ytt�� varten. Koostin siis uuden version t�nne, nuorelle akateemiselle yleis�lle, tutkijoille, joiden teemat liittyv�t kansalaisuuteen. Nyt homma toimi paljon paremmin. Tokko kukaan paperia oli lukenut ennalta kunnolla, mutta Power Point-sessio onnistui v�hint��nkin tyydytt�v�sti, kouluarvosanana 8 tai 8- (tai ehk� seiska puokki). Pamautan diat oheen kaikkien kansalaisten k�ytett�v�ksi.

Sis�ll�lt��n juttu menee suurin piirtein n�in: Ensin vispataan T.H. Marshallin klassista kansalaisuuden konseptia. On nippu kansallisvaltion takaamia oikeuksia (civil, social and political), jotka kehkeytt�v�t t�yden kansalaisuuden. T�yden kansalaisuuden omaavat muodostavat yhteis�n, syntyy siis j�senyyksi� ja kuulumisia. T�m� systeemi yskii globalisaation kiihtyess�. Marshallin triadia on kehitelt�v�. On siis kaiken maailman kansalaisuuksia ja monia eri dimensioita. Siksi voi puhua monikossa. T�m� juba uutettiin EU:n nuorisopolitiikkaan ja v�itettiin, ett� se painottuu liikaa osallistumisrakenteiden kanssa puuhaamiseen, vaikka nuoret jos ketk� ovat vain osittaisen kansalaisuuden haltijoita. Pit�� ensin tuottaa t�ysi j�senyys nuorille, niin alkavat toimia. Toisaalta pauhataan nuorten uudesta, omasta politiikasta, populaarikulttuurin katveessa syntyv�st� uudesta otteesta toimintaan (veak virtue), jota kuvitettiin Waltteri Seretinin kansalaisjournalistisella ter�v�ll� aloitteellisuudella. (To be political outside the party system).

Aika onnistunut kuumotus minulta. Ihan toista luokkaa kuin esitykseni Jyv�skyl�ss� nuorisoty�n p�ivill� viime huhtikuussa. Sit� koskeva itsearviointihan ei ollut h��vi, se p��tyi 5-:seen.

Sain hyv�� palautetta, my�s kaksi kriittist� kommenttia. Consuelo Corrardi sanoi, ett� ei kannattaisi liuttaa klassista kansalaisuusl�pp�� nuorten osallisuusrakenteita koskevaan puheeseen. Kansalaisuuden k�sitteellinen kirkkaus katoaa ja sosiologien pit�� vaalia analyyttist� selvyytt� eik� olla tuottamassa maailmaan entist� enemm�n pehmeit� k�sitteit�. Ehk� - silloin olisi pit�nyt keskitty� puhumaan vain kansalaistoiminnan uusista muodoista ja sen haasteista EU:n nuorisopolitiikalle. Mutta olisiko silloin saatu EU-kokousta?

Sill� tavoin m�hl�sin t�ll� matkalla, tai siihen valmistautuessani, ett� kopioin muistitikkuuni vain 8 diaa 34:n asemesta. Jouduin siis v�s��m��n hotellihuoneessa power pointit uuteen uskoon. T�ss� yhteydess� sain j�lleen todeta Google-toimiston k�tevyyden. Haaviin osui netist� t�m� tekij�t�n teksti.

Se on erinomainen (10+) sosiologinen pienoistutkielma T.H. Marshallin kansalaisuusk�sitteest�. Uumoilen ett� se on Janne Jalavan kirjoittama, mutta ken tiet��, koska kukaan ei ota artikkelia nimiins� kansilehdell�, eik� muillakaan tekstin omistajuutta ilmaisevilla paikoilla.

Aprikoin, onko t�m� jotain open sourcea. Jos on, niin liityn talkoisiin. Pyyd�nkin Nisulan Tanjaa, oivaa verkkoeditoriamme, pamauttamaan oheisen t�nne Glasgowiin tuunaamani Hyvink��-paperini ilman tekij�merkint�j� nettiin kaikille vapaasti k�ytett�v�ksi. T�ss� se sitten on, terv. verkkotoimittaja :)
Kuten tunnettua, eilisen safka kaapista voi olla makoisaa, parempaa kuin vastavalmistettu. Ajatelkaa vaikka bortshkeittoa, tai Boullabaissea, j�lkimm�inen etenkin jos sen yhten� kalana on k�ytetty Turpaa!

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Ty�v�enluokan paluu. Maailman pisin blogi.

Tommi Hoikkala — Thu, 30 Aug 2007 07:02:00 +0000

Rakas lukija, seuraavaksi tarjoan tuokiokuvan aiheesta "nuorisososiologi ty�ss�". Kuvauksen tuloksena toivonkin Pauligin kahvimainoksen filmiryhm�n kiit�v�n paikalle Pasilan ihanaan betoniviidakkoon kuvaamaan k�sity�l�isen todellista arkea. Blogiksi t�m� kuvaus on liian pitk�, mutta niin on sosiologin teht�v�listakin.

Valmistelin t�ss� er��n� aamup�iv�n� (24.8.2007) esitelm��ni European Sociological Associationin (ESA) jatko-opiskelijoiden ty�pajaan Glasgowiin syyskuun alkuun. Alla olevassa kappaleessa yrit�n kuvata p�tk�ty�n j�rjestelm��n liittyvi� uuden aikuisuuden moodeja tai piirteit� (l�hteet on t�st� versiosta putsattu pois):

It is argued that a labour system which is based on short-term contracts and temporary employment does not encourage the development of classical virtues of citizenship. I will propose a hypothesis that in the Western world a new adulthood has emerged in the shadow of temporary employment. While people get older they do not necessarily mature. Kate Crawford has claimed that two thirds of all grown-ups in the West are failed adults, if the norms of adulthood are those of the traditional labour societies, such as, stable and accumulated working careers, economic autonomy, security and independence. In Finland the list includes making it on your own. In Britain the term of kidult is used: This grown-up individual reads Harry Potter, sends text messages, has Play Station, collects stuff, plays, and downloads music to iPod. But he or she quickly grows tired, does not want commitments and has trouble bearing boring family life. The person is insecure about the future, does not dare to commit or start a family, because he or she does not feel able to take on the role of a supporter of a family. Often this kind of a young adult, fond of playing, is male. One could observe a similar phenomenon from a female perspective through, for example, the Briget Jones -syndrome. Of course this story is about middle class, the biggest class in prosperous European Societies.

Pys�hdyn viimeisen virkkeen kohdalla ja alan aprikoida, pit��k� v�ite paikkaansa. Siis se, ett� keskiluokka muodostaisi vauraiden eurooppalaisten yhteiskuntien suurimman sosiaalisen muodostelman. En l�yd� nopealla - mik� on kohdallani todellisuudessa hidasta - googlauksella mit��n mainittavampaa todistetta tai tehokasta viitteiden ryv�st�. P��t�n kys�ist� kollegoilta. Pamautan kyss�rin s�hk�postitse seitsem�lle l�hipiirin sellaiselle tutkijakollegalle, joiden oletan tiet�v�n eurooppalaisten yhteiskuntien sosiaalisen koostumuksen viime aikojen trendit.

Tulos on englanniksi "hilarious". Tosin vain yksi ymm�rt�� toimeksiantoni maantieteellisen rajauksen - ett� kyse on Euroopan vauraista yhteiskunnista. Hetkess� keskustelu on siirtynyt pohtimaan Suomen luokkarakennetta.

Keskustelun toinen tausta on se, ett� aiemmin samalla viikolla k�vimme nopeaa sananvaihtoa Nuorisotutkimusseuran hallituksen istunnossa ty�v�enluokan termin k�ypyydest� nyky-yhteiskunnan analyysiss�. V�itin itse, ett� Marx-konnotaatiossa ty�v�enluokka ei vastaa todellisuutta Suomessa. Samalla tulin viljalti puhuneeksi keskiluokasta ja my�s itsest�ni keskiluokkaisena hyvinvointipalvelujen k�ytt�j�n�. Yksi aisti t�mm�isen k�sitteiden k�yt�n ristiriitaiseksi. Kielt�� ty�v�enluokan, mutta my�nt�� keskiluokan.

Syntyi siis p��h�ni tutkijan etsiv�� mielt� luonnehtiva kognitiivinen dissonanssi. Se toimi ponnevoimana ESA-paperia v�s�tess�ni.

Pajun Petri vastaa heti:

luokkarakenteesta on kysytty suomessa ainakin siin� suomi 1999 tutkimuksessa, jota TA on raportoinut. ja sitten barometriss� nuorilta olisko ollut 2006. en muista tarkkaan tulosta mutta olisko ollut niin ett� pient� nousua olisi ollut ty�v�enluokkaan itsens� mielt�vien osuudessa. Se tosin taisi olla toisella tavalla barometriss�. lueskelin juuri Bourdieun k�yt�nn�n j�rki teosta jossa se muistaakseni sanoisi Ranskassa 80% mielt�v�n itsens� keskiluokkaiseksi. Mutta se on himassa, en voi tarkastaa.

My�s JP Roos on nopea, mutta ei nopein (Poor JP - mietin, h�n ei koskaan ehdi ensimm�isen� maaliin, ei koskaan voittanut edes minua, keskinkertaista juoksijaa maratonilla.)

kyll� sin� minun mielest�ni olet oikeassa. Mutta v�h�n se riippuu siit� miten p�tk�ty�-palvelualoilla olevat huonompipalkkaiset naiset luokitellaan. Eli tulevaisuudessa voi olla niin ett� keskiluokkaa onkin taas selv�sti v�hemm�n.

Vastaan:

Kiitos, ehk� m� pamautan Hallerin siihen dokariksi, ehk� en.
Hyv� pointti on tuo mihin huonopalkkaiset naiset luokitellaan. Sin� laitoit ne 80-luvulla Suomessa uuteen keskiluokkaan. Ja sill� tavoin ne itsens� m��rittelev�tkin t�m�n p�iv�n p�ivityksin�: lukevat Gloriaa, kantavat Dolce&Gabbana -piraatteja ja ��nest�v�t Uudellamaalla Niinist��. Ei niit� voi ty�v�enluokaksi nimitt�� vaikka objektiivisesti olisivatkin prekaaria nykyprolea. Vai mit� Tarja: sin�h�n tahdot pit�� kiinni luokkaterminologiasta.

Haller on tietysti hevoshenkil�iden Google-toimistosta yhytetty Max Haller (ed.):
Class Structure in Europe. New Findings from East-West Comparisons of. Social Structure and Mobility. New York and London: M. E. Sharpe Inc. Mutta netiss� on vain kirja-arvostelu.

Petri jatkaa:

viel� kotimaisesta luokkarakenteesta ja viitaten keskusteluun keskiviikkona: Mit� tulee ty�v�enluokkaan, niin minustakin on merkillist� miten mik��n ilmaisu ei ole liian pitk� ja k�mpel� jos sill� voidaan v�ltt�� sanan "ty�v�enluokka" k�ytt��. Oma suosikkini ja ep�virallinen enn�tys on "nivelvaihety�ryhm�n": "v�h�isen opiskelumotivaation omaavat ja k�den taitoihin suuntautuneet pojat".

Terhi-Anna Wilska pamauttaa taulukoilla p��h�n. Tekniikka ei valitettavasti salli niiden asentamista t�h�n blogi-koneeseemme. (Kyll� ne halutessaan t�nne saa linkitetty�, verkkotoimittaja huomauttaa :) Mutta Tipin tiivistys on t�ss�:

jos saatte alla olevista tulosteista jotain selv��, niin Suomi 1999 ja 2004-tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista lukee itsens� joko alempaan tai ylemp��n keskiluokkaan. Ty�v�enluokkaan identifioituminen on hieman lis��ntynyt vuosien 1999 ja 2004 v�lill�. Ja t�ss� on siis kysytty vastaajan omaa k�sityst� yhteiskuntaluokastaan.

Min� sitten tulkitsemaan t�t�:

Kerrassaan yll�tt�v�n paljon katsoi kuuluvansa ty�v�enluokkaan, noin 30 prossaa!
SKP:ll� on sittenkin saumaa. Olin v��r�ss� toissa p�iv�isess� keskustelussamme, pakko my�nt��.

JP toppuuttelee kuitenkin:

toi subjektiivinen luokkak�sitys on minusta ilman muuta v��r� kriteeri, siis nyky��n. Jos jengi tekee hommia miss� ei ole mit��n sanansijaa, jossa ty�ajat on tiukasti m��ritellyt, jossa suurin osa on vastoin tahtoaan liian lyhyill� ty�ajoilla (vertailu euroopan osa-aikaty�l�isist�: suomessa enemmist� on vasten tahtoaan kun esim saksassa suurin osa on omasta halustaan) ja ainoa vapaus on kulutuksessa niin kyll� se proletariaattia on... Tai sanokaamme, ei kuulu keskiluokkaan sen sananmukaisessa merkityksess�.

Itse j�in p�kerryksiin ty�v�enluokka-samastumisten korkeista luvuista. T�ss� katsannossa demareiden vaalitulos on entist� surkeampi. Minusta on kerrassaan merkitt�v� yhteiskunnallinen detaljitieto, ett� huolella tehdyss� kyselytutkimuksessa tulee noinkin korkeita prossaosuuksia.

On pitk��n hiljaista. Ehdin jo l�hett�� paperini Pariisiin Catherine Delcroixille, joka vet�� ty�pajan. Salasuon Mikko tulee kierrokseltaan ja l�v�ytt�� oikean suoran:

Ei kun n�in,

Ik�v�kseni Taloushistorian opintojen aikana jouduin perehtym��n laajalti luokkayhteiskuntatutkimukseen. Totta hemmetiss� kysytt�ess� kuulutko uskovaisiin vai et, vastaat kuuluvasi jompaan kumpaan ryhm��n, eli toi Terhi-Anna taulukko oli puhtaasti kysymyksen asettelun v��rist�m�. Oletko t�ysin j�rjiss�si vai koetko joskus liev�� masennusta, jolloin olet hullu? Min� ainakin olen hullu. On t�ysin absurdia puhua luokkayhteiskunnasta muuten kuin retoorisen l�yh�n� ilmauksena. Kirvesmies, joka tienaa 5000 euroa kuussa=duunari? Koodaaja joka tienaa 1500=keskiluokkainen? Dosentti joka tienaa proffan viransijaisuudessa 5500 on ylemp�� keskiluokkaa, mutta viransijaisuuden p��ttyess� ty�t�n jos ei tule apurahaa eli duunari vai viel� alemman luokan edustaja? Ent� eetos, rahank�ytt�, omistukset ym. Luokkakeskustelu ei ole j�rkev��, suorastaan harhaanjohtavaa ja n�ytt�� li�m�iselt�, jos ei k�ytet� muita termej�.

Leena Suurp�� tempautuu my�s mukaan ja alkaa jo suunnitella seuraavaa Nuorisobarometri�:

Joo, Mikko, ymm�rr�n tonkin pointin. Toisaalta, miettik�� millainen (uusi) poliittisesti kovemmin panoksin virittyv� sukupolvi selv�sti n�ist� 80-luvulla syntyneist� kasvaa kuin meist� 70-luvun individualistih�rh�ist� (vrt. prekaariruoska, jossa jengi toki oli "sangen" valikoitunutta). Uskon, ett� heill� my�s luokkatietoisuus on toisella tavoin poliittisesti t�rke� ja latautunut k�site & ilmi�, taas uudelleen, kuin mit� se meill� 70-lukulaisilla oli (ja on?). Eli halutaan pit�� yll� keskustelua muistakin kuin el�m�nlaatueroista ja distinktiologiikoista, halutaan muistuttaa kovista taloudellisista eriarvoisuuksista, prekariaatista, ja vaikka mist� yhteiskunnallisista eroista - ja t�t� halutaan muistuttaa my�s luokkatermist�� k�ytt�m�ll�. Se on taatusti totta, ett� konnotaatiot t�llaisten k�sitteiden kohdalla ovat muuttuneet sitten marxilaisten keskustelujen, mutta ei se relevanssia v�ltt�m�tt� mihink��n poista. K�sitteet ja niiden sis�ll�t muuttuvat yhteiskunnan mukana, eiv�t ne marxilaiset konnotaatiot sen pyhempi� ole kuin muutkaan. N�inh�n se menee.

Kiinnostavampi kysymys kuin kysy� strukutroiduin kysymyksin, mihin luokkaan kuulut, olisikin kysy� avoimilla kysymyksill�: mit� luokkaerot sinulle tarkoittavat? Mit� luokkak�site Suomeen sijoitettuna merkitsee? Mihin luokkaan itsesi asettaisit? Mill� perusteilla?

T�m� seuraavaan barometriin, Samia heti lobbaamaan. T�� just olis barometrin teht�v�: kysy� niin faktuaalista sosio-ekonomista positiota tarkoin kysymyksin kuin itseidentifikaatiota ja eetosta. Ja sitten vertailla n�it� kahta kesken��n. Voisi tulla j�nni� tuloksia - ja taatusti ennakoimattomia. Sami hoi...

Mikko suostuu tarkentamaan:

Kysymys on, kuten Tommin kanssa puhuimme paljolti sidottu yhteiskuntarakenteeseen ja siihen, onko kyse itseidentifikaatiosta vai faktuaalisesta mitattavasta tulot, koulutus, omistus ym. ulottuvuudesta. J�lkimm�isess� mieless� pid�n ty�v�enluokkak�sitett� absurdina. Sen sijaan konnotaationa yhteiskunnalliseen positioon, eetokseen tai johonkin muuhun luokkaterminologia on tehokas. Kysymys voisi olla Barossa onko luokkayhteiskuntaa olemassa ja siit� yksityisempiin.

Myllyniemen Sami, tilastosuunnittelijamme heruttaa asiantuntemustaan n�in:

Tervehdys sinne jonnekin luokkasotarintamien taakse,

en koske tikullakaan siihen onko "luokkaa" olemassa. Mutta sosiekonominen asema on toki t�ss� ihan eri juttu kuin luokka. Leenan ajatus itseidentifikaation ja "virallisen" sosioekonomisen aseman vertailusta on nykyisill�kin aineistoilla mahdollista. T�m�n vuoden barossa kysyttiin vastaajilta itselt��n sosioekonomista asemaa (mit� ei oikeastaan voi tehd�, ja jos kuitenkin tekee, niin pit�� hokea ettei niin oikeastaan voi tehd�), 2004 se p��teltiin p��asiallisesta toiminnasta, ammatista, ammattiasemasta ja toimialasta (mik� on siis oikeaoppinen tapa).

2005 Elinolot-vuosikirja "Kuluttava nuoruus" sipaisi luokkakysymyst�. Sivulla 42 kuvio, jonka l�hteen� on TK:n vapaa-aikatutkimus 2004. T�ss� kuviossa on huomion arvoista se, ett� nuoret ovat keskiluokkaisempia kuin keski-ik�iset vaikka taloudellinen ja yht.k. asema asiallisesti ottaen ovat heikompia. Kyse onkin identiteeteist�, mik� ei v�ltt�m�tt� samalla tavalla p�de sos.ekon. luokkiin "ty�l�inen", "alempi toimihenkil�", "ylempi toimihenkil�"...

Rundi on hiljet� t�h�n. Tilastojannu l�mm�� faktansa p�yt��n, mutta kielt�ytyy ottamasta kantaa itse asiaan ja siis alkuper�iseen kysymykseen. H�n ei my�sk��n lupaa laatia seuraavaa Nuorisobarometria luokkateemasta. JP Roos on kuitenkin toisaalla p��tt�nyt panna uuden vaihteen silm��n:

Vilkaiskaapa my�s allekirjoittaneen pikku teksti� nationalismin k�sitteest�, jota Hesari ei tietenk��n julkaissut.

Ja erityisesti sen loppupontta: Se mit� ihmiset pit�v�t totena on yleens� todella olemassaolevaa ja sill� on my�s todellisia seurauksia. Vaikka siis luokkien nimiss� voi olla jotain h�ikk�� niin kyll� meill� yhteiskuntaluokkia on todella, erot ovat isoja ja kasvavia ja niiden perustana ovat omistus, suhde valtaan, kulttuuriin ja tietoon.

Itse sanoisin ett� meill� on nyt nelj� luokkaa: "herrat" , "toimeenpanijat" , "palvelijat" ja "turhat". Herroilla on rahaa, valtaa ja kulttuuria ja mahdollisuus vaikuttaa tietoon. Toimeenpanijoilla ei ole omistusta, v�h�n valtaa, suht paljon kulttuuria ja tietoa (sen mukaan jakautuvat ylemp��n ja alempaan toimeenpanijaluokkaan). Palvelijoilla on hiukan kulttuuria ja tietoa mutta ei ty�suhdeturvaa eik� m��r�ysvaltaa ty�h�ns�. Turhilla ei ole mit��n, paitsi vapaata aikaa

Herroja on tosi v�h�n ja toimeenpanijoiden m��r� v�henee koko ajan, palvelijat ja turhat lis��ntyv�t. Herra-nimitys on tarkoituksella sukupuolitettu!

Huikea loppunousu s�hk�postitse tapahtuneelle luokka-analyysillemme. Copyright-sniidaajille lopuksi tieto: olen saanut luvan kollegoilta k�ytt�� heid�n postejaan t�t� kuvausta varten.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

S��ty-yhteiskunnan tunne

Tommi Hoikkala — Tue, 28 Aug 2007 14:33:00 +0000

Hesarin Antti Bl�field kirjoitti (25.8.2008, A2) Sammon konsernijohtaja Bj�rn Wahlroosin pippaloista. Wahlroos osti kuusi vuotta sitten Joensuun eli �minnen kartanon. Rakennuksen on aiemmin omistanut kreivi Gustav Mauritz Armfelt. Wahlroos on entis�itt�nyt kartanon. Bileet nimettiin 250-vuotisjuhliksi, koska t�n� vuonna tulee kuluneeksi 250 vuotta Armfeltin syntym�st�.

