Smash asem

Jälleen olin niin puutarhassa kuin vain voi olla. Siis väärässä, virhearvioiden vallassa. Opetusministeriön nuorisoyksikön pomo Olli Saarela soitti minulle 6.9.2006 tiedustellakseen tulevan viikonlopun yhteydessä järjestettävistä Asemin vastaisista mielenosoituksista. Olin palannut edellisenä myöhään edellisenä iltana Petroskoista ja jotenkin vielä siihen liittyvän tematiikan pyydystämä. Kontupohjassa oli vierailumme aikana etnispohjainen konfrontaatio, rasismin venäläinen versio liippasi erittäin läheltä. Annoin Saarelan Ollille varsin välttelevän lausunnon ja arvelin että tokko mitään suurempaa rähäkkää syntyy. Zero points.

Toisin kävi ja jälleen istumme keskellä kuumaa kuviota, mikä hyvinkin vertautuu vapunjälkeiseen tilanteeseen EuroMayDay-verkoston mielenosoituksen jälkeen. Jo keväällä syntyi näyttävä mediaspektaakkeli suomalaiseen poliittiseen tilaan. Etenkin iltapäivälehdet laativat poskettomia lööppejään. Tällä kertaa tuntuu poliisi toimineen harkitun (media)strategian turvin. Tiistain, keskiviikon ja torstain iltauutiset välittivät kritiikkittä poliisin mediastrategian mukaista materiaalia tulevasta anarkistien Smash Asem -mielenosoituksesta. Kehkeytyi käsinkoskeltava odotusrakenne lauantain suhteen.

Erittäin onnistuneen perjantaisen prekaariruoska-keskustelutilaisuuden jälkeen Salasuon Mikko soitti ja informoi Thomas Wallgrenin kokoamasta Helsingin Smash ASEM -mielenosoituksen kansalaistarkkailuryhmästä (tutkijoita, mm. Wallgren, Tuomas Ylä-Anttila, Leo Stranius, Sampo Villanen, Mikko ja minä). Pienesti oudoksuin mielessäni nimikettä tarkkailuryhmä. Naureskelinkin: vertaa kahdenkymmenen vuoden takainen sosiologien "Keskiluokkakomitea", jonka slogani kuului: "tarkkailkaa naapureitanne ja raportoikaa poikkeavuuksista".

Lauantai-iltapäivänä tsekkasin nopeasti Dongzhou koalitio, anarkistinentoiminta [at] anarkismi.net:in sivuston (Kutsu protesteihin Helsingin ASEM-huippukokousta vastaan 9.-11. syyskuuta). En ollut eri mieltä julkilausuman tästä kohdasta: Tämän päivän maailmanlaajuista kapitalismia on vaikeaa kuvitella ilman kahden kerroksen järjestelmää, jossa massatuotanto hoidetaan maissa joissa autoritäärinen hallinto takaa työvoimakulujen alhaisuuden. Sen sijaan seuraavan statementin lopetus, vihjaus sekasorrosta on hölmö, eikä istu ollenkaan minunkaltaisen käpyläläisen pikkuporvarin pirtaan: "Kansainvälisen moninkeskeisen systeemin ylläpitäminen käy yhä vaikeammaksi. Eri puolilla Kiinaa pienviljelijät ja hikipajojen työläiset mellakoivat lähes päivittäin. Vähintä mitä me yhdessä voimme tehdä heidän tukemisekseen on tuoda edes hieman sekasortoa myös Helsingin kaduille." Arvelin, että siinä on annettu poliisivoimille syy, peruste ja legitimaatio panna anarkistit nippusitein kiinni poliisidösän kädensijoihin. Niin kuin kävikin.

Saavuin fillarillani 17.35 Kiasman eteen. Paikalla oli käsittämätön määrä toimittajia, kuvaajia, aika paljon uteliaita kansalaisia ja ehkä 30 tummiin pukeutuneita anarkistia. Ja poliiseja helvetisti. Miekkarin piti alkaa 17.45, nuoria valui paikalle hissukseen. Hetkessä Kiasman edusta oli poliisien saartama. Ja minä rivistön sisäpuolella. Ei minua pelottanut, toimittajia ja kuvaajia oli paikalla enemmän kuin anarkisteja, ja poliisin ja anarkistien yhteenotot aika pienimuotoista provosointia. Mutta poliisin massiivinen läsnäolo oli ällistyttävä. Saartorenkaan sisällä olevat kuvattiin, kasseja kaivettiin, kulkua estettiin. Erittäin outo kokemus kansalaistoiminnan näkökulmasta. Jälleen saan aiheen miettiä, kenen tila tuo seutu oikein on. Tiedotusvälineet ovat raportoineet tarkasti tapahtumia, ja esimerkiksi Ylen nettisivuilla on hyvä dokumentaatio koko illasta, myös poliisin tämänaamuisesta tiedostustilaisuudesta. Tällä haavaa on jo jälkipyykki menossa. Poliisin puhe mellakasta on semanttista manipulaatiota, mikä tietysti tähtää poliisin liioiteltujen toimien legitimointiin. Liioittelulla tarkoitan saarto-operaation massiivisuutta. Paikalla oli ainakin 200 poliisia, anarkisteja maksimissaan 50; kiintoisaa kyllä, valtaosa nuorehkoja jannuja. Kuten ennenkin, poliisithan ovat vain töissä ja tässä tapauksessa turvaamassa Asemin kokouksen rikkumattomuutta. Kansalaistoiminnan näkökulmasta johtopäätökset eivät ole kovin mairittelevat. Aivan liioiteltu operaatio.

Linkitän tämä postauksen yhteyteen tarkkailijaryhmämme julkilausuman, josta järjestämme tiedotustilaisuuden huomenna, 11.9.2006, klo 14, todennäköisesti Allianssi-talolla.

Miksi minä tuolla heiluin? Eikö minunlaiselle sovinnaiselle ja soputuneelle herralle olisi sopinut paremmin istua tuohon aikaan rapujuhlissa skoolailemassa. Parahin lukija, olin Kiasman edessä samasta syystä kuin poliisitkin. Olin vain töissä. Vedän nimittäin ?Suomalaisen nuorisotyön ja kansalaistoiminnan identiteetit? -tutkimushanketta ja tämä kevyt kenttätyö tuo oivaa materiaalia hankkeemme käyttöön. Tutkijoiden tarkkailuryhmä on sitä paitsi esimerkki toimivasta interventiosta yhteiskuntaan.

Ehkä olin liikkeellä yhtä paljon kansalaisena. Lisäksi: olen kansalaisyhteiskunta 2006 -toimikunnan jäsen. Sen konteksti on hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa. Se ei ole sisäministeri Kari Rajamäen lempiohjelma. Tässä katsannossa, kun minulla on tällaisia jäsenyyksiä, oli oikeastaan hölmöä, että en roikkunut loppuun asti Kiasman edessä. Lähdin sieltä noin 19.40. Olisi ollut momentum päästä nippusiteisiin. Ei olisi tarvinnut muuta kuin kieltäytyä poistumasta paikalta.

Salasuon Mikko tekstalikin tänä aamuna: "Poliisin mukaan saartorenkaan sisään joutui useita sivullisia", joutuipa, vois lisätä hoikkala vangittiin tuulitakissaan renkaan sisään;). Vastasin: "(j)oo, vähän harmitti että laabailin ja lähdin veke kun palelin ja mediaseuranta kutsui. Tapaisellani bystanderilla olisi pitänyt olla ursuit-kelluntapuku".

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla