Determinoitu ja funktionalisoitu kaupunkitila

Tavanomainen urbaani kaupunkitila on funktionaalisesti segmentoitu. Eri toiminnoille on oma paikkansa ja tiukatkin määrityksensä. Jos ajatellaan vaikkapa Helsingin ydinkeskustaa, on se liiallisesti markkinakaupallisuuden läpitunkema, yliestetisoitu, tyylikekkuloitsijoiden ja ylemmän keskiluokan monopolisoima alue. Sinne mennäkseen on oltava fyffeä ja rahaa, kulutuskykyä ja makukapitaalia. H&M:n megamainokset deformoivat estetiikan. Mainosten julkisuus kaventaa. Pikkuliikkeiden mainokset tukkivat jalkakäytävän vapaan nuoren flanöörin tien. Se tila on myös seksualisoitu väittävät äärifeministit. Helppo yhtyä siihen kantaan. Ei tarvitse kuin ajatella erinäisten pukimoiden mainoskampanjoita.

Paradoksaalisesti moni nuori jengi kuitenkin suvereenisti ottaa tämänkin tilan haltuunsa. Eli toisaalta determinoitu ja funktionalisoitu tila voidaan ottaa joidenkin nuorten haltuun, etenkin jos nuorten pyrintö on kollektiivinen luontojaan. Kiasman edustan skeittarit ovat elävä esimerkki siitä kuinka ihan toisiin tarkoituksiin tehty tila (tai aika-paikka -kombinaatio) on tuosta vaan kekseliäästi otettavissa omaan vapaaseen käyttöön. Lordilandian nuoriso kesyttää Mannerheimin ratsastajapatsaan mahtipontisuutta tavoittelevan ja kuolleeseen juhlallisuuteen taipuneen tilan omiin juttuihinsa.

Mikä toimittajia vaivaa, miksi kukaan ei soita? Siuralan Lasse sentään piti plokiani hyvänä ja lähetti sen varapormestari Pekka Saurille Dosentin [Lasse lisään hieman loukkaantuneena: olen kaksoisdosentti] argumenttina Stop Töhryille -kampanjaa vastaan. Ainakin yksi osasi lukea tarkoitteeni oikein. Mutta miten eri tavoin plokeja luetaankaan, yksi oli löytänyt siitä vain ja ainoastaan resignotuneen, väsyneen ja katkeran sävyn. Hyvä olen siis tavallinen, keski-ikäinen suomalainen mies, Viagra-sukupolven koohottaja. Antakaa mun olla rauhassa, mut älkää jättäkö mua yksin.

Kommentoi kirjoitusta Kommentin keskustelupalstalla