Paikalla olivat kuulemma niin sanotusti kaikki eliitin t�rke�t toimijat. Paitsi presidenttipari. Onko Wahlroosilla demarikammo, ihmettelen min�? Bl�field kuvaa tapahtumaa herkullisesti. Kiintoisaa on h�ppeningin kielipolitiikka - kaikki vedettiin ruotsiksi. Tosin juhlaesitelm�n pit�j��, Ruotsin Akatemian j�sent� Horace Engdahlia oli ohjeistettu puhumaan lyhyesti ja kevyesti. Bl�field uumoilee sen johtuneen kansainv�lisest� vierailijajoukosta. Min� veikkaisin varsinaiseksi syyksi osan suomea puhuvien vieraiden heikkoa ruotsin taitoa. Saadun ruotsin kielen opetuksen m��r��n n�hden suomalaiset osaavat kovin huonosti toista kotimaistamme. Seh�n on fakta, ja se ominaisuus yhdist�� suomenkielist� eliitti� taviksiin. Onneksi Pisassa ei mitata t�t� taitoa. Ja mit� Akatemiaan tulee, Suomessa sen lopetti Urho Kekkonen (skribentin huomio).

Mutta t�m� ei ole pointti. Sen sijaan tahdon nostaa pintaan Antti Bl�fieldin sosiologisesti tarkkan�k�isen havainnon. Kelpo artikkelinsa lopussa Bl�field luettelee juhlan ohjelmaa ja sivauttaa vaivihkaisen loppuruoskan, joka ei kuitenkaan ole mik��n t�ker�n arrogantti veto. Wahlroosin pinkeist� pellavabyysoista ei puhuta mit��n, mutta huomaa ensin tuleva upotettu dialogi:

"Tyylit�nt�, saattaa kuvauksen perusteella joku ajatella, mutta Joensuun kartanon elokuisessa y�ss� saattoi my�s jollekin tulla tunne, ett� s��ty-yhteiskunta on t��ll� taas."

S��dyt takaisin! Tietenk��n t�m� ei ole kirjaimellista ja Bl�field puhuukin tunteesta, ett� s��ty-yhteiskunta on t��ll� taas. Aivan, fiilari luokkayhteiskunnasta, voisi joku toinen ei-paikalla ollut sanoa. Luokkayhteiskuntapuhe viritt�� minun sis�isen vulgaari-marxilaisen sosiologini t�hyilem��n sodan j�lkeiseen Suomeen, aina suuren muuton k��nteisiin.

Usein 60-lukua �llistelless�ni vaivun ja regressoidun nostalgiaan. Sellaisella tunnep��ll� ollessani en kuitenkaan hamua sellaisen vanhan Suomen palauttamiseen, jossa nakkivaraskin pantiin vankilaan. Vaikka taivun herk�sti nostalgiaan, toki ymm�rr�n ett� eiliseen ei ole paluuta. En ottaisi 50- ja 60 -luvulta takaisin - vaikka se tarjolla olisikin - sit� sosiaalis-yhteiskunnallista rakennelmaa joka silloin vallitsi, siis sen ajan luokkayhteiskuntaa. En yhteiskunnallista hierarkiaa, enk� sukupuolij�rjestyst�, kurjia sosiaalisia oloja, maaseudun k�yh�list�� tai yhteiskunnallisuutta, jota 60-luvun sosiaalipolitiikka ei viel� ollut koskettanut. Enk� sen ajan eliittien p�yhkeytt�.

Toisaalta: viimeisen kymmenen vuoden aikana on saatu aikaiseksi omanlainen eliitti, ihan uudenlainen k�yh�list� ja suomalaisittain huimat varakkuuserot. Wahlroosin juhlat jotenkin kuvittavat yhteiskunnallisten kehitysten faktoja. T�m� tarkoittaa polarisaatiota, jonka ��rell� saamme viel� monesti ihmetell�, kun mielimme kehitt�� 2000-luvun hyvinvointivaltiota. Tai millaisiksi osaamiskeskusten ja huippuyksik�iden kudelmaksi sit� kulloinkin kutsutaan.

Eritt�in kiintoisaa on n�hd�, mihin keskiluokka suuntautuu ja tapahtuuko my�s ty�v�enluokan paluu?

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Kaasugrilli

Tommi Hoikkala — Tue, 28 Aug 2007 14:25:00 +0000

Kirjoitin tasan vuosi sitten pyynn�st� Sitran kotisivuille kolumnin kaasugrilleist� Valinnan helppouden aikeus. T�ss� teille, hyv�t lukijat, digitaalisten tekstien uusiok�ytt��. T�m� on melkein yht� ymp�rist�yst�v�llist� kuin ilmakitaran soittaminen.

Nettih�n on tunnetusti unohdettujen mutta joskus eteemme ilmaantuvien tekstien hautausmaa. JP Roos on seilaillut Sitran sivuille ja osunut laatugenreen - j�lleen taattua Ruotsin laivan seisovan p�yd�n tasoa, Salasuon Mikon laatustandardeja lainatakseni. Sain JP:lt� luvan pamauttaa h�nen kommenttinsa my�s t�nne sivustolle.

"Moi

Luin sun hauskan kolumnin kaasugrilleist�. Sait tietysti helvetinmoiset rahat ja ostit uuden grillin!

Mutta vakavasti puhuen: nykyisin tilanne on se, ett� useimmilla suomalaisilla on liikaa rahaa ja hukumme kr��s��n. Toisin sanoen vanha logiikka (jossa min�kin olen kasvanut) ett� ostetaan halpaa ei ole en�� p�tev�. Pit�� aina ostaa kaikkein kalleinta ja laadukkainta. Tai sanokaamme sellaista jossa p��asia on laatu ei esimerkiksi valinnanvara ja turha kr��s� ja ylellisyys. Toisin sanoen tehd� itsest��n k�yh� ostamalla kallista.

Toinen vaihtoehto on ostaa pelk�st��n palveluita. Mutta kaikki halpapaikat pit�� kiert�� kaukaa koska niist� saa vain romua joka lis�ksi on taatusti tehty kiinalaisissa hikipajoissa. Globalisaatiologiikka meni n�in: ensin alettiin kilpailla hinnalla niin ett� kansa saisi kamaa mahdollisimman halvalla, sitten t�m� edellytti ett� tuotantokustannukset pit�� romautta joten teollisuustuotanto h�vitettiin. Ja lopulta jengi siis s�i omat ty�paikkansa.

Tosi vitsik�st�! Jos alamme ostaa aina kalleinta ruokaa, kalliita tavaroita, erityisesti jos ne on tehty vain Suomessa, niin voimme saada jopa ty�paikat Suomeen takaisin!

JP"

JP:n kommentissa el�� kiintoisa globalisaatioteoria ja sen kautta yll�tt�v� (?) ty�llist�misohjelma. Reilu kuluttaja kiert�� kaikki halpahallit, Lidlit ja Hong Kongit ja suosii laatua sek� kallista. Mutta kenell� on t�llaiseen varaa, onkin toinen juttu.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

T�m� ei ole blogi, t�m� on testi!

Tommi Hoikkala — Mon, 27 Aug 2007 08:01:00 +0000

Nyt testaan, mill� tavoin blogia voi k�ytt�� tekstin ty�st�v�lineen�. Alla oleva sitaattien sis�ll� oleva kirjoitus on ehdotukseni lapsi- ja nuorisopolitiikan kehitt�misohjelman luonnokseen ja alun perin se on tarkoitettu ohjelmaa valmistelevan ty�ryhm�n k�ytt��n. Asiayhteys on siis valtioneuvoston valmisteilla oleva lapsi- ja nuorisopolitiikan asiakirja. Kyse on johdannon tapaisesta luvusta, joka on otsikoitu "(l)apsuus ja nuoruus el�m�nvaiheina". Tila on hyvin rajallinen, sit� on k�yt�ss� vain liuskan verran. Mutta mit� tarkoittaa johdanto? Ehk� se on er��nlainen kattaus, mutta safka on viel� keitti�ss�. Johdanto avaa n�k�alan siihen, mit� tuleman pit��. Pit�isi siis kyet� tiivist�m��n se, mik� on olennaista noissa el�m�nvaiheissa niin, ett� tiivistys linjaa jollain tavoin asiakirjan my�hempi� ehdotuksia.

"Lapsuus ja nuoruus ovat el�mist� ja vaalimisen arvoisia el�m�nvaiheita itsess��n. Ne eiv�t ole vain valmistautumista yhteiskunnassa el�miseen joskus my�hemmin. Lapsuus ja nuoruus tapahtuvat nyt. Tietoyhteiskunta- ja kilpailuyhteiskunta-Suomen lapset ja nuoret k�sitet��n ammattilaisten instituutioissa mieluusti rajattoman oppimishaluisina, aktiivisina, omatoimisina ja kykenevin� pienin� ja nuorina kansalaisina. Lasten ja nuorten mahdollisuudet n�hd��n t�n��n maailman avoimuudessa ja valintojen runsaudessa. Mutta onko leikkiv�n lapsen aika ohi? Millaisissa yhteis�iss� he saavat el��?

Koskaan Suomen historiassa mitk��n nuoret eiv�t ole kasvaneet nykyisen kaltaisessa ylt�kyll�isyydess�. Vaikka Suomen vauraus ei ole jakaantunut tasaisesti, nykyajan k�yh�t ja heid�n lapsensa omistavat enemm�n kulutustavaroita kuin vastaavan ryhm�n ihmiset aiemmin. Aikamme paradokseja on, ett� yh� useampi ihminen joutuu kokemaan, ettei lupauksista huolimatta kelpaakaan tietoyhteiskunnan teht�viin.

Nykylapset ja nuoret muodostavat digitaalisen sukupolven, joka el�� nopeasti muuttuvassa mediayhteiskunnassa. Mediamaailma on l�sn� pitk�lle alle 5-vuotiaidenkin el�m�ss�, nuoruus alkaa t�ss� mieless� yh� aiemmin ja nuorisokulttuuri kiinnostaa yh� nuorempia. Lapset ja nuoret my�s luovat omia uusia ryhmi��n ja innovatiivisia k�yt�nt�j��n netiss�. Samaan aikaan nuoruus venyy toisesta p��st�, aikuistuminen on pitk�n matkan tosiasia.

Nykykulttuuri on seksin kyll�st�m�. Kulttuurikriitikot koostavat helposti ja kenties perustellusti t�llaisesta l�nsimaisesta el�m�nyhteydest� suoranaisen katastrofimaiseman. Joukkoviestint�, informaation ja viihteen m��r�n r�j�hdysm�inen kasvu, abstraktin tietoty�n yleistymiseen liittyv� yksil�iden velvollisuus olla aina tavoitettavissa saavat aikaan kokemuksen pysyv�sti stressaannuttavasta el�m�nkudoksesta. Kaikki eiv�t sit� kest�. T�lle ajalle ominaiset psykofyysiset oireilut - masennukset, ahdistukset, paniikit, anoreksiat, addiktiot ovat seuraus uuden ty�n yksil�llist�v�st� rakenteesta ja kommunikatiivisen rytmin kiihtymisest�. Ty�n pirstoutuminen ilmastonmuutoksen katveessa johtaa ep�toivon tunteeseen elleiv�t luottamusta rakentavat yhteis�t siivit� lasten ja nuorten kasvua.

Lapset ja nuoret sukkuloivat mediayhteiskunnan valintojen viidakossa, toiset l�yt�v�t valinnoilleen tukea, toiset eiv�t. Siksi tarvitaan v�litt�v�� ja dialogista lapsi- ja nuorisopolitiikkaa. Valtaosalla nykylapsilla ja nuorilla menee hyvin, mutta liian monet pudokkaat (vai pudotetut) eiv�t hevin l�yd� el�m�ns� lankaa. Tulee my�s muistaa, ett� kaikki nykylapset eiv�t halua vain voittamiseen t�ht��viksi ja suorittaviksi urateineiksi. Koulut ja muut lapsi- ja nuorisoinstituutiot kannattaa n�hd� my�s kasvun ja aidon sosiaalisuuden tyyssijoina, jotka tuottavat ennen muuta solidaarisia moraalisubjekteja."

Testi toimii n�in. Parahin lukija, kohtele yll� olevaa teksti� kuin k�yh�n miehen Wikipediaa. Kommentoi; korjaa ja paranna yll� el�v�� karkeaa kuvaa nykyajan lapsuudesta ja nuoruudesta samalla kuvitellen, ett� teksti on osa valtionhallinnon asiakirjaa. Tee poistoja sek� lis�yksi�, muista niukka tila, johon olemme tuomitut.

Riippumatta siit�, miten viljalti t�h�n tulee parannuksia tai kommentteja, testi toimii joka tapauksessa tai automaattisesti. Mainittu asiakirja valmistuu vuoden loppuun menness� ja kansalaisk�sittelyn kierros siit� alkaa syyskuun puoliv�liss�. On kiintoisaa n�hd� kuinka monta sanaa yll� olevasta massasta v�littyy asiakirjan lopulliseen versioon. Varmasti l�yd�n siihen menness� netin uumenista fraasigeneraattorin, joka n�ytt�� tuloksen. Ennakkoveikkaus: muutama ja-sana.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Paksujen kirjojen yst�v�

Tommi Hoikkala — Thu, 23 Aug 2007 07:40:00 +0000

Kerroin toissa blogissa aloittavani Ylen ykk�saamun kolumnistina. Olen siit� kovin otettu. Ikuinen seiskan ainekirjoittaja on aina tohkeissaan, kun keskiverto p��see l�m��m��n ja saa tilaisuuden n�ytt��, ett� kyll� tavut pysyv�t j�rjestyksess� Hoikkalan akan pojalla! Tuollainen mahdollisuus kertoo my�s siit�, ett� ainakin joku mediamaailman portinvartijataho on kuullut keski-ik�isen huudon t��lt� nuorisotutkimuksen marginaalista.

Kysyinkin ohjelma tuottajalta Kari Aallolta - sama jannu vet�� muun muassa p��ministerin haastattelutuntia - mist� moinen dynaaminen ja nuorekkaan innovoiva rekrytointi. (Neh�n olisivat voineet valita vaikka Riikka Pulkkisen, mutta ei, valitsivat minut!)

Aallon Karin selonteko oli yll�tt�v�. H�nen p�yd�nkulmalleen oli toukokuussa ilmestynyt paksu kirja, jonka toinen toimittaja olen. Hittolainen, siis NOTti, Nuorisoty�t� on teht�v� -kirjamme! Tuli t�m�kin vahvistetuksi: kirjan paksuus on argumentti sin�ns�.

Olen siis viel� riemuissani t�st� saumasta. Aiempi kokemukseni kolumnistina, esimerkiksi Suomen Kuivalehdess�, panee kuitenkin muistamaan, ett� viel� kiroan t�m�nkin lupaukseni, jonka tein narsismini h�yryiss�.

Teht�v� ei ole helppo: kirjoittaa kolumni ja lukea se ��neen studiossa. Lopuksi se pamautetaan Ylen nettisivuille. Tulen aivan varmasti sekoamaan t�m�n teht�v�n kanssa: mit� tarkoittaa kuultu lause kirjoitettuna ja kirjoitettu lause kuultuna. ��nikolumni, joka pannaan nettiin kirjoituksena: mik� on sellaisen tekstin tyyppi. Toimitin kerran nuorena tutkijanulkkina kirjan Tommi Hoikkala (toim.): Kieli, kertomus, kulttuuri. Gaudeamus (1987) ja luulin silloin tiet�v�ni sosiologina kielest� kaiken. Kuinka v��r�ss� nuori (34 v.) mies voi ollakaan. En huomannut silloin ottaa netti� huomioon. T�m� siit� huolimatta, ett� ainoa laulun fraasi, jonka osasin 70-luvulla oli: "Sinun t�ytyy tiet�� kaikki" (Brechti�, Aulikki Oksasen laulamana).

Noh, kokonaistaideteoksia luvassa syyskuusta l�htien Ylen ykk�sess�. Kuulijoita piisaa, niit� on satojatuhansia, ainakin kaksi, kertoi Aallon Kari. Minulle parasta, ett� valtaosa heist� on ellei el�kel�isi� niin ainakin ik��ntyvi� ja ik��ntyneit� ty�ntekij�it�. P��sinp� ik�isteni joukkoon.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

K�yt�ksen politiikka pakkona

Tommi Hoikkala — Mon, 20 Aug 2007 13:30:00 +0000

Ilmoitin edellisess� blogissani joutuneeni monien eri kriisien kouriin. Kuten arvata saattoi, liioittelin liev�sti. Mutta hankkimani kuulolaite on totta. Ja sen tarve liittyy ik��ntymiseeni. Siit� kuitenkin joskus toiste. Viittasin my�s intellektuaaliseen kriisiin, josta seuraavassa pari sanaa.

Suomi el�� jonkinlaista yhteiskuntapolitiikan murrosta, jonka ��rell� tunnen yh� useammin todellakin j��neeni 70-lukulaisiin kuoppiin. Kuopilla tarkoitan pohjoismaista hyvinvointivaltiollista mallia, siis melko vahvan valtiollisen s��ntelyn mahdollistavaa yhteiskuntapolitiikan kuviota. Kilpailuttamiseen, markkinamekanismiin, tilaaja-tuottaja -malliin ja yksil�llist�v��n nykymalliin vannova vaikuttaja k�sitt�� 70-lukulaisen s��ntelyn usein demariuden huippukokemukseksi. Se on siin� katsannossa - ja tuon katsannon nimi on oikeistokritiikki - holhoava ja tukahduttava valtio.

70-luvun rajoittavaa alkoholipolitiikkaa pidet��n usein tuollaisen yhteiskuntapolitiikan tiivistym�n� ja paraatiesimerkkin�. Minusta se oli universalismissaan valtavan reilu mekanismi: siin� kurmotettiin kaikkia, niin herroja kuin narrejakin. Alkoholin saatavuuden rajoitukset koskivat kaikkia v�est�piirej�. 70-luvulla tehtiin my�s interventiota, nimenomaan talouteen, rakenteisiin. Nyky��n vaalitaan mieluiten markkinoiden toimintavapauksia. Nykyinen yhteiskuntapolitiikka on my�s ovelasti yksil�llist�v�: interventiot suunnataan kansalaisten ja yksil�iden el�m�ntapavalintoihin ja moraaliin. Raija Julkusen sanoin (YP 1/2007, 77) politiikasta alkaa tulla k�yt�ksen politiikkaa.

K�yt�ksen politiikka: se on sattuvasti sanottu. Mit� se on? Ihmisi� vastuullistetaan vartioimaan esimerkiksi painoaan, terveytt��n ja tupakointiaan. Mutta harvemmin yksityisautoiluaan tai matkailuaan.

Kriisi, josta puhuin taitaa olla t�ss�. Tietyll� tavalla kannatan kumpaakin mallia, sek� vastuullistamisen politiikkaa ett� 70-lukulaista valtiollista s��ntely�. Vastuullistaminen on paikallaan minusta esimerkiksi ymp�rist�asioissa. Mutta ilman rationaalia, siis ilman uusiutuvia energiamuotoja kehitt�v�� globaalia energiapolitiikkaa, homma ei skulaa ollenkaan. Toinen esimerkki on per�isin alkoholiolojen s��ntelyst�. Sellaista ehk�isev�n p�ihdety�n (toimenpidearsenaali joka seurasi alkoholipolitiikkaa) virtausta �llistelen, jossa ensin alennetaan alkoholiveroa (kuten Vanhasen ykk�shallitus teki) ja sitten ruvetaan sorvaamaan k�yt�ksen politiikan tasolla nollatoleransseja - �l� juo k�nnej�. Johdonmukaisempaa ja tehokkaampaa olisi nostaa alkoholiveroa kunnolla ja vet�� vaikka keskari Alkoon ja laimentaa muuhun v�hitt�iskauppaan tarkoitettu keppana kakkosolueksi (max. 3,8 %). Silti kannattaisi saatavuuden rajoitusten ohessa sorvata sellaista valistusprogrammia, jossa kekseli��sti kysytt�isiin, onko pakko todella vet�� aina l�rvit? Eli siis viritell� mielipideilmastoa sopivasti suomalaisen humalahakuisen juopotteluk�yt�nt�jen ymp�rill�.

Eip� ole kaksinainen intellektuaalinen kriisi. T�m� kirjoittava mies kannattaa yht� aikaa kaikkia, vastakkaisiakin yhteiskuntapolitiikan malleja. Mutta jos voisi valita, ottaisin 70-luvun el�m�npoliittisesti neutraalin valtion t�m�n nykyisen sijaan, miss� on n�k�j��n pakko p�rj�t�kseen vastata yh� enemm�st� ja kaikesta muustakin yhteis�llisesti itse. Kriisi on siin�, ett� oma sukupolvikokemus on niin kiinni 60/70-luvussa, ett� siit� on vaikeahkoa taipua nykymaailman dynaamiseksi toimijaksi, jos ei ole pakko.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Miksi en kirjoita blogeja?

Tommi Hoikkala — Thu, 16 Aug 2007 06:22:00 +0000

Verkkokanava Kommentin mainion toimituskunnan kaksi edustavasti sirke�silm�ist� toimihenkil�� sek� Mikko Salasuo, jalkapalloilija Mehmet Scalkensson ja (kuulemma) keskinuori kansanedustaja ovat huhuilleet "Hoikkalan blogeja". Suorastaan imartelevaa.

Mikolle sanoin jo kev��ll� 2007, ett� kirjoitan kunhan se hommaa Laura Kalmarin kvasifanien joukkoihini hihkumaan virtuaalisesti kirjoituksiani. Ei ole n�kynyt. Sen voin ymm�rt�� hyvin.

En ole kirjoittanut, koska el�n intellektuaalista kriisi�. En ole kirjoittanut, koska olen ik�kriisiss�. En ole kirjoittanut, koska my�s nuorisotutkijan ammatillinen kriisi vaivaa. Ota Sleepy Sleepersin terveydenhuoltoa ja el�m�npolitiikkaa k�sittelev� biisi "Syd�nvika rock" The mopott show -LP:lt� (1979), niin l�yd�t t�m�nhetkisen sieluni moodin. Kev��ll� minulle m��r�ttiin kuulolaite. Sain sen eilen. Mutta mit� auttaa mit��n kuulla, jos ei mit��n ymm�rr�? T�m� kaikki on kova paikka itse��n ?venyneen nuoruuden asiantuntijaksi? mainostavalle tutkijased�lle, joka yritt�� ammatillisiin syihin vedoten olla "maailman nuorin vanha". Juoksukaan ei kulje entiseen tapaan.

Ammatillinen kriisi liittyy siihen, ett� edustan sellaista nuorisotutkijoiden heimoa, joiden j�senten ethos on tuottaa "nuorisopoliittisesti relevanttia tutkimustietoa". Olen itsekin yltynyt kollegoineni saattamaan kirjojen markkinoille kirjan, josta olen ylpe�: Tommi Hoikkala & Anna Sell: Nuorisoty�t� on teht�v� (2007). Kauppa k�y, mutta miss� kirja on huomattu? Kirjan piti olla tutkijoiden kontribuutio nuorisoty�n kent�lle. Miss� on kent�n vastakaiku? Monta kertaa kapisempi opus on arvioitu Nuorisotutkimuksessa tai Nuorisoty�-lehdess�. Monta kertaa onnettomammista hankkeista on raportoitu HS:n kulttuurisivuilla. Saska, Miska ja Esa: miksi ette mua huomaa? Tulisi edes jossain tyrm�tyksi, koska se sent��n kertoo kuulluksi, mutta ei hulluksi tulemisesta. En tahtoisi kirjaani heti mitenk��n unohdettujen kirjojen hautausmaalle (vrt. Carlos Ruiz Zafon: Tuulen Varjo).

Salasuon Mikko arvioi kirjan huimassa Ytimiss��n ja vertaa sit� gastronomisin (?) resurssein Ruotsin laivan seisovaan p�yt��n. Kiitos vaan. Tavoittelin kyll� katalonialaisen tapas-p�yd�n vaikutelmaa. Sit� paitsi lasketaanko kaverin kirjoitus kaverin toimittamasta kirjasta aidoksi arvioksi? Kaverin, jonka esimies se toinen kaveri viel� on. Lis�ksi n�m� kaverit edustavat samaa urheiluseuraa ja kaivavat samoja kuoppia. Product Placementtin� se menee.

Ammatillisen kriisin toinen ulottuvuus liittyy lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan. Minun oli m��r� hakea tuon ohjelman ohjelmajohtajan virkaa. Se olisi ollut el�m�ni toinen virka, jota olisin uskaltautunut hakemaan. En kuitenkaan pannut papereita siihen lottoon vet�m��n. Hakuajan umpeutuessa sukeutui keskustelu lasten p�iv�hoidon nollamaksuluokan poistamisesta. Tein �kkijarrutuksen - ei ole kovakaan kannus kehitt�� polarisoituvan kilpailuyhteiskunnan perheiden hyvinvointia mink��n politiikkaohjelman avulla jos VM:n diktaatti tarkoittaa ihan toista. Nyt voin huudella rannalta: millaisten perheiden hyvinvoinnista t�m� hallitus huolehtii?

Intellektuaalisesta kriisist�ni raportoin seuraavassa blogissa. Miss� ja koska se ilmestyy, sit� en tied� eik� se ole vallassani. Mutta sen tied�n, ett� alan pit�� syyskuussa radiokolumneja Ylen Radio ykk�sess�. Samassa ohjelmapaikassa kuin mm. ihailemani Jertta Blomstedt ja Otso Kantokorpi. Hieno mesta, mutta kova paikka kaltaiselleni tavalliselle kaksoisdosentille. Mutta kyll� m� t��lt� kuopasta nousen!

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

17 klisett� ja Kalliom�en klubi

Tommi Hoikkala — Tue, 08 May 2007 10:47:00 +0000

Kalliom�en klubi tarkoittaa ex-opetusministerin ja ex-valtiovarainministerin vet�m�� ty�ryhm��, jonka on m��r� esitt�� SDP:ss� arvio puolueen eduskuntavaalitappion syist�. Sinne kuulemma kutsutaan my�s puolueen ulkopuolisia asiantuntijoita antamaan n�k�kulmiaan.

Mit�k�h�n sanoisin, jos kutsu k�visi? En osaisi tarjota kuin lehdist� (Ny Tid, Voima) ja netist� tuttuja ja vesitettyj� kliseit� valtiohoitajapuolueesta, kaksoiskytk�ksest� SAK:n kanssa ja siit� sidoksesta nousevasta konservatiivisuudesta. Ja tosiasiassa - toisin kuin Kari Paakkunainen - en edes toivoisi tulopoliittisen j�rjestelm�n, patukratian purkamista. Paradoksaalisesti patukratia on kaikesta j�ykkyydest��n huolimatta historiallisesti turvannut Suomessa skandinaavisen mallin suomalaisen sovelluksen.

Skandinaavinen malli tarkoittaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota, jota Vanhasen & Kataisen porukka on nyt ryhtynyt virtaviivaistamaan, reformoimaan ja muuttamaan. Mutta ei poistamaan. Idea tuntuu olevan se, ett� markkinalogiikan tapainen toimintatapa, kilpailutus, tilaaja-tuottaja -mallit, istutetaan julkisesti rahoitettujen palveluiden puitteisiin. Teht�v�mme on siis tuotteistaa valtion ja kuntien rahoilla py�riv�n koneen osat. 1970-luvun vasemmisto-opiskelijoina ja taistolaisina puhuimme suut vaahdoten valtiomonopolistisesta kapitalismista. Se oli liev�sti ennenaikaista. T�n��n sellaisen kapitalismin n�kee sokeakin ilman keppi�. Voi t�llainen uuskapitalismi dynaaminenkin olla, mutta on my�s faktoja kilpailuttamisen kustannustehottomuudesta esimerkiksi sosiaalisektorilla (katso Sosiaalibarometri 2007).

Muina klisein� nostaisin varmaan esiin Lipposen hallitusten talouspoliittisen linjan ja new public management -ajattelun, mik� on perusteiltaan globaalia neoliberalismia. Siin� opissa on ajateltu, ett� varallisuuserojen kasvu tuo talouteen dynaamisuutta. Niinp� Suomeen(kin) on saatu uudet k�yh�t ja uudet rikkaat tai omat sovelluksemme niist�. Niit� ovat demaritkin olleet tekem�ss�. Onko ihme, ett� k�yh�t eiv�t ��nest� demareita? Tihe��n toistuva puhe polarisaatiosta on osa samaa ilmi�t�.

Samalla on eitt�m�t�nt�, ett� Suomessakin aika suureksi kasvaneen keskiluokan vauraus ja kulutuskyky ovat kasvaneet. Anu Kantola on puhunut boboista, porvarillisista boheemeista, Kokoomuksen vaalivoiton selitt�jin�. Jos olisin vakava demariongelman selitt�j�, paneutuisin kenties siihen. Hyv� SDP: kutsukaa Anu seminaariinne viilt�m��n paketti auki.
Bobo-n�k�kulma saattaa avata jonkun muunkin toimijan kuin T�l� Unga Socialisternas p��ss� ratkaisun avaimen demareiden kriisiin. Ratkaisu olisi Tony Blair ja h�nen kolmas linjansa, jolla Leibour maastoutettiin neoliberalismin haasteeseen jo 10 vuotta sitten briteiss�. Sekin on klisee. Olisi ja on paljon puhetta luvassa el�m�npolitiikasta. Tunnen sen mosson - olen toimittanut JP Roosin kanssa kaksi kirjaa aiheesta. (Viittein�: JP Roos - Tommi Hoikkala: El�m�npolitiikka. Gaudeamus 1998; Tommi Hoikkala - JP Roos: 2000-luvun el�m�. Gaudeamus 2001.) T�l� Unga Socialisternas 40-50 -vuotiaiden nuorten neuvo SDP:lle on (siis) tunkea keskustaan Blairin opein.

Hoikkala huikkaa: Sinne vaan, tosin siell� on jo kaksi oman el�m�ns� blairilaista puoluetta. Tarkoitan Kokoomusta ja Kepua. Demarit, hei: harkitkaa, kannattaako h�nnystell� boboja. Toisaalta Kokoomus sai tasa-arvotupollaan terveydenhoitoalan bobot naruunsa. Veikkaan, ett� vastaisuudessa julkistettavan vaalitutkimuksen muuan tulos on se, ett� Kokoomusta ��nestiv�t etenkin Uudellamaalla joukoittain hyvin koulutetut, mutta matalapalkkaiset julkisten alojen naiset. N�in on vaikka he ovatkin objektiiviselta asemaltaan p�tk�ty�n prekaareja eli todellisuudessa l�hinn� wanna be bobja. Mutta se onkin toinen stoori. Eilisen marxisti h�p�tt�isi jotain v��r�st� tietoisuudesta. Se oli 15. klisee.

Sitten puhuisin demareiden gerontologia-ongelmasta. Puhuin siit� jo Maurialan Vesan v�it�skaronkkapuheessa kev��ll� 2005. Lis�� kliseit� siis. Hommatkaa ihmeess� nuorta kaartia el�v�itt�m��n j�senkudostanne!

Lopetuskliseeni: Vasemmistolaistakaa SDP, kutsukaa k�yh�t ja prekaarit mukaan. Nuortukaa. Ottakaa perustulo vakavasti. Ponnistakaa ilmastonmuutoksesta. L�mm�isk�� SDP ja Vasemmistoliitto yhteen, etsik�� joku noheva alle 35-vuotias nainen puheenjohtajaksi, puhukaa Paavo Arhinm�ki varapuheenjohtajaksi ja valitkaa Vesa Mauriala p��sihteeriksi. Siit� kone k�ynnistyisi. Tosin en takaa vaalivoittoa, koska el�m�ss� on my�s t�rke�mpi� arvoja vaalittavaksi kuin voittojen hamuaminen.

Rakas lukija, tonni vetoa, ett� en saa kutsua Kalliom�en klubiin.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Viimeinen ploki. Porvarien mustelmahallitus (PMH).

Tommi Hoikkala — Wed, 04 Apr 2007 12:31:00 +0000

H�mm�stelen viel�kin eduskuntavaalien tulosta. Sukupolvipolitiikan n�k�kulmasta turpiin tuli, niin ett� rytisi. Alle 30-vuotiaita valittiin eduskuntaan kaksi (viime vaaleissa 6, sit� edellisiss� 12). Yli 60-vuotiaiden osuus tuplaantui, ja el�kel�issegmentti� edustaa 32 kansanedustajaa. Joku selitti ik�jakoa Suomen v�est�n ik�rakenteella. Silti v�it�n, ett� n�in ei kuuluisi olla, kehityssuunnat ovat shokeeraavia. Tietysti on dynaamisesti ajattelevia ik��ntyvi� ja ik��ntyneit� kansalaisia, ik�luokkien sis�ll� on isot erot. Aatos Erkko esimerkiksi on el�kkeell� saanut havaita olevansa oppositiossa suuromistamaansa lehte� (HS) vastaan. Toivottavasti t�m� ei koske vain Nato-kysymyst�. Lis�� t�llaisia Aatoksia.

Nuorten eri ryhmittymi� ja niiden yksil�it� ei n�iss� vaaleissa sitten huvittanut ��nest��. Koska en ole politologi, ennakoin Sami Borgin tulevan vaaliosallistumistutkimuksen tuloksia. Nuorten ��nestysprosentti laskee alle 50:n. Se tulee heitt�m��n paljonkin Kari Paakkunaisen ennusteesta Sukupolvipolitiikka-kirjassamme.

My�s itse paasailin tuon kirjan yhteisartikkelissa Karin kanssa nuorten uudesta poliittisuudesta ja pinnanalaisesta kuplinnasta, kriittisyydest�. Onko noloa muistella sloganiamme nuorison edustajille: Valloittakaa edes keskisuuri puolue? Voisiko keksi� ep�todenn�k�isemp�� toimintaa nuorten kannalta? Ei t�m� (1970-luvun) ehdotus ole per�isin ainakaan nuorten el�m�st� ja toiveista.

Ilmoittaudunkin nuorisotutkijaksi, joka tunnistaa ja tunnustaa nuorten enemmist�n ep�poliittisuuden ja ainakin vaalipassiivisuuden. Eik� minun tarvitse ammattini vuoksi en�� selitell� nuorten passiivisuutta uinuvaksi aktiivisuudeksi ja joksikin muuksi nuorten omaksi politiikaksi tai subversiiviseksi, tulemisensa prosessissa olevaksi nuorten omaksi alapolitiikaksi. Vai mit� ne meid�n teoreettiset riskiyhteiskunnan konstruktiot olivatkaan? J�lleen ajoi todellisuus retoriikkaan viehtyneiden (?) teoreetikkojen ohi. Vaalipassiivisia mitk� vaalipassiivisia.

Vaalien synnytt�m� uusi eduskuntapaikkojen ilmaisema poliittinen jako on t�rke� tulos. Se tulee realisoimaan porvarihallituksen Suomeen. On kuitenkin poliittisesti ep�korrektia k�ytt�� porvarihallituksesta nimityst� porvarihallitus, koska etenkin Vihre�t voivat loukkaantua entisten aikojen todellisuutta ik�v�sti muistuttavasta kategoriateosta. Jossain sanottiin, ett� se tulee olemaan mustelma-hallitus. Silloin ei ajatella edustaja Jaskarin kasvovinjetti� taannoisessa Seiska-lehden kannessa. Sen sijaan ajatellaan, ett� edustettuina ovat kaikki mustelman v�rit: sininen, keltainen ja vihre�. T�t� nimityst� aion viljell� retoriikassani (PMH, porvarien mustelmahallitus).

On my�s sanottu, ett� ei se mit��n vaikka tulos oli musertava vasemmiston kannalta. Koska vasemmisto-oikeisto -akseli on eilist� ja isot puolueet kantavat sis�ll��n radikaalinsa ja konservatiivinsa. Jako ei mene puolueiden v�lill� vaan niiden sis�ll�. J��nkin odottamaan, milloin vaalien tuloslaskennassa t�m� otetaan huomioon taulukkotasolla. My�s vaalien v�lisiss� galluptutkimuksissa t�m�n seikan tulisi n�ky�.

Sanottu osuu sik�li minuun, ett� menin pyydettyn� kannattamaan Voima-lehden mainoksessa Wahlgrenin Thomia (SDP). Olin h�perehtinyt jotain, ett� Thomilla on annettavaa uudessa hegemoniassa. Varmasti olisi, mutta uusi hegemonia nyt vaan on kauempana kuin kukaan tajuaakaan. JP Roos kritisoi ennen vaaleja tukeani Thomille epostissaan minulle (miten voinkaan kannattaa demaria). Vastasin, ett� ei Thomi ole demari vaan ?vain? SDP:n j�sen. Kerroin my�s Roosille, ett� itse olin jo pitk��n kaavaillut liittymist� Kepuun. Olin jubaillut teemasta Laura Kolben (kesk.) kanssa Vesa Maurialan v�it�skaronkassa kev��ll� 2005. Perustelu menee niin, ett� on kannatettavaa, kun akateemiset ihmiset, mahdolliset ?intellektuellit? osoittavat mahdollisen yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa osallistumalla puoluetoimintaan demokratian eri elimiss�. Kyll� kepuun ja kokoomukseenkin radikaaleja mahtuu. Eri asia varmaan on, tarvitaanko heit� siell�. Ja ihan oma kysymyksens� on se, mit� radikaalius ylip��t��n t�n��n tarkoittaa.

Eduskuntavaalien tulos oli t�rke� my�s siin� mieless�, ett� nyt valittiin enn�tysm��r� naisia kansanedustajiksi. Punninnen t�m�n faktan merkityst� my�hemmiss� blogeissani.

Pit�� mainita my�s tuloksen se piirre, ett� ��nest�m�tt�mien osuus oli enn�tyksellisen suuri. Miltei 33 prosenttia ��nioikeutetuista j�tti ��nest�m�tt�. Presidentti Halonen kiinnitti t�h�n huomiota eduskunnan avajaispuheessaan, muilta osin poliittinen eliitti ei juurikaan ole sen seikan merkityst� pohtinut.

Perusselitykseni sille, ett� 67 % viitsii uurnille, on mediapolitiikka ja politiikan popkulttuuristuminen. Kirjoitin t�st� julkisuuden rakennemuutosta seuranneesta poliittisen keskusteluavaruuden tilasta plokissani 17.10.2006 Kansalainen vaikuttajana II: politiikan popkulttuuristuminen. T�lt� osin teoria toimi - saimme todistaa eduskunnan historian ep�poliittisimpia vaaleja. Puolueilla ei sin�ns� en�� ole tekemist� politiikan vaan markkinoinnin kanssa.

Saanen lopuksi ennakoida PMH:n (porvarien mustelmahallituksen) tulevaa linjaa. Perint�vero poistetaan, koska se lis�� talouden dynaamisuutta ja omaisuuseroja. P��kaupunkiseutu saa Pekka Himasen kannattaman ja Raimo Sailaksen ty�ryhm�n esitt�m�n huippuyliopiston, koska sellainen on innovaatiopolitiikan listalla numero yksi. Voi my�s olla, ett� Reijo Vihkon esitys sektoritutkimuksen organisoinniksi tilaaja-tuottajamallin mukaisesti toteutetaan. Se tarkoittaa kaiken kaavailun mukaan my�s Nuorisotutkimusverkoston alasajoa. Innovaatiopolitiikka on kokoomuslaista koulutuspolitiikkaa par exellance. (Olisiko siihen puolueeseen tilausta parille radikaalille? Roos: mene sin�.). Tulevassa puolustuspoliittisessa selonteossa esitet��n Natoon liittymist�. My�s kuudes ydinvoimala tulee saamaan perustamisluvan, sorry de gr�na! Muilta osin hallituksen linja on kuin kaikkien hallitusten vuodesta 1987 l�htien (Holkerin, Ahon, Lipposen I ja II, Vanhasen I). Lapsi- ja nuorisopolitiikan politiikkaohjelma tulee olemaan nuorisotoimialan kannalta hallituksen agendan ilahduttavin asia.

Rakas lukija, sinuahan on j�ljell� en�� yksi. T�m� oli viimeinen plokini. Timo Soini k�ytt�� jostain syyst� samaa nimityst� nettikirjoituksilleen. En tied�, onko h�n purjehtijoita ja tiet�� plokin merellisen merkitysyhteyden. Sama se. Itse puhun t�st� l�htien reilusti blogeista ja aion kirjoittaa niit� vastakin. Jos toimitus suo. (Toimitus vastaa, ett� suohan se. Ihan vaikka useamminkin saa kirjoittaa! :)

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Perkele osa 2

Tommi Hoikkala — Fri, 23 Feb 2007 11:06:00 +0000

Viimeist� edellinen plokini k�sitteli juoksujeni suoritustasoa. Koska unohtelen tallentaa kirjoituksiani ennen tiedostojen sulkemista, positiivinen loppuhuipennus oli j��nyt tiedostosta pois. T�t� kirjoitan Lammilla, Helsingin yliopiston biologisella asemalla, jossa olen hiihtolomakansalaisena. Siksi en tarkkaan tied� mit� loppuhuipentumassa oli.

Joka tapauksessa voin v�itt��, ett� juoksijana suuntani on kaikesta huolimatta hyv�. Vaikka syksyll� kertyi odotettua v�hemm�n kilometrej� juoksuvihkoon, pohja on luotu tulevien aikojen hyville ponnistuksille. S��nn�llisyys on palannut kuntoiluuni, kertyih�n syksyll� kuitenkin yli 50 lenkki� plakkariin. Lokakuun 14:s vedin 10 kilometrin testijuoksun aikaan 46.14. Ja tammikuiset sunnuntailenkit Riehunkankaan Riston kanssa antavat odottaa hyvien k�yt�nt�jen paluuta ainakin kahden patuik�isen miehen harrasteisiin. Sunnuntaisin, jos olemme Helsingiss�, ved�mme joko p�tk�n, se on 18 km, tai pitk�n, se on 21 km, lenkin. T�m� on 15 vuoden mittainen tapa. Teht�v�n� on juosta taival sikahitaasti, 6.00-6.30 kilometrivauhtia. Ja jos maratoni h��m�tt�� l�hiaikoina, ved�mme treenin loppukuudenneksessa 15 minuutin intervallin niin sanotusti t�ysill�. Olemme vet�neet t�n� vuonna jo nelj�n� sunnuntaina 14 km lenkkej�; m��r�llinen hyppy kohti 18 kilsan p�tk�� antaa jo odottaa itse��n. Kaiken t�m�n seassa teimme Pajun Petrin kanssa korkean paikan leirin tammikuisen Smolenicen el�kel�isseminaarin yhteydess�. Tarkkaavainen blogiemme lukija on voinut huomata viitteen t�h�n sessioon my�s Petrin mainioissa Vantaa/Nissan-blogiproosassa.

Mutta miksi reilusti keski-ik�inen mies juoksee? T�ss� en ajattele Petri�, joka on nelikymppisen� vasta nuori keski-ik�inen, vaan Riehunkankaan Ristoa ja minua. Toinen t�ytt�� 57 ja toinen 54 huhtikuussa. Juokseminen on tapa muokata ik��ns�. Juokseminen on my�s tapa todeta todellinen ik�ns� ja rajansa.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Sukupolvipolitiikka ja Norsututkimusseura

Tommi Hoikkala — Wed, 21 Feb 2007 19:08:00 +0000

Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusverkosto julkaisivat viime viikolla Kari Paakkunaisen kipparoiman vaalitutkimuksen. Ty� on huolella ja rasakasti tehty. Artikkelikoosteena se tarjoaa monipuolisen v�lineen eduskuntavaalien tarkastelemiseksi nuorten ja vanhempien ik�luokkien kysymysten areenana. En toista t�ss� tutkimuksen tuloksia, mutta haluan alleviivata sukupolvikuviota. Julkaisun useassa artikkelissa tulee esiin nuorten ik�luokkien - nuoren sukupolven - kritiikki vallitsevaa politiikan teon tapaa ja sis�lt�� kohtaan.

J�lleen saan �llisty�. T�ll� kertaa siit�, kuinka k�yk�isesti tiedotusjulkisuus otti vastaan julkaisun. Tavanomaisesti nuorisotutkimus saa helpostikin isot otsikot. Ei tarvitse kuin tehd� hyv� tiedote v�h�n mojovemmasta gradusta, jossa 25 teemahaastattelun pohjalta p��tell��n "nuorison", t�m�n yhteiskunnallisen seismografin, tilasta jotain shokeeraavaa.

Tietysti Paakkunaista haastateltiin moneenkin paikkaan, varsinkin s�hk�isiss� viestimiss�. Mutta esimerkiksi Helsingin Sanomat kuittasi vaalikirjamme yhden palstan 10 cm:n sp�d�ll�, vaikka ainekset olisivat olleet hurjaankin sukupolvirevittelyyn. Hesari raportoi m��r�llisess� katsannossa julkaisujamme yleens� oikein hyvin. Oma stoorinsa tietysti on se, ett� ne eiv�t aina siell� sanomatalossa osaa erottaa lafkaamme muista alan toimijoista. Ainakaan kaikki. Hesarin uutisissa Nuorisotutkimusverkosto on ollut ainakin nuorisotutkimuksen keskus, Nuorisotutkimuskeskus, nuorisokeskus ja Allianssin tutkimuss��ti�. Paras oli t�m�: Nuorisotutkimusseurue. Matka ei v�ltt�m�tt� ole pitk� sen joensuulaisen huonokuuloisen (?) VR:n lippuluukkurouvan muotoiluun, joka asemahallin kohinassa v�itti seminaariimme matkustavalle tutkijalle, ett� t�m� huijaa. Ei h�nen sopimuslippuluetteloistaan l�ydy mit��n Norsututkimuksen Seuraa (po. Nuorisotutkimusseura ry. joka siis hallinnoi Nuorisotutkimusverkostoa).

Totta kai on mahdollista, ett� nimibr�nd�yksemme on mennyt pieleen ja ett� omissa tiedotteissamme on kohinaa. Mutta v�h�nkin viitseli�s lehtimies tai lehtinainen tai toimittaja tai journalisti tai tiedottaja kyll� l�yt�� edustamani organisaation nettisivustoilta nime�mme koskevat faktat. Ja toimittajathat ovat faktamaailman ammattilaisia, kaikki tyynni. Vai ovatko?

Miksi vaalikirja sitten vain vilahti julkisuudessa? Menik� tiedotus kenties pieleen? Eik� tutkimusta osattu tarjoilla toimittajille tarpeeksi ter�v�ss� muodossa? Miksi sukupolviasetelma ei kelvannut? Jos l�htee salaliittoteorian tielle, niin voi arvailla, ett� kirjan otsikko on liian l�hell� Osku Pajam�en julistamaa teemaa: Pajam�ki on pajattanut sukupolvisotaansa yli vuoden p�iv�t. Osku on demarien ehdokas Helsingiss� ja koettaa vihdoin ponnistaa sukupolven teemoin kansanedustajaksi.

Sit� saa mit� tilaa. Se on raikas ilmaisu ja viittaa t�ss� yhteydess� verkoston nuorisotutkimuksen ominaislaatuun. Meill� on slogani luonnehtimassa v�s�yksemme laatua: nuorisopoliittisesti relevantti tutkimus. Sill� erottaudumme ep�kriittisest� akateemisesta k�siteonaniasta ja toisaalta lattap�isest� knowledge managementista. T�m� ohjelmajulistus heitt�� monet tutkijamme l�heiseen yhteisty�h�n opetusministeri�n nuorisoyksik�n ja my�s Nuorisoasiain neuvottelukunnan kanssa. Ja kytk�ksen takia tiedotteet tulevat poliittisen harkinnan kohteeksi vaalien alla. Ehk� tutkijoilla on aihetta skarpata itsen�isyytt��n tiedottamisen suhteen.

Niin tai n�in. Varmaa on, ett� itse asia, sukupolvipolitiikka, ei katoa n�ist� yhteyksist�. Opetusministeri� on asettanut ty�ryhm�n valmistelemaan lapsi- ja nuorisopolitiikan kehitt�misohjelmaa. Valmistelun muuan foorumi on Otakantaa.fi. Siell� viritell��n keskustelua seuraavan kysymyspatterin avulla:

1. Mik� on lasten ja nuorten todellinen tilanne arjessa? 2. Kuinka lis��mme lasten ja nuorten hyvinvointia ja toisaalta v�henn�mme pahoinvointia? 3. Kuinka lis��mme yksil�iden hyvinvointia yhteis�llisyyteen panostamalla? Mit� on sukupolvipolitiikka?

Sukupolvipolitiikka?!

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Perkele

Tommi Hoikkala — Wed, 14 Feb 2007 08:21:00 +0000

Pakko kirota. J�in kiinni h�l�suisuudestani. Uhoilin syksyll� nousevan juoksukuntoisuuteni nimiss�. Myllyniemen Sami - tuttavallisesti Sammy - muistutti 7.2.2007 kirjoituksestani seuraavalla tavalla.

Moro, pari nettipoimintaa:

Hoikkalan ploki 8 / 06:
T�st� alkaa uusi el�m�. Tavoite on 3-4 liikuntasessiota (min 30 minsaa ja hikeen) viikossa. Ja sen kautta tavoite palata s��nn�lliseen juoksurytmiin. P��st�kseni j�lleen maratonille, Tukholma 07, aikahaarukkaan 3.30-3.49. toivottavasti hartia- ja lonkkakolotus ei est� juoksijapolon hyv�� pyrkimyst�.

Tukholman maratonin ilmoittautumistilanne:

Number of entries
By 5 February 15.813 runners had entered the 2007 Stockholm Marathon.By 5 February last year the number of entries was 11.192.The 29th Stockholm Marathon will be run on Saturday 9 June 2007. A maximum of 17.500 entries will be accepted. For the 2006 marathon 17.249 entries were accepted. The entries had to be closed eleven weeks before race day.

The actual number of entries is updated every Monday.

Eli 1 + 1... kisakoneeseen mahtuminen alkaa olla p�ivist� kiinni...

Sami

Ilmoittautuminen Tukholman maratonille meni kiinni 10.2.2007. En ole ilmoittautuneiden joukossa. Pieni selonteko on paikallaan. Valehtelisin, jos v�itt�isin, ett� syd�meni vuotaa verta, kun en p��se tapaamaan heimoni lajitovereita kes�kuisessa Tukholmassa.

Tavoitteeni juosta 3-4 kertaa viikossa toteutui ainakin osittain. Elokuussa ehdin juosta viisi kertaa. Syyskuussa k�vin 15 kertaa lenkill�, lokakuussa oli 12 lenkki�, marras- ja joulukuussa kumpaisenakin 11 lenkki�, tammikuussa (07) olin lenkill� 10 kertaa. Seassa oli my�s useita sauvak�velysessioita. Matkaa taitoin noilla juoksuilla yhteens� 398 km. Omassa juoksuhistoriassani se on surkea tulos. Juoksemisen s��nn�llisyyteen olen kyll� p��ssyt kiinni, mutta m��r� ja vauhti eiv�t tyydyt� vaativaa sis�ist� juoksijaani. T�llaisella otteella en alita nelj�n tunnin maratonin aikaa. Sis�inen juoksijani ei siis ole viel�k��n kypsynyt uuteen rentoon ja nautiskelevaan, el�myksi� noukkivan ajanviettoon juoksemalla, miss� ei ole mink��n valtakunnan v�li�, millaisen ajan maratonilla saa.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Jorma Ollila

Tommi Hoikkala — Mon, 12 Feb 2007 13:11:00 +0000

Jorma Ollila

Nokian ex-pomo on antanut monta kommentin aihetta "ahkerille" plokikirjoittajille viime elokuusta l�htien. Viime syksyn� ehdin �llistell� jossain sivulauseessa Ollilan postmodernia halua el�m�ntapas��ntelyyn, kun h�n oli ottanut esiin presidentin jossain seminaarissa nuorten miesten ylipainon ja huonon kunnon. Sit� en kerinnyt taivastelemaan, kun h�n vuoden lopussa kertoi, ett� h�nen mielest��n naiset ovat miehi� paremmin koulutettuina n�it� fiksumpia ja joutaisivat my�s entist� enemm�n omien organisaatioidensa johtajiksi. Jos Ollila olisi tehnyt k��nn�ksens� varhemmin, ehk� Nokian pomona olisi nyt Kallasvuon asemesta Sari Baldauf. Ei p�ll�mpi idea. Mutta eroaako naisbisneys perimmilt��n miesbisneyksest�? En ole varma.

Tuorein Jorma Ollila -�imistelyni liittyy Ollilan ymp�rist�tietoisuuteen. Sunnuntai-HS esitteli taannoin (28.1.2007) Shellin johtokunnan puheenjohtajan verraten radikaaleja ymp�rist�kantoja. Mies ei usko p�tk��k��n ydinvoimaan. Se on reipas veto kaikkien suomalaisten ydinmiesten ja ydinnaisten suuntaan.

"Ollilan mielest� t�rkein keino v�hent�� hiilidioksidip��st�j� on energiatehokkuuden kaksinkertaistaminen eik� ydinvoima. "Ilmastonmuutos on niin mutkikas ongelma, ett� t�ytyy kokeilla erilaisia tapoja vaikuttaa asenteisiin. Rohkaisisin aika radikaaleihinkin keinoihin."

Ollilalla n�ytti olevan tuon haastattelun mukaan herkkyytt� jopa vapaaehtoiselle lentomaksulle ja jubaili jopa Maan yst�vist�. Mutta espoolaisena (?) Ollila ei vaatinut tietulleja L�nsiv�yl�lle, eik� erikoismaksuja saastuttaville moottoripy�rille. Se vasta olisi ollut miehen puhetta.

K�yh�n miehen postmarxilaisesta tulkintakehikosta k�sin voisi yritt�� selitt�� Ollilan herkkyytt� ymp�rist�teemoille. Shell on merkitt�v� toimija tuulivoimaloiden toimialalla ja siis kilpailee ydinvoimateollisuuden kanssa. Yhdysvalloissa kuulemma vakuutusyhti�t ovat herkki� ilmastonmuutokselle, hirmumyrskyt tuottavat paljon korvattavaa ja yhti�iden kate hiipuu siksi.

Niin tai n�in. Lis�� t�mm�isi� Jorma Olliloita. Moinen Citizen Ollila tekee hyv�� ydinvoima- p�lkkyp�ille, jotka kuvittelevat ett� ydinvoima on se kokonaisratkaisu, jolla energiakiipeli ratkaistaan muka kertalaakista.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Mik� on Blook?

Tommi Hoikkala — Mon, 15 Jan 2007 14:56:00 +0000

Jos puhun blogeista plokeina, t�ytyisik� minun puhua blook-kirjoista plookeina? Nuorisoty�t� on teht�v� (Notti) -julkaisumme on sijainnut netiss� Kommentti-sivuistolla jo marraskuun alusta l�htien. Mutta onko se blook-kirjallisuutta vai vain sen esiaste?

Kaikkihan tiet�v�t blookit (englanniksi blook). Helsingin Sanomissa oli Jari Paavonheimon valaiseva juttu "Blook -kirjallisuus tulee" viime elokuussa (19.8.2006, C3). Paavonheimo esitti, ett� blook-kirja perustuu johonkin blogiin tai netiss� julkaistulle kirjalle. Nuorisotutkimusverkosto valmisti taannoin Prekaariruoska-nettijulkaisun. Jos siit� olisi painettu kirja, se olisi er��nlainen blook-kirja. Kirjamarkkinoilla alkaa t�llaisia hybridej� vilahdella, mutta ei niit� liiaksi ole. T�n��n kuulin el�kel�isten Yle-kanavalta ensimm�isest� tekstiviestiromaanista. Blook-k�sitteell� on kuvattu my�s luvuittain verkossa julkaistavia teoksia. Idean ponnevoima tuntuu olevan se, ett� blook on jotain uutta painettuna kirjana verrattuna nettiversioonsa.

Kolmenkymmenen kirjoittajan Notti-kirjamme ei voi olla blogiin perustuva, koska se k�ynnistettiin tavanomaisin tavoin, tosin keskim��r�ist� uuraammin. Oli suunnittelupalaveri, kaksi kirjoittajaseminaaria, keskittynytt� s�hellyst� Mikkelin Tuhti-seminaarissa. On ollut my�s opiskelijak�sittelyj� oppilaitoksissa. Kirjan toimitusprosessissa on ollut piirteit�, jotka istuvat suoraan ajatukseen blookeista. Kirjan nettiversio on ollut aika robusti. Artikkeleita ei ole kustannustoimitettu eik� tekstej� pantu esille taitettuna.

Tekstej� on kommentoitu Kommentti-sivustoilla vaikka mist��n vy�ryst� ei tietenk��n ole kyse. Nuorisotoimialan kentt� muodostaa oman pienoisjulkisuutensa. Verkkotekstien tai verkkoversioiden lukijoiden palautteet ovat saaneet mahdollisuuden s�vytt�� tekstej�, jotka parhaillaan palautuvat viimeisin� versioina kirjoittajiltaan. Seuraava vaihe on kustannustoimitus, taitto, painatus ja julkaiseminen viel� t�m�n vuoden kev��ll�.

Olen varma ett� tulos on aito blook. Paavonheimon sanoin: ?Onnistunut blook ei olekaan verkkoteksti siirrettyn� suoraan paperille, vaan se on toimitettu ja saanut ehk� s�vyj� lukijoiden palautteesta.?

Blook tarjoaa my�s mahdollisuuden pamauttaa koko tutkimusprosessi verkkoon. My�s sellaisen tulemme n�kem��n Nuorisotutkimusverkostossa. Mikko Salasuon p��kaupunkiseudun nuorisoty�t� koskeva hanke on t�llainen. Ehk� minun t�ytyy ruveta puhumaan plookeista.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Mik� on pylpyr�?

Tommi Hoikkala — Fri, 12 Jan 2007 08:53:00 +0000

Tarkkaavainen lukija on huomannut, ett� nimit�n n�it� nettikirjoituksiani sitke�sti plokeiksi. En ole tahtonut samaistua nettisukupolvien, siis vuosien 1970 j�lkeen syntyneiden tieto- ja viihdeyhteiskunnan kansalaisten, viestint�taitureiden, hienostuneeseen tapaan puhua kauniisti blogeista. Ploki on minulle tarkoittanut omia k�yh�n - ja jo aikoja sitten kypsyneen - miehen ep�s��nn�llisesti ilmestyvi� nettikirjoituksiani. Blogi aukeaa vuorovaikutteisuuden fantastiseen dialogimaailmaan. Ploki jupisee monologioitaan melkein itsekseen. Plokin kirjoittaja on onnellinen, jos tiet��, ett� n�it� juttuja lukee vaikka vain kolme ihmist�. Todellinen blogihai vaipuisi ep�toivoon noin niukan vastakaiun paisteessa. Koska tiet�isik� h�n silloin olevansa olemassa? Lis�ksi ploki oikeuttaa kirjoittamaan ja tekem��n "postauksia" - menik� oikein? - vaikkapa kahden kuukauden v�lein ilman ett� kukaan erottaa kirjoittajan t�st� virasta. (Oletko ihan varma, kysyy plokiasi p�ivitt�v� Kommentin verkkotoimittaja? :):)

Selvitt�ess�ni netist�, miss� sijaitsee Provianttimakasiini Helsingiss�, t�rm�sin t�ysin yll�tt�v�sti plokiin er��ss� merimiessanaston listassa. Siin� ilmoitettiin, ett� ploki tarkoittaa pylpyr��! T�ysin uutta tietoa minulle. Yliopistoihmisille pylpyr� kuulemma tarkoittaa kalvon (vrt. yliolanheitin) pistem�ist� mustepinttym��. En osaa sanoa, onko Power Point -dioissa pylpyr�it�. Meri-ihmisille pylpyr� tarkoittaa v�kipy�r��.

Yll�tt�v�sti pylpyr� ilmaantui eteeni my�s moniammatillisessa yhteydess�. Er��n selonteon mukaan Kotkassa perustettiin 10 vuotta sitten ty�ryhm�, jonka tarkoituksena oli selkiytt�� riitt�v�n vanhemmuuden k�sitett� ja kriteerej�. Ty�ryhm�n teht�v�n� oli kehitt�� uusi ty�v�line, jota voitaisiin k�ytt�� apuna arvioitaessa riitt�v�n hyv�� vanhemmuutta. Uuden apuv�lineen toivottiin yhdist�v�n eri ammattialojen n�kemyksi� vanhemmuuden peruskriteereist� ja helpottavan yhteist� arviointia. Tuon ty�ryhm�n aikaansaannoksena syntyi Pylpyr�, riitt�v�n hyv�n vanhemmuuden ja turvatun lapsuuden perusedellytysten arviointimittari. Kerrassaan huimaa. Pylpyr� viittaa ympyr�kuvioon, johon tehty arviointi voidaan tiivist��. Arvioinnin tulosta voidaan havainnollistaa graafisella kuvauksella perheen ja lapsen tilanteesta. N�m� luonnehdinnat imaisin Stakesin sivuistolta. Kerron my�s, ett� t�m� Pylpyr� on Kirsi Alila-Paunosen ja Mikko V�nttisen kehitt�m� sosiaality�n ty�menetelm�.

Autoilusegmentin heimoedustajille pylpyr� on v�line, joka tuplaa vinssin vetotehon. Se on siis v�kipy�r�, joka voidaan kiinnitt�� esimerkiksi puuhun, jolloin kierr�tt�m�ll� vinssin vaijeri pylpyr�n kautta takaisin autoon, saadaan vinssin vetovoima tuplattua. Kuten kaikki lukijani tiet�v�t, se on vakiovaruste vaikkapa Sisu XA-180:ssa ja A-45:ssa?

N�ytt�� silt�, ett� insin��rilandiassa ploki ja pylpyr� tarkoittavat akselilla py�riv� py�r��, jonka keh�ll� on uurre k�ytt� tai vaijeria varten. Omaksumani tapa nimitt�� nettikirjoituksiani plokeiksi on kaukana tavanomaisista ploki-termin merkitystiivistymist�. Ehk� se tarjoaa tahatonta kielikuvan v�reily� kaiken t�ss� kirjoittamani ylle. Hannu Raittila kirjoittaa rakentamisen ja minusta sen kautta insin��rikielen poetiikasta teoksessaan Kirjailijael�m��. H�n veistelee pitk�t rivit moottoritermist� yl�kuolokohta. Siunattu on kielemme rikkaus.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla

Sumea ensemble

Tommi Hoikkala — Thu, 11 Jan 2007 13:02:00 +0000

Kirjoitin viime vuonna jossain plokissani nuorisotutkimuksen m��ritelmist�. Ehdotin, ett� nuorisotutkimus tarkoittaa nuoria koskevaa tutkimusta ties mill� tieteenalalla ja tutkimussuuntauksen sis�ll�. Sain ainakin kommentin, ett� lis�� murrosik� ja sosiobiologiaa. Itse huomasin ett� p�ihdetutkimus puuttui listauksesta. Niin puuttuu my�s hoitotiede ja sosiaality�n tutkimus. Helppo lis�t� nuo kaikki listaan.

Larissa Shvets, sosiologikollega Petroskoista m��ritteli syyskuisessa (2006) Petroskoin nuorisotutkimuskonferenssissa ven�l�isen nuorisotutkimuksen jotenkin n�in: Contemporary russian sociology of youth research is a multiparadigm discipline orientated to complex research combing quantitative and quantitative methods including other interdisciplinary projects in Russia. Eli ett� nuorisososiologian sis�ll� on er��nlainen monitieteinen, moniteoriainen ja moniotteinen mylly, josta muodostuu disipliini, siis kiteytynyt tieteenala. Kiteytynyt? Tarkoittanee ainakin yliopistollisia oppituoleja sek� muita niihin liittyvi� heimomenoja.

Suomessa ei ole nuorisotutkimuksen tieteenalaa, vaikka t��ll� on esimerkiksi tieteenala nimelt��n hoitotiede. Sen sijaan Suomessa tutkitaan nuoria vire�sti. Niin vire�sti, ett� vastasin kollega Larissalle mainitussa Petroskoin konferenssissa muistiinpanojeni mukaan seuraavasti (tosin h�vett�� t�m� nationalistinen paatos, mutta kumminkin): In Finland we have a dimmy and foggy collection of approaches - theories, methodologies, concepts, practices of research - which form a interdisciplinary or transdisciplinary space and field of youth research, an entire ensemble of approaches with a searching spirit. T�st� siis t�m�n jutun otsikko - sumea ensemble.

Vesa Puuronen on tuoreimmassa Nuorisotutkimus-kirjassaan (Vastapaino 2006) jollain tavoin huolissaan Nuorisotutkimusverkoston instituutioluonteesta. H�nest� on valitettavaa, ett� massiivisin suomalaisen nuorisotutkimuksen tutkimuspanostus on per�isin Opetusministeri�n nuorisoyksik�st�. Emme muka kykene tekem��n riippumatonta, itsen�ist� ja kriittist� nuorisotutkimusta. Noinkohan on?

En juurikaan halaja sumeaa orkesteriamme - vai pit�isik� sanoa sumussa soittavaa orkesteriamme - tieteenalaksi, juvenologiaksi, nuorisologiaksi, nuorisotieteeksi. Mik� olisi sen kohde ja aito tiedeperusta? Luonnehtivatko sit� vain sille itselleen ominaiset menetelm�t? Mihin yliopistoon se sijoitettaisiin? Ja suoraan sanoen, yliopistot eiv�t juurikaan t�n��n houkuttele. Vireys, verevyys ja rakentava kriittisyys kukkii muualla. Vai kukkiiko?

Onko nuorisoik�isiin kohdistuva hoitotieteen toiminto nuorisotutkimuksen alaa? On jos nuorisotutkimus m��ritell��n laajasti. Hullunkurista. P��dyn ristiriitaan. Nuorisotutkimuksen m��ritteleminen laajasti - ett� se tarkoittaa kaikkea, monitieteist� nuoriin kohdistuvaa eri tutkimussuuntausten muodostamaa kokonaisuutta - laittaa m��rittelij�ns� l�ys��n tunnelmaan. Sen sijaan ett� se asettaisi m��rittelij�ns� ter�v�n� todellisuuden ��relle. Olisiko nuorisotutkimuksella sittenkin positiivinen ja vain sille ominainen ytimens�?

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